Minulle tuli äskettäin keskenmeno, ja yllätyin siitä kuinka raskas se pahin päivä oli, ei ainoastaan henkisesti, vaan myös fyysisesti. Mutta jo seuraavana päivänä aloin elää eteenpäin ja ihmettelin, miten helpolla keskenmenosta tietyllä tavalla pääsi yli. Jotenkin loin itselleni ajatuksen, että vauvalla ei vaan ollut kaikki hyvin ja raskauden kuuluikin mennä kesken. Kun eräällä tutullani meni kesken jokin aika sitten, mietin että tuntuu varmaan maailmanlopulta eikä sen jälkeen mikään tunnu enää miltään...mutta yllätyinkin, että pääsin tästä niin nopeasti jaloilleni ja muuttelin tulevaisuuden suunnitelmiani. Ehkä osasyynä on se, että meillä on jo yksi lapsi ja tulen raskaaksi hyvin helpolla. Mutta silti olen jotenkin yllättynyt...unohtamatta kuitenkaan pientä vauvaani, jolle kirjoitin myös runon erästä laulua lainaten "Kuulen kuinka enkeli minulle kuiskaa: Äiti mun täällä hyvä olla on."
Keskenmenon jälkeen
Sen karseuden kokenut
2385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse koin keskenmenon viime viikolla. Raskausviikkoja oli 12 ja pienen vuodon vuoksi hakeuduin lääkäriin. Jossa todettiin että viikolla 10 kasvu loppunut.
Minulla on 2 lasta ja tämä oli yllätys raskaus... mutta iloinen uutinen silti. Lapset ovat jo 7 ja 4v joten vauva olisi saanut tulla jos kerran noin kovin halusi.
Mutta ei. Pari kk oksensin ja voin tosi huonosti ja kun oireet loppuivat niin tuli tämä uutinen. Ei helvetti. Mikä huono vitsi koko juttu?
Sen lisäksi että henkisesti tämä on rankkaa niin koin että myös fyysisesti. Eli 2kk pahoinvointia ja sitten vuorokauden mittainen lääkäreillä juokseminen/kipu/vuoto jne. Ihan hirveä kokemus.
En ollut itse vielä hirveästi suunnitellut tulevaa, mutta kyllä nyt tuntuu tyhjältä. En olekaan raskaana.. mitä v...a? Ja ympärillä näen vain raskaana olevia ja imettäviä äitejä. Mitenköhän kauan menee että tästä toipuu.. en tule koskaan ymmärtämään miksi näin kävi. Lapsi tuotiin kuin tarjottimella, sitten parin kk:n huono olo ja sitten se otettiin pois.
Maailmankaikkeuden yksi sairaimmista piloista!!! Olin ajatellut, etten ehkä koskaan tekisi lapsia. Sitten tapasin mukavan miehen ja ajattelin, että mikä ettei, kun mieskin kovasti halusi. Parin vuoden yrityksen jälkeen luovutimme ja päätimme suunnata katseemme muihin asioihin. Mutta kuinka ollakkaan, heti perään tulin kuitenkin raskaaksi ja aloin ajattelemaan asiaa taas päinvastaisesti. Kaikki mahdolliset alkuraskauden oireet ja ympärivuorokautinen pahoinvointi pitivät huolen siitä, ettei ollut mahdollisuutta ajatella juurikaan muuta kuin raskautta. Viikolla 11 tuli keskenmeno.
Olo on järkyttävä!!! Fyysinen toipuminen tapahtui kohtalaisen nopeasti, vaan henkisessä ehkä odotettavissa pidempää aikaa. Ei riitä ymmärrys, e ttä miksi annettiin, vaikkei toivottu sitä enään ja sitten julmasti otettiin pois.
Onko meidän tarkoitus ymmärtää näistä keskenmenoista jotain? Sisältääkö sen mukana jokin viesti jostain?
Life sucks!!!