Olen miettinyt, miksi Michael kuoli.
Olen itse yli kolmekymppinen, ja hurahdin Jacksonin musiikkiin ja koko hommaan jo joskus 10 ja risat vuotiaana. Ulkoisesti MJ:ssä tapahtunut muutos siitä hänen viimeisiin vuosiinsa on ollut valtava.
Olen miettinyt, tuntuiko konserttirumba hänestä liian raskaalta suoriutua, alkoiko Jackson pelätä, ettei selviä urkasta kunnialla. Ja olisi siksi itse riistänyt henkensä.
En usko.
Jackson ei ehkä ihan tiedostanut ja ymmärtänyt, kuinka suureen määrään konsertteja oli pikkuhiljaa suostunut, eikä sen vuoksi osannut ajatella sitä ylitsepääsemättömänäasiana. Mutta hän oli innoissaan, oli jopa ajatellut poikansa esiintyvän kanssaan. Hän halusi vielä näyttää maailmalle, että pystyy.
MJ oli kuitenkin väsynyt, ja viime vuosien köyhä kiertolaiselämä oli myös ottanut veronsa. Uskon, että hän ehdottomasti oli jossain määrin koukussa lääkkeisiin. Hän halusi nukkua, saada levättyä rauhassa ilman kipuja (suoliston sisäistä verenvuotoa, leikkauksien jättämiä kipuja).
Ihan viime viikkoinakin MJ oli pyydellyt lääkäriltä tiettyä vahvempaa rauhoittavaa lääkettä, jota hänelle ei kuitenkaan annettu sen vaarallisuuteen vedoten. Hoitajansa oli todennut, ettei missään nimessä kyseistä lääkettä myöntäisi, koska "sen otettuasi et (Michael) ehkä enää heräisi." MJ oli liian heikko käyttämään niin vahvoja lääkkeitä.
Kuolemaa edeltävänä iltana Michael oli ollut harjoittelemassa konserttia varten, ja harjoitukset olivat kestäneet alkuillasta klo 01 saakka.
Minusta tuntuisi mahdolliselta, että hän on ottanut rauhoittavaa liian vahvan annoksen siksi, että halusi saada levättyä. Ihan vain levättyä kunnolla, koska koki itsensä äärimmäisen väsyneeksi. Se yhdistettynä masennusoireisiin ja -lääkkeisiin on yhdistelmä, jonka seurauksia ei itse voi arvata.
Jotain kautta hän sen vahvemman rauhoittavan kenties kuitenkin sai. On veikattu, että henkivartija tai muu lähipiiristä olisi hankkinut tuon lääkkeen.
Hän oli aika huonossa kunnossa, elämä oli ollut raskasta, sekä median pyöritys ettäomat fyysiset vajaavuudet (geneettinen sairaus, jonka tarttuminen oli ehkä yksi syy myös siihen, ettei lapsia ole siitetty hänen omilla siittiöillän).
Michael halusi näyttää, ettähän on yhä popin kuningas. meille faneille hän on sitä joka tapauksessa. On ihan turha alkaa haukkumaan näin suurta tähteä hänen kuolemansa aikaan. Se osoittaa vain mediakritiikin puutetta, jos uskoo pureksimatta ja asioita selvittämättä ensinnä pahaa ihmisistä.
Minä olen seurannut Michaelin elämää enemmän ja vähemmän aktiivisesti parikymmentä vuotta - välillä nauraen ja hänen onnestaan iloiten - ja usein surren hänen kohtaloaan.
Totuus on, onneksi, että Michael elää aina, hänen muistonsa ja saavutuksensa eivät poistu mielistämme.
Rauha hänelle.
-
Olen itse yli kolmekymppinen, ja hurahdin Jacksonin musiikkiin ja koko hommaan jo joskus 10 ja risat vuotiaana. Ulkoisesti MJ:ssä tapahtunut muutos siitä hänen viimeisiin vuosiinsa on ollut valtava.
Olen miettinyt, tuntuiko konserttirumba hänestä liian raskaalta suoriutua, alkoiko Jackson pelätä, ettei selviä urkasta kunnialla. Ja olisi siksi itse riistänyt henkensä.
En usko.
Jackson ei ehkä ihan tiedostanut ja ymmärtänyt, kuinka suureen määrään konsertteja oli pikkuhiljaa suostunut, eikä sen vuoksi osannut ajatella sitä ylitsepääsemättömänäasiana. Mutta hän oli innoissaan, oli jopa ajatellut poikansa esiintyvän kanssaan. Hän halusi vielä näyttää maailmalle, että pystyy.
