Vieläkö löytyy tallin takaa Panhardeja.
Eripuolilta eurooppaa löytyy vielä ja kunnostettuja 1500..2500€ hintaan.Toisaalta projekti autoa etsin jotenka kunto ja hinta ovat jotain muuta kuin yllämainitut.
Vuosi 1965 olin Panhardin omistaja oli kivaa .Eipä autoa silloin paljon arvostettu.Olihan se Suomen talveen sopimaton kylmä,lämmitys olematon,vaihteistossa oli laakeri ongelmia jne.Auto oli myös "hirvittävän"kallis uutena.Auto koulutti asennustöihin kiitettävästi tosin täytyy olla kiitollinen monista Panun kanssa opituista kikoista niistä on ollut hyötyä myöhemmin elämän varrella mm neulalaakereiden korvaamisesta liukulaakereilla jolloinka vaihteistomurheet poistui 100%.Tällä keinolla on monet kalliit remontit säästetty tässä matkan varrella 40 v.
Eripuolilta eurooppaa löytyy vielä ja kunnostettuja 1500..2500€ hintaan.Toisaalta projekti autoa etsin jotenka kunto ja hinta ovat jotain muuta kuin yllämainitut.
Vuosi 1965 olin Panhardin omistaja oli kivaa .Eipä autoa silloin paljon arvostettu.Olihan se Suomen talveen sopimaton kylmä,lämmitys olematon,vaihteistossa oli laakeri ongelmia jne.Auto oli myös "hirvittävän"kallis uutena.Auto koulutti asennustöihin kiitettävästi tosin täytyy olla kiitollinen monista Panun kanssa opituista kikoista niistä on ollut hyötyä myöhemmin elämän varrella mm neulalaakereiden korvaamisesta liukulaakereilla jolloinka vaihteistomurheet poistui 100%.Tällä keinolla on monet kalliit remontit säästetty tässä matkan varrella 40 v.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olin 60-luvulla pikkupoika ja onpa jäänyt paljon muistoja Panhardista (PL17). Kaappariovet, hieno ulkonäkö, moderni mittaritaulu. Hyvin erilainen auto se oli! Silloin autoa ei osattu kai arvostaa sen "pienten" epäluotettavuuksien vuoksi. Verrattuna kavereiden perheiden Volkkareihin, Anglioihin ja Fiateihin Panhardin sisä-äänet ajossa olivat vaimeat (jos oikein muistan). Auto oli kuulemma hyvä ajaa ja esim. jarrut olivat erinomaiset ja auto oli täynnä teknisiä hienouksia ja erikoisuuksia. Muistan sen bakeliittisen vinohammaspyörän joka liikutti nokka-akselia. Sen mennessä sileäksi loppui matkanteko, mutta jatkui sitten isäni vaihdettua osan. Meillä oli aina takakontissa sellainen varalla. Kone piti purkaa aika pitkälle sen vaihtamiseksi, mutta mitäpä sitä ei näppärä mies tien päällä tekisi. Jos tuollaisen auton saisi mainitsemaasi hintaluokkaan, minua kiinnostaisi tehdä autonhakumatka. Ah, tulipa muisteltua!
...joo, Panhard...sellainen taisi 60-luvun lopun aikaan olla Helsingin Meilahdessa koulutieni varrella (parikin kappaletta?), kummallisen näköinen kottero mutta jotenkin tykkäsin kovasti, nythän sellainen olisi oiva harrasteajoneuvo kun olen vaihtanut ranskalaiseen autoon muutenkin. Ikävä kyllä ei ole tallia eikä korjaustaitoja, ei paljon muuta kuin kiinnostusta. Sillä ei vissiin pitkälle pärjää museoauton kanssa :) Sitroselta varmaan saisi varaosia...niiden sivuilla oli jotain juttua Panhardista? Olis sentään kiva kun vielä noitakin näkisi.
äärimmäisen hyvä ajaa. Suuntavakavuus, äänettömyys ja suorituskyky oli sen aikaiseksi autoksi loistava. Vaikka moottori oli vain 2 sylinterinen ja 850 kuutioinen, niin sopivasti kepittämällä se oli mahtava kulkemaan.
Isällä ei tahtonut männät kestää kun hän oli tottunut ajamaan hidaskäyntisillä, vääntävillä 6 sylinterisillä amerikkalaisilla ja Panhard taas sellainen, joka vaati kenkää.
Vaihdelaatikko oli kuin vieterivetoinen herätyskello. Siellä oli ratasta, akselia, laakeria ja jos jonkinlaista vipua ja loukkua.
Kumpa saisi Panhardin uudelleen allensa.
,,,johan meitä on muutama, Peki ostaa sen kotteron ja me osallistutaan vähän kustannuksiin ja päästään ajamaan.
Pelastin yhden Panhardin -64 kuusen alta. Auto on kokonainen ja pyörillään. Alkuperäisessä vaaleansinisessä värissään. On ollut ajamattomana vuodesta -74. Joutui ulos muutama vuosi sitten. Nyt taas pari vuotta katon alla. Lähti käyntiin startista 80-luvun puolessa välissä, kun kaadoimme bensaa kaasariin ja annoimme kaapeleilla apuvirtaa. Kytkin ja jarrut pelaavat vieläkin. Jonkin verran varaosia on mukana. Autosta ei ole purettu mitään, kaikki on tallella. Vieläpä alkuperäinen mustavalkoinen rekkari. Itselläni ei luulostani huolimtta ole aikaa eikä energiaa sen entisöintiin. Sille toivoisi hyvää kotia.