Kysymys teille isovanhemmat,että miten olette ottaneet vastaan/suhtautuneet niihin lapsiin jotka ei oikeasti ole teidän vertanne?
Siis tarkoitan esim.siinä tapauksessa,että tyttärenne tai poikanne on eronnut ja löytänyt uuden jolla lapsia,niin kuinka suhtaudutte niihin lapsiin?
oletteko mummoja ja ukkeja samalla tavalla heillekkin?
Siis tarkoitan esim.siinä tapauksessa,että tyttärenne tai poikanne on eronnut ja löytänyt uuden jolla lapsia,niin kuinka suhtaudutte niihin lapsiin?
oletteko mummoja ja ukkeja samalla tavalla heillekkin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tottakai otamme koko uusioperheen vastaan kokonaisuudessaan. Olisihan se törkeätä ruveta syrjimään jotain perheenjäsentä. Ja isovanhemmat toivottavasti ovat lapsensa tukena tämän lapsensa elämässä ja hänen perheensä elämässä. Mutta isovanhemmat eivät voi määrätä lapsensa perhe-elämää.
Kun meillä ei ole vastaava tapaus ja ajattelinkin onko se kovinkin yleistä.
Siis minun lapset eivät ole tervetulleita esim.mieheni äidin luokse.Eikä hän oikeastaan pidä minuakaan missään arvossa.Koska hänellä on omiakin lapsenlapsia joita hän sattumoisin näkee erosta johtuen harvemmin.
Ja meillä taas tilanne se,että lapsilla ei ole kuin yksi mummo elossa(ex-miehen isä)joka ei ole nimeksikään lasten kanssa tekemisissä.siksikin se on niin surullista,että lapsia ei hyväksytä.
Vastaan vähän toiselta kantilta katsottuna, mutta aiheeseen liittyen kylläkin. Tulin itse miniäksi mieheni kotitaloon, mukanani pienet lapset edellisestä avioliitostani. Asuimme kolmen sukupolven taloudessa niin kauan kuin lapset olivat kotona, ja vielä senkin jälkeen monta vuotta anoppi asui kanssamme, kunnes vuosi sitten joutui vuodeosastolle. Anopilleni meidän lapsemme, minun mukanani tuomat mukaan lukien, ovat olleet rakkaimmat ja läheisimmät lapsenlapset. Esikoistyttäreni ainoana tyttönä jopa kaikista läheisin. Ja tyttärelleni anoppini on ollut rakkaampi ja läheisempi mummo kuin biologiset mummot. Ei siis biologinen side ole välttämätön lapsen ja vanhuksen välisen suhteen muodostumiselle. Jos omat lapseni joskus eroavat tai tuovat puolisonsa mukana uusia lapsia perheeseemme, toivon olevani yhtä viisas mummo kuin anoppini on ollut!
kriteeri, että sinun mukanasi tuomat lapset ovat hänelle rakkaimpia ja läheisimpiä?
Minusta viisas mummo suhtautuisi lastenlapsiin puolueettomasti.
En minä tietenkään rakkauden määrää tiedä ja läheisyys on tietysti tullut siitä, että on asuttu saman katon alla. Toiset lapsenlapset ovat asuneet satojen kilometrien päässä eivätkä heidän vanhempansa ole pienenäkään käyttäneet heitä mummonsa luona. Ja siksipä nyt aikusinakaan he eivät käy. Mummo itse ei juuri ole myöskään kulkenut muiden lastensa luona, ehkä kolme neljä kertaa vuodessa on tavannut muita lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Me olemme eläneet yhdessä ja kasvaneet läheisiksi. Kun nyt jo aikuiset lapsemme käyvät kotona he menevät usein jopa ensin mummon luo vuodeosastolle ja vasta sitten tulevat kotiin. En tosiaan rakkauden määrää ole kysellyt, mutta läheinen ja lämmin suhde on molemminpuolinen.