MJ oli kuitenkin väsynyt, ja viime vuosien köyhä kiertolaiselämä oli myös ottanut veronsa. Uskon, että hän ehdottomasti oli jossain määrin koukussa lääkkeisiin. Hän halusi nukkua, saada levättyä rauhassa ilman kipuja (suoliston sisäistä verenvuotoa, leikkauksien jättämiä kipuja).
Ihan viime viikkoinakin MJ oli pyydellyt lääkäriltä tiettyä vahvempaa rauhoittavaa lääkettä, jota hänelle ei kuitenkaan annettu sen vaarallisuuteen vedoten. Hoitajansa oli todennut, ettei missään nimessä kyseistä lääkettä myöntäisi, koska "sen otettuasi et (Michael) ehkä enää heräisi." MJ oli liian heikko käyttämään niin vahvoja lääkkeitä.
Kuolemaa edeltävänä iltana Michael oli ollut harjoittelemassa konserttia varten, ja harjoitukset olivat kestäneet alkuillasta klo 01 saakka.
Minusta tuntuisi mahdolliselta, että hän on ottanut rauhoittavaa liian vahvan annoksen siksi, että halusi saada levättyä. Ihan vain levättyä kunnolla, koska koki itsensä äärimmäisen väsyneeksi. Se yhdistettynä masennusoireisiin ja -lääkkeisiin on yhdistelmä, jonka seurauksia ei itse voi arvata.
Jotain kautta hän sen vahvemman rauhoittavan kenties kuitenkin sai. On veikattu, että henkivartija tai muu lähipiiristä olisi hankkinut tuon lääkkeen.
Hän oli aika huonossa kunnossa, elämä oli ollut raskasta, sekä median pyöritys ettäomat fyysiset vajaavuudet (geneettinen sairaus, jonka tarttuminen oli ehkä yksi syy myös siihen, ettei lapsia ole siitetty hänen omilla siittiöillän).
Michael halusi näyttää, ettähän on yhä popin kuningas. meille faneille hän on sitä joka tapauksessa. On ihan turha alkaa haukkumaan näin suurta tähteä hänen kuolemansa aikaan. Se osoittaa vain mediakritiikin puutetta, jos uskoo pureksimatta ja asioita selvittämättä ensinnä pahaa ihmisistä.
Minä olen seurannut Michaelin elämää enemmän ja vähemmän aktiivisesti parikymmentä vuotta - välillä nauraen ja hänen onnestaan iloiten - ja usein surren hänen kohtaloaan.
Totuus on, onneksi, että Michael elää aina, hänen muistonsa ja saavutuksensa eivät poistu mielistämme.
Rauha hänelle.
-
Vastaukset 4
Vanhimmat
empaattisesta viestistäsi. :) Ne ovat olleet harvinaista herkkua viime päivinä.
Olen suunnilleen samanikäinen kuin sinä, ja tutustuin Michaeliin jo alle kymmenvuotiaana erään lastenlehden kautta. Silloin näkökulma koski hänen eläimiään ja Neverlandia. Sittemmin kuulin tietysti hänen musiikkiaan varsinkin MTV:ltä, ja menin Helsingin konserttiinkin.
Nyt kun hän on kuollut, se mikä on ollut itsestäänselvyys, on poissa. Se muistuttaa omasta kuolevaisuudesta, ja siitä, että maailma muuttuu ja itselle aikoinaan "elämää suuremmat" asiat painuvat historiaan ja muuttuvat muistoiksi ja menneisyydeksi, jota lähiympäristö ei välttämättä enää pysty ymmärtämään. Elämä on luopumista - myös idolien osalta.
Michaelin kohdalla on ilmeisestikin tultu siihen, että hänen suuruudenajastaan pitää Elviksen tavoin erikseen kertoa nuoremmille, jotka eivät ole kokeneet hänen vahvaa läsnäoloaan pop-kulttuurissa.
On traagista, jos mielikuva hänestä muodostetaan pelkästään viimeisten vuosien juorujen perusteella, mutta niin monet näyttävät tekevän. Toivon, että nyt nousisivat uudelleen esiin hänen suuri lahjakkuutensa, karismansa ja ilmeisen herkkä luonteensa. Toivon erityisesti, että huomattaisiin hänen valtava merkityksensä pop-estetiikalle, ja niille miljoonille faneille - ja myös ei-faneille - jotka kasvoivat aikuisiksi hänen kanssaan.
