Hoikkiin ja alipainoisiin nuoriin tyttöihin (max. vähän yli 20-vuotiaisiin) on jo silmä ehtinyt tottua jollain tavalla, mutta tänään näin kaupassa jotain muuta.
Kyseinen nainen ehkä noin 50-vuotias (vaikea sanoa tosin koska siinä tilassa voi näyttää vanhemmalta kuin on), suunnilleen noin 175 cm:n pituinen (itseäni pari senttiä pitempi, siitä päättelin) ja painoa ei voinut olla edes 45 kiloa. En liioittele ollenkaan kun sanon että hänen jalkansa olivat ylhäältä reidestä täysin samanpaksuiset kuin pohkeesta. Siis kaksi suoraa tikkua, joissa polvilumpio taisi olla paksuin kohta. Jalassa mustat tiukat farkut, ja kun katsoin häntä takaapäin niin olisi voinut olla 15-vuotias poika. Ei minkäänlaista takamusta. Myös kädet olivat niin tikut kun nyt voivat olla.
Pää näytti suhteettoman suurelta muuhun kehoon; oikea klassinen lollipop.
Hänellä oli korkeat kengät ja näin hänet myöhemmin kun hän horjui pihan yli autoonsa (sanon horjui, koska näytti siltä että voisi kaatua koska hyvänsä).
Ostoskorissaan oli pullo vettä, 1 omena sekä 1 rahka (nämä näin koska olin hänen takanaan kassajonossa).
Tuli aivan tavattoman paha olo. Voi luoja en halua 30 vuoden kuluttua olla samassa jamassa!
Minkähän takia noita vanhempia anorektikkoja näkee niin harvoin? Kai syynä on se että noin äärimmilleen vietynä ei noin vanhaksi yleensä selviä hengissä.
Kyseinen nainen ehkä noin 50-vuotias (vaikea sanoa tosin koska siinä tilassa voi näyttää vanhemmalta kuin on), suunnilleen noin 175 cm:n pituinen (itseäni pari senttiä pitempi, siitä päättelin) ja painoa ei voinut olla edes 45 kiloa. En liioittele ollenkaan kun sanon että hänen jalkansa olivat ylhäältä reidestä täysin samanpaksuiset kuin pohkeesta. Siis kaksi suoraa tikkua, joissa polvilumpio taisi olla paksuin kohta. Jalassa mustat tiukat farkut, ja kun katsoin häntä takaapäin niin olisi voinut olla 15-vuotias poika. Ei minkäänlaista takamusta. Myös kädet olivat niin tikut kun nyt voivat olla.
Pää näytti suhteettoman suurelta muuhun kehoon; oikea klassinen lollipop.
Hänellä oli korkeat kengät ja näin hänet myöhemmin kun hän horjui pihan yli autoonsa (sanon horjui, koska näytti siltä että voisi kaatua koska hyvänsä).
Ostoskorissaan oli pullo vettä, 1 omena sekä 1 rahka (nämä näin koska olin hänen takanaan kassajonossa).
Tuli aivan tavattoman paha olo. Voi luoja en halua 30 vuoden kuluttua olla samassa jamassa!
Minkähän takia noita vanhempia anorektikkoja näkee niin harvoin? Kai syynä on se että noin äärimmilleen vietynä ei noin vanhaksi yleensä selviä hengissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmaan näkee harvemmin, kun osa parantuu(yrittää parantua ) vanhemmiten tai kuolee.. surullinen totuus tuo toinen.
Mäkin näin eilen kaupas vanhemman anorektikon. varmaan keski-ikänen. Kasvot vähän ryppyiset jo senkin ikäisenä..johtuen rasvakudoksen puutteesta ja kasvot harmaat..
Katselin, kun se mietti tarkkaan mitä laittaa koriinsa. Osti jonku leikkelepaketin ensin vilkuillen monta minuuttia mitä ostaisi.. ja sitten jotain hedelmiä vain.. Tuli paha ja säälivä olo, muakin se vilkaisi, en tiedä miettikö kuinka voin olla näin läski..(lähemmäs normaalipainoa nykysin) ja mietiin samalla miksei tajua, ettei se ahdistus ja painon tarkkailu johda mihinkään. Ei se ole elämää! ihailu ei ole niin tärkeää, että pitäs ahdistusta kestää koko ajan ja näännyttää itsensä ja masentaa..
On tosi traagista luettavaa. Minun sairauteni ei (valitettavasti) näy ulospäin. Olen ollut bulimikko jo vuosia ja todella avun tarpeessa. Näkyisikin päälle päin että joku tulisi pakon edessä raahaamaan sairaalaan ja tarjoamaan apua! Omat voimani eivät riitä siihen.
Takuulla vointini on sisäisesti yhtä paha kuin ikäiseni anorektikon!
Itsekin olen bongannut lähikaupassa yhden ehkä 19-22 vuotiaan bulimikkotytön. Itse käyn melkein päivittäin kaupassa ja niin käy tämä tyttökin, kori aina täynnä muffinseja ja kakkuja, ennen kaikkea vanukkaita ja jäätelöä. Nuo kaksi viimeistä... Bulimikot varmasti tietävät miksi juuri nuo vihjaavat tilanteesta.
Lisäksi aina välillä törmään ehkä 27-30 vuotiaaseen naiseen joka ei koskaan osta muuta kuin kasviksia ja kevytlimsoja. Aivan järkyttävän laiha hänkin on.
Niin surullista. Tämä on pieni paikkakunta missä asun, ja silti täälläkin on muita... En ole ainut...