Nyt on pakko kysyä teiltä asiaan vihkiytyneiltä... Mikä siinä lääkiksessä oikeen viehättää niin että jaksaa vuodesta toiseen vaan yrittää?
Raha? Arvostus? "Maailmanparantaminen"?
Ei ymmärrä...
Raha? Arvostus? "Maailmanparantaminen"?
Ei ymmärrä...
pakko kysyä...
jemppa_
8547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ole eri ihmisillä aina eri syy, kuten kaikissa muissakin asioissa.
Oletettavasti yksi syy on pelkkä jääräpäisyys, ettei vaan uskota ettei sinne ole asiaa vaikka kuinka yrittäisi.
Tai sitten toiset vaan jaksaa uskoa unelmiinsa ja yrittää tehdä elämänsä sellaiseksi kuin haluaa, vaikka vastoinkäymisiäkin tulisi. Kyllä jokainen pääsee lääkikseen, jos vain haluaa ja jaksaa yrittää.
No tuo nyt ainakin on täyttä paskaa, että pääsee, kunhan vain jaksaa yrittää. Kun se menisikin noin, niin voisi hyvällä omallatunnolla sen jollekin sanoa. Mutta kun se ei mene noin, niin sitä ei pidä silloin sanoa.
Mitä voi sanoa ihmiselle, joka on saanut vakavan aivovaurion liikenneonnettomuudessa? Kyllä pääset, kunhan vain jaksat yrittää. Ei noin.
Vastaavasti on myös ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä selviytymään pääsykokeista ja opinnoista, vaikka kuinka haluaisivat sitä täydestä sydämestään. Tasan ei käy onnen lahjat.
Opiskelu on aika mielenkiintoista ja avartavaa: on lastentauteja, lastenpsykiatriaa, naistentauteja, kirurgiaa jne. Terveyskeskuksessakaan ei ole kahta samanlaista päivää, aika ei ole vielä koskaan käynyt pitkäksi.
Lääkiksestä saa omaan elämäänsäkin apuja. Kun itse tai läheinen sairastuu, ei tarvitse lähteä 5 tunniksi istumaan päivystyspoliklinikalle vaan voi käydä ostamassa antibioottikuurin apteekista, jollei kaapissa ole lääketehtaan ilmaisnäytettä. Myös sellaiset "turhat" lääkärissäkäynnit jää väliin, kun tietää, koska oikeasti kannattaa lähteä sairaalaan. Itse jouduin onnettomuuteen muutama vuosi sitten ja oli Luojan onni, että olin itse asioista perillä.
Itse olen ollut lapsesta saakka hyvin hyvin hyvin kiinnostunut ihmiselimistöstä ja sen toiminnasta, sairauksista jne. Yläasteella ajattelinkin, että joo, luen sairaanhoitajaksi. Lukiossa kuitenkin tulin siihen tulokseen, että sairaanhoitajana en saisi tarpeeksi irti enkä pääsisi opiskelemaan niin syvällisesti. Haluan siis lääkäriksi. Ja Kyllähän kova kunnianhimokin vaikuttaa; haluan arvostetun ammatin. Palkkakaan ei ole huono vastine joten miksei :)
Tässä siis lyhyesti
-ääretön kiinnostus ihmiselimistöä kohtaan
-kunnianhimo
-halu auttaa
-mahdollisuus oikeasti vaikuttaa
-arvostettu ammatti
-palkka
Ainakin raha ja raha ja ai niin RAHA!
rehellisesti. raha ja status on suurimmat syyt minkä takia tällä hetkellä opiskelen lääkäriksi.
Omalla kohdallani ainakin kävi niin, että mikään muu vaan ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Onhan noita ensihoiton, sairaanhoidon ym. koulutuksia, mutta ainoa ongelma on se, että niistä ei vaan tule lääkäreitä, eivätkä ne saa tehdä toimenpiteitä ja asioita, mitä lääkärit. Ja etenemismahdollisuudet ovat huonommat.
Kun se kiinnostus ihmiskehoon ja sen toiminnan selvittämiseen on niin suuri, niin mikään muu ammatti vain ei oikein toimi tähän, kuin se lääkärin ammatti. Kun kaikenlisäksi haluaa vielä niitä potilaitakin nähdä, ihan oikeita ihmisiä.
Toki palkkakin kiinnostaa ja sen avulla saatu parempi elintaso, mutta kyllä sen rahan saisi helpommallakin, jos tosiaan se on suurin asia joka kiinnostaa. Eli mun mielestä se on vaan kiva juttu, että sellaisesta työstä, jota haluaa tehdä, saa vielä ihan kivaa palkkaakin.
Tosin pääsin kyllä vasta sisälle enkä päivääkään ole edes lääkiksessä opiskellut, että voihan se olla jotain aivan muuta kuin mitä kuvittelen :D Mutta empäs usko. Olen kuitenkin aina ihan himona ahminut lukiosta lähtien kaikkea lääketieteellistä kirjallisuutta, ja luen sellaista mielummin kuin vaikka Aku Ankkaa, että ainakin aihe kiinnostaa tarpeeksi..