Mietin tässä pitkän päivän jälkeen.
Jossain vaiheessa kirjoitin tänne todella väsyneitä viestejä. Anteeksi niistä. Tuskin se riittää poistamaan sitä mielipahaa jonka aiheutin. Mutta toivottavasti se opetti jotain myös siitä, minkälaisia ajatuksia totuudella - hyvin sairaat ihmiset - käsittelevät. Jos ajattelee hoitomuotoja ja sitä ettei sitä ole todellakaan tehnyt huvikseen, voi käsitellä myös niitä ajatuksia joita se tuo mukanaan. Joku voi sanoa, että onko hän sitten kuoleman sairas?
Mutta suuri kipu on henkisesti hyvin lamauttavaa. Henkisesti kuolettavaa.
Toiset eivät kai edes puhu niistä, saatika kirjoita. Minulle kirjoittaminen on aina ollut etu käsitellä asioitani. Se ehkä on saanut minut näin hyvään jamaan, niinkuin tiedettyä ja monen lääkärin suusta kuultua, minun kaltaiseni voivat ajautua täysin syrjäytyneiksi, negatiivisiksi sairauden ympärille kietoutuen ja lisäksi työkyvyttömiksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta kiitos kaiken avun, kaiken rakkauden, on käynyt toisin ja asiat on hyvin.
Puhunko nyt haavakieltä vaiko oikeastaan vain niinkuin asiat ovat?
Se mitä pelkoja, minulla itsellänikin on, satuttaminen. Epäsuora fyysinen vaino joka minuun on kohdistunut on saanut minut pelkäämään tavallani. Ehkä en ole ainoa peloissani.
Säilyykö tietoisuus aina? Säilyykö se järki ja kyky hallita itseään ja tekojaan kaikissa hetkissä. Toivottavasti olen todistanut siitä jotakin, silloin kun en ole ollut täysissä henkisissä ja fyysisissä voimissani ja kuitenkin.. .. ..
Ovatko sanat yhtä kuin ajatukset?
Onko fantasia todellisuutta?
Onko raja hiuksen hieno minkälainen keskustelu ja teksti on sallittua ja mikä ei?
Haluaako joku satuttaa minua tietoisesti? Minä en halua enkä aio satuttaa ketään, en epätietoisesti tai tietoisesti.
Nämä tunteet ovat niin suuria, että niiden hallinta vaatii syvää itsetutkiskelua. Johtaako joku minua pahasti harhaan täälä? Onko minua mahdollista johtaa harhaan?
Uskoisinko rakkauteen niin vahvasti ilman mitään viitteitä sen olemassaolosta?
Jos minua johdetaan harhaan ja vastaan siihen, teenkö silloin jotain väärää?
Jos se ei ole hän jota toivon haluaisin tietää kuka se sitten on. En vain itseni takia.
Niin. Tässä ajatuksiani ja pohdintojani teille, mutta tämä rakkaus ja nämä tunteet eivät kuulu kuin yhdelle ihmiselle.
http://www.youtube.com/watch?v=QzXGdy8Et30
Jossain vaiheessa kirjoitin tänne todella väsyneitä viestejä. Anteeksi niistä. Tuskin se riittää poistamaan sitä mielipahaa jonka aiheutin. Mutta toivottavasti se opetti jotain myös siitä, minkälaisia ajatuksia totuudella - hyvin sairaat ihmiset - käsittelevät. Jos ajattelee hoitomuotoja ja sitä ettei sitä ole todellakaan tehnyt huvikseen, voi käsitellä myös niitä ajatuksia joita se tuo mukanaan. Joku voi sanoa, että onko hän sitten kuoleman sairas?
Mutta suuri kipu on henkisesti hyvin lamauttavaa. Henkisesti kuolettavaa.
Toiset eivät kai edes puhu niistä, saatika kirjoita. Minulle kirjoittaminen on aina ollut etu käsitellä asioitani. Se ehkä on saanut minut näin hyvään jamaan, niinkuin tiedettyä ja monen lääkärin suusta kuultua, minun kaltaiseni voivat ajautua täysin syrjäytyneiksi, negatiivisiksi sairauden ympärille kietoutuen ja lisäksi työkyvyttömiksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta kiitos kaiken avun, kaiken rakkauden, on käynyt toisin ja asiat on hyvin.