Eilen ilmestyneen Time-lehden erikoisnumeron kannessa on hieno kuva Michaelista. Se tekee täydellisen selväksi, miksi hänellä on aina paikka minun, ja niin monen muun, sydämessä. Kannattaa käydä vilkaisemassa/ostamassa.
Samoja ajatuksia täällä. Samaa mieltä myös siinä, että on mukavaa, kun täältä löytyy myös asiallista ajatustenjakoseuraa :)
Olen huomenna menossa kaupungille, ja hyvä kun sanoit: täytyy ehdottomasti selata lehtihyllyt ja ostaa asiallisimman näköiset julkaisut kotiin talteen. Vaikka se Time.
Jos ihminen on riittävän erikoinen, asiaan perehtymättömät eivät hänen käytöstään tahdo millään ymmärtää. On helppo uskoa juoruja, jos ei jaksa pureksia asioita itse, eikä kiinnosta ottaa selvää. Michael oli todella välittävä ihminen, ja halusi aikuisella iällään saada lapsia kotiinsa kutsuessaan edes murusen lapsuutta myös itselleen.
Toivottavasti myös muita asiallisia ajatuksia ja muistoja tähän ketjuun tulisi :)
Olin itsekin Hesan konsertissa. Sisäkonsertti olisi ollut parempi, tuntui ettei kuullut riittävän hyvin/ selvästi..
MUUTEN, Minun ensi kontaktini MJ:iin oli tilanne, jolloin sain lahjaksi M.Jacksonin lp:n, Thrillerin. Olin pyytänyt Culture Clubia, mutta jotenkin ostajalla oli mennyt nimet ja muusikot sekaisin :D Ihmettelen vieläkin, mikä ero.. Mutta minun onneni !
siltä, että rähinöinti tällä palstalla on jo vähentymään päin. :)
Eläydyin Jacksonin musiikkiin ensimmäisen kerran, kun Dangerous ilmestyi. Videot olivat häkellyttäviä, varsinkin Black or White ja Remember the Time. Minulle Jackon vaalea ulkonäkö kapeine nenineen oli tuolloin ihan luonnollinen asia. Siltä hän näytti, eikä se minua mitenkään järkyttänyt. Vasta monta vuotta myöhemmin oikeasti havahduin siihen, että hän oli aikanaan ollut täysin afroamerikkalaisen näköinen.
Jackon koko taru alkoi hahmottua minulle vasta Helsingin konsertin yhteydessä. Yksi konserttielämys oli se, että näin supertähden pitävän juomataukoja ja katoavan välillä vaatteiden vaihtoon. Sitähän oli tottunut siihen, että videot näyttivät vain tarkkaan hiotun koreografian. Yhtäkkiä tähti istahtikin hetkeksi ja hörppi jotakin.:)
Ostin albumeita, piirsin joitakin kuvia jne. Seurailin Jackon vaiheita sivusilmällä. Uudesta Invincible-albumista en jaksanut innostua. Eilen kumminkin kuulin radiosta yhden ihanan kappaleen tuolta albumilta, ja nyt on tarkoitus hankkia sekin itselle.
Mielenkiintoista on, että Jacko on niin pitkän linjan artisti, että ei ole mitään yhtä Michaelia, josta kaikki jakaisivat samat mielikuvat. Toisille hän on ennenkaikkea Thrillerin tekijä, tai Earth Songin laulaja. Minun muistikuvissani painottuu 90-luvun alku: valkoinen paita, linnunsiipikulmakarvat, Slash, kiharainen ponnari. Nämä muistikuvat ovatkin sitten hyvin rakkaita.
Jackon elämä oli viimeiset vuodet niin jyrkässä syöksykierteessä että kuolema on faneille melkein helpotus. Nyt voi keskittyä palvomaan Jackoa loistonsa päivinä, ei tarvi pelätä mihin skandaaliin mies itsensä sotkee.
Jacko rakasti esilläoloa yli kaiken, mutta kuuluisuus kääntyi häntä vastaan ja popin entisestä kuninkaasta tuli kipu- ja unilääkkeiden väärinkäyttäjä. Nuo lääkkeet hänet sitten tappoivatkin.