Pikkuisen mietityttää 14 v. kummipoikani, joka ei tänä kesänä ole aikaisempien kesien tapaan yhtään viettänyt aikaa kavereiden kanssa, vaan lähinnä isänsä kanssa mökillä ja veneellä ym.
Onkohan tämä vain jokin vaihe tässä iässä vai voiko takana olla jotain, josta pitäisi huolestua.
Kyselijä on kummitäti, joka ei valitettavasti asu ihan lähellä ...
vastatkaa nuoret itsekin, kiitos !
Onkohan tämä vain jokin vaihe tässä iässä vai voiko takana olla jotain, josta pitäisi huolestua.
Kyselijä on kummitäti, joka ei valitettavasti asu ihan lähellä ...
vastatkaa nuoret itsekin, kiitos !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun veljelläni kävi vähän samoin. Ensin oli kavereita ympärillä, mutta sitten 13-14-vuotiaana se loppui kokonaan. Veli lojui kotona pari vuotta. Nyt on harrastusten (mopon ja kevarin) kautta tullut ystäviä pari. Ihan onnellinen hän on ollut, itse en kyllä ikinä kestäisi. Että älä huoli, poika hakeutuu taas ystäviensä seuraan, kun haluaa. (:
Oon 14v poika, enkä oo ollu yhtenäkään kesänä kavereitten kanssa (päiväkodin jälkeen). Yleensä kotona, mummolassa tai mökillä.
kiitos kommentistasi. Hyvä kuullä, että viihdyt ilman kavereitakin ja ettei kaikki koko ajan tarvitse itsensä ikäistä seuraa. Ehtiihän niitä kavereita sitten tavata kouluaikanakin ja kesällä monet viettää aikaa perheen seurassa, mikä sekin on hyvä vaihtoehto, jos ei talvella niin ehditä olla yhdessä. Mukavaa kesää sinulle !
Joo, mulla on sama juttu kun kummipojallas, oon 15 vuotta ja kavereitten kanssa en oo ollut tänäkesänä. Yksi syy on se että ne on löytäneet uusia kavereita ja olevat nyt niiden kanssa. On mulla yks kaveri jonka kanssa olen jonkunverran, yhteistä meille on koirat.
Nyt ajattelen että paras kaverini on meidän koira, ainut johon voi luottaa > joka ei jätä yksin. Säälittävältä kuulostaa mutta noin on käynyt..
Haluaisin enemmän kavereita, mutta oma itsevarmuus ei riitä uusien kavereitten hankkimiseen.
Joten nyt olen ollut ainakin vuoden jo ilman kavereitten kanssa oloa, taisiis olen ollut sen yhden kanssa paljonkin, mutta sekin ystävyys tuntuu jo hiipuvan, odotan että pääsen lukioon, josko sieltä niitä kavereita tulis, kun en mitään sopivaa harrastustakaan oo löytänyt. (Paitsi koiran kanssa puuhailun jne..)
Luulen että ajanmyötä niitä kavereita tulee niin mulle kuin kummipojallesikin.
"Nyt ajattelen että paras kaverini on meidän koira"
Noin mäkin aattelin ennen, kunnes mun koira tais kyllästyy mun juttuihin, aina kun puhun sille, niin se alkaa vaan murisee ja kattoo mua semmosella ilmeellä että häivy.
niin...kävin aivan samanlaisen keskustelun päässäni... olen ollut myös hyvin huolestunut veljestäni joka on 15 vuotias, hänellä ei ole kavereita paljon. Hänellä on joitain kavereita mutta kuitenkin tuntuu siltä että ne kohtelevat ja "hyljksivät" veljeäni. Luulempa että ongelmana on se että nämä niinsanotut kaverit ovat kiinnostuneita alkoholista, mopolla ajelusta sekä ulkona riekkumisesta, veljeni ei sitten taas ole lainkaan.. veljelläni ja minulla on paljon ikäeroa, joten mun seura tuntuu tylsältä ja kaiken lisäksi olen nainen ja hän tietty poika, eli elämäntilanteet ovat aivan erilaiset. Haluasin auttaa häntä tilanteessa, mutta kun en tiedä mitä tehdä?? osaako täällä joku kertoa?? tai osaako joku samaistua tilanteeseen??
Kiitos kaikista vastauksista!