Puhunko nyt haavakieltä vaiko oikeastaan vain niinkuin asiat ovat?
Se mitä pelkoja, minulla itsellänikin on, satuttaminen. Epäsuora fyysinen vaino joka minuun on kohdistunut on saanut minut pelkäämään tavallani. Ehkä en ole ainoa peloissani.
Säilyykö tietoisuus aina? Säilyykö se järki ja kyky hallita itseään ja tekojaan kaikissa hetkissä. Toivottavasti olen todistanut siitä jotakin, silloin kun en ole ollut täysissä henkisissä ja fyysisissä voimissani ja kuitenkin.. .. ..
Ovatko sanat yhtä kuin ajatukset?
Onko fantasia todellisuutta?
Onko raja hiuksen hieno minkälainen keskustelu ja teksti on sallittua ja mikä ei?
Haluaako joku satuttaa minua tietoisesti? Minä en halua enkä aio satuttaa ketään, en epätietoisesti tai tietoisesti.
Nämä tunteet ovat niin suuria, että niiden hallinta vaatii syvää itsetutkiskelua. Johtaako joku minua pahasti harhaan täälä? Onko minua mahdollista johtaa harhaan?
Uskoisinko rakkauteen niin vahvasti ilman mitään viitteitä sen olemassaolosta?
Jos minua johdetaan harhaan ja vastaan siihen, teenkö silloin jotain väärää?
Jos se ei ole hän jota toivon haluaisin tietää kuka se sitten on. En vain itseni takia.
Niin. Tässä ajatuksiani ja pohdintojani teille, mutta tämä rakkaus ja nämä tunteet eivät kuulu kuin yhdelle ihmiselle.
http://www.youtube.com/watch?v=QzXGdy8Et30
Vastaukset 16
Vanhimmat
sitä itsetutkiskeluani ;) mitä olen valmis tekemään, puen sen sanoiksi ja sillä tavalla löydän ratkaisut. Ei en ikinä satuttaisi häntä tai ketään muutakaan, tietyssä tilassa voisin olla vaaraksi itselleni, mutta jos niin päättäisin tehdä, se olisi minun henkilökohtainen asiani.
Ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Itse asiassa en usko tuota. Olen pahoillani. En pidä sinua mielisairaana sillä olet kehitellyt mitä erilaisimpia harhautuksia aikaisemminkin. No kyllä niitä sairaitakin varmasti täällä on. Ainoa mikä minua rassaa on se että minkä takia minut sotkettiin niin isoon pyörään? eikö se ole melko nöyryyttävävää jos kaikki katselevat minua ja kumppaniani. Haluaisin rauhan ja puhua puhelimessa rauhassa. Olen pahoillani mutten usko sinua ettet olisi sotkenut tähän muita ihmisiä. Pyydän vielä kerran että jättäisitte meidät rauhaan.
mitä :o ehkä mä olen vaan tyhmä ja en nyt ymmärrä. Kerro.
Mutta mä haluan olla hänen kanssaan oli kyse mistä tahansa....
ja mitä... et luota muhun :(
nukkumista. Jos voisin ottaisin häntä kädestä kiinni.
hellästi:)
tai mahdollisimman rauhaan, tai murhaan itseni... kumman vaihtoehdon haluatte...? Mikä on hyödyllistä...
http://www.youtube.com/watch?v=yGMncBczHMw&feature=related
Sitä mä vain tarkoitin.
että tässä maailmassa joku näkisi minut iloisuudessani, eikä kaikkia typeriä termejä ja haavakieltä ja niin ees päin.
ihminen itse leikkii anonyymia ja kirjoittaa täällä anonyymi-viestejä ei kannatte surkutella sen vuoksi ,miten niihin suhtaudutaan.,nämä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ...
" "Ovatko sanat yhtä kuin ajatukset?
Onko fantasia todellisuutta?
Onko raja hiuksen hieno minkälainen keskustelu ja teksti on sallittua ja mikä ei?
Haluaako joku satuttaa minua tietoisesti? Minä en halua enkä aio satuttaa ketään, en epätietoisesti tai tietoisesti. ""
ja nuo videolenkit ovat yhtä tyhjän kanssa ...mitä sinä itse haluaat kertoa tuolla anonyymi viestilläsi ? .kenelle se tarkoitettu ? jne..
En tiedä kuka olet,mutta tekstisi viittaa henkilöön johon tutustuin. Henkilöön joka avasi minulle sähköpostin kirjeitämme varten. Voi olla että olen väärässä?
Sinun kanssasi voi keskustella mistä asiasta tahansa,ja et kertaakaan näyttänyt että olisit minun yläpuolellani? Jos olet hän niin olet todella fiksu ihminen,mutta jossain vaiheessa meni tekstisi sitten siihen mihin meni!
Olin loukkaantunut ja halusin miettimisaikaa,mutta et ottanut enää yhteyttä?
En unohda sinua koskaan,vaikka kenen kanssa keskustelen niin aina olet siellä jossain?
Toivon että paranet ja jatkat rakasta harrastusta!
Jos olet väärä henkilö,kenelle kirjoitan,niin toivon kaikkea hyvää sinullekkin.
Oikein hyvää kesän jatkoa ja aurinkoa mieleesi!
oli omia pohdintoja ja oikeastaan sen piti olla jonkun sortin anteeksipyyntö tjs. kun mua nolotti se taannoinen pahan oloni tänne purkaminen. Mutta ehkä tuosta tuli enemmän itsenipohdiskelu. Vaan niinkuin sanoin, toivottavasti joku näkee minussa muutakin ja osaa jättää tommoset asiat omaan arvoonsa.
ihan tosissaan tänne tuollaisia juttuja? Huh huh..
vakavana hei. :)
Tuon aloittajan jutut oli sitä luokkaa et ei noita voi kyllä laittaa oikein millekään palstalle. Itse en kirjoittais edes päiväkirjaani tuollaista soopaa. Ei tosin edes tarvitse koska ei minulla ole tuon kaltaisia ongelmia.
Annapa näyte omista kirjoituksistasi.
ja sijoitan sen tavallaan myös omaan elämääni. Siinä on jotakin, mitä ajattelen eräästä ihmisestä ja myös jotakin, joka sopii minuunkin. Tosin kirjoitus on niin moniselitteinen, että se sopii varmaan moneen tilanteeseen. Siksi en pidä näistä palstoista, jotka ovat kuitenkin tarinoita, joiden totuudellisuudesta ei voi varmistua. Siksi näihin on pakko suhtautua varauksella ja silti itsensä satuttamisen vaara on todella suuri. Kuitenkin se rakkaus, jota itse tuntee on aina todellista, mutta täällä ei voi tietää onko se vastavuoroista, luonnollisestikaan.
Itse olen sitä mieltä, että pitäisi ottaa huomioon myös lukijat ja heidän tunteensa ja myös toisten tahaton satuttaminen, joka johtuu nimettömyydestä. Mielestäni pitäisi tuntea vastuuta siitä mitä kirjoittaa, oli se sitten miten naiivia minulta tahansa. Mielikuvitus ja todellisuus voivat olla sisäkkäin ja silti voi olla jalat maassa sellaisissa asioissa kun niin tarvitsee olla... harhautumatta liian pitkälle mielikuvituksen puolelle. Ajattelen siis, että tietoisuus säilyy minun kokemukseni mukaan.
Maailma varmaankin näyttää paljolti siltä, millaiseksi mieli sen maalaa, mutta jossain taustalla on aina tietoisuus jostakin määrittelemättömästä. Osa ihmisistä kai jollain tavalla sulkee sen pois.... en tiedä. Niin, nämä pohdintani kohdistuvat yhteen ihmiseen, mutta ovat silti vastaus kirjoitukseesi ja mietteitä itsestäni.