Tietokonepeliriippuvuus

Minulla on sama ongelma tyttöystävän kanssa.
Arvaatte varmaan pelin, world of warcraft.
Saan muijan sentään sänkypuuhiin välillä mutta muuten tuntuu kuin olisin yksin kokoajan.

Ai minulla ei ole oikeutta suuttua siitä, että huolehdin kaikesta yhteisessä kodissamme?

Kuka sanoi, että olen aina vihainen?

Ne maininnat olivat vain ääritapauksia joita en ole kuin pari kertaa koittanut kuin normaali keskustelu ei riitä.

Olemme kuitenkin yli kolme vuotta asuneet yhdessä, joten yhteisiä keskusteluja on varmaankin miljoona! Ne sata mainintaa siitä, että ehkä meidän ei kannata olla yhdessä ovat sen verran harvinaisia, että enpä usko, että vika on minussa. Varsinkin kun mies pelasi ekat 1,5 ja minä olin koko sen ajan hiljaa!

Ja minä en erityisesti halua huomiota! Olen erittäin itsenäinen ja olen töissä suuriman ajan päivistä ja sen lisäksi harrastuksiin kuluu hyvin suuri aika. Pointti oli tekstissäni se, että avopuolisollani on selkeästi mielisairaus ja en tiedä mistä hakea apua! Kuitenkaan tulevaisuutta en aio olla hänen kanssaan JOS hän ei parane. Jo ensinnäkin siksi, että jos joskus hankkisimme lapsia, niin osaan kuvitella, että minä ne lapset kasvattaisin ja hän ei varmaankaan edes heidän syntymäpäiviään muistaisi. Puhumattakaan aggressiivisista tunteenpurkauksista joita hän saisi jos joku lapsista vahingossa keskeyttäisi hänen hauskanpitonsa.

Ja sinusta se on sitten normaalia tämä vai? Ja kaikki vika on minussa.

Entäs sitten se aika kun emme tunteneet? Miten selität sen, että hän oli aivan samanlainen?

Kuultu on vanhempia ja ystäviä!

avopuoliso.... kirjoitti:

Ai minulla ei ole oikeutta suuttua siitä, että huolehdin kaikesta yhteisessä kodissamme?

Kuka sanoi, että olen aina vihainen?

Ne maininnat olivat vain ääritapauksia joita en ole kuin pari kertaa koittanut kuin normaali keskustelu ei riitä.

Olemme kuitenkin yli kolme vuotta asuneet yhdessä, joten yhteisiä keskusteluja on varmaankin miljoona! Ne sata mainintaa siitä, että ehkä meidän ei kannata olla yhdessä ovat sen verran harvinaisia, että enpä usko, että vika on minussa. Varsinkin kun mies pelasi ekat 1,5 ja minä olin koko sen ajan hiljaa!

Ja minä en erityisesti halua huomiota! Olen erittäin itsenäinen ja olen töissä suuriman ajan päivistä ja sen lisäksi harrastuksiin kuluu hyvin suuri aika. Pointti oli tekstissäni se, että avopuolisollani on selkeästi mielisairaus ja en tiedä mistä hakea apua! Kuitenkaan tulevaisuutta en aio olla hänen kanssaan JOS hän ei parane. Jo ensinnäkin siksi, että jos joskus hankkisimme lapsia, niin osaan kuvitella, että minä ne lapset kasvattaisin ja hän ei varmaankaan edes heidän syntymäpäiviään muistaisi. Puhumattakaan aggressiivisista tunteenpurkauksista joita hän saisi jos joku lapsista vahingossa keskeyttäisi hänen hauskanpitonsa.

Ja sinusta se on sitten normaalia tämä vai? Ja kaikki vika on minussa.

Entäs sitten se aika kun emme tunteneet? Miten selität sen, että hän oli aivan samanlainen?

Kuultu on vanhempia ja ystäviä!

Lue lisää

Entä jos sanot hänen olevan psykoottinen ja tilaat psykiatrin hakemaan hänet pakkopaidassa hoitoon?

pelileski_ kirjoitti:

Minulla on sama ongelma tyttöystävän kanssa.
Arvaatte varmaan pelin, world of warcraft.
Saan muijan sentään sänkypuuhiin välillä mutta muuten tuntuu kuin olisin yksin kokoajan.

Lue lisää

Teettekö mitään yhdessä? Me emme. Alusta asti on ollut vähän yhteistä tekemistä, koska olemme niin erilaisia ihmisiä, mutta tuntuu, että nykyisin emme tee muuta kuin asu saman katon alla. Syömme ruoatkin eri aikaan. Sänkypuuhia ei ole, koska minä en halua ennen kuin ongelma on ratkaistu.

Ymmärtääkö tyttöystäväsi itse ongelmaansa?

taudin hoito kirjoitti:

Entä jos sanot hänen olevan psykoottinen ja tilaat psykiatrin hakemaan hänet pakkopaidassa hoitoon?

Psykiatriaa ei noin vain tilata ...

Olen sanonut hänelle, että hän on peliriippuvainen, mutta hän vain nauraa...

Hoitoon pääsee vain jos itse haluaa...

avopuoliso.... kirjoitti:

Ai minulla ei ole oikeutta suuttua siitä, että huolehdin kaikesta yhteisessä kodissamme?

Kuka sanoi, että olen aina vihainen?

Ne maininnat olivat vain ääritapauksia joita en ole kuin pari kertaa koittanut kuin normaali keskustelu ei riitä.

Olemme kuitenkin yli kolme vuotta asuneet yhdessä, joten yhteisiä keskusteluja on varmaankin miljoona! Ne sata mainintaa siitä, että ehkä meidän ei kannata olla yhdessä ovat sen verran harvinaisia, että enpä usko, että vika on minussa. Varsinkin kun mies pelasi ekat 1,5 ja minä olin koko sen ajan hiljaa!

Ja minä en erityisesti halua huomiota! Olen erittäin itsenäinen ja olen töissä suuriman ajan päivistä ja sen lisäksi harrastuksiin kuluu hyvin suuri aika. Pointti oli tekstissäni se, että avopuolisollani on selkeästi mielisairaus ja en tiedä mistä hakea apua! Kuitenkaan tulevaisuutta en aio olla hänen kanssaan JOS hän ei parane. Jo ensinnäkin siksi, että jos joskus hankkisimme lapsia, niin osaan kuvitella, että minä ne lapset kasvattaisin ja hän ei varmaankaan edes heidän syntymäpäiviään muistaisi. Puhumattakaan aggressiivisista tunteenpurkauksista joita hän saisi jos joku lapsista vahingossa keskeyttäisi hänen hauskanpitonsa.

Ja sinusta se on sitten normaalia tämä vai? Ja kaikki vika on minussa.

Entäs sitten se aika kun emme tunteneet? Miten selität sen, että hän oli aivan samanlainen?

Kuultu on vanhempia ja ystäviä!

Lue lisää

No joo, ehkä tulkitsin väärin ekan viestisi. Ei vain ehkä kannata käyttää sanaa "mielisairas" kun kuvailee avokkinsa suhdetta tietokoneeseen. Riippuvaisuutta voi olla, mutta se on eri asia kuin mielisairaus.

Toiseksi, erolla ei saa uhkailla. Siitä voi puhua jos tekee mieli jatkaa omaa elämää yksin tai jonkun toisen kanssa, mutta sitä ei saa käyttää kiristyskeinona. Se, ja koneen hajottaminen eivät kuullosta ihan tasapainoisen ihmisen reaktiolta, ne yhdistettynä siihen että nimittelit avokkia mielisairaaksi, no... päättele itse miltä se saattaa kuullostaa jonkun sellaisen korvissa, jota on koko ikänsä kiristetty emotionaalisesti. Alle kouluikäinen olin ekalla kerralla, kun äiti uhkasi hypätä junan alle aina kun me lapset emme olleet kiltisti. Myöhemmin samainen äitikulta alkoi solvaamaan meitä lapsia mielisairaiksi, kun ainoa joka hoitoa kaipasi oli hän itse.

Ja kolmas juttu. Jos avokkisi oli tuollainen jo silloin kun muutitte yhteen, niin miksi ylipäätään muutitte yhteen? Lähde pois. Tilanne ei muutu miksikään kun vain toinen teistä on suhteeseen tyytymätön ja haluaisi muutosta. Mielisairautta se ei kuitenkaan ole, vaan sitä että mies pitää tietokonettaan tärkeämpänä kuin teidän suhdetta ja sille et mitään voi. Turhaan hakkaat päätä seinään.

... kirjoitti:

No joo, ehkä tulkitsin väärin ekan viestisi. Ei vain ehkä kannata käyttää sanaa "mielisairas" kun kuvailee avokkinsa suhdetta tietokoneeseen. Riippuvaisuutta voi olla, mutta se on eri asia kuin mielisairaus.

Toiseksi, erolla ei saa uhkailla. Siitä voi puhua jos tekee mieli jatkaa omaa elämää yksin tai jonkun toisen kanssa, mutta sitä ei saa käyttää kiristyskeinona. Se, ja koneen hajottaminen eivät kuullosta ihan tasapainoisen ihmisen reaktiolta, ne yhdistettynä siihen että nimittelit avokkia mielisairaaksi, no... päättele itse miltä se saattaa kuullostaa jonkun sellaisen korvissa, jota on koko ikänsä kiristetty emotionaalisesti. Alle kouluikäinen olin ekalla kerralla, kun äiti uhkasi hypätä junan alle aina kun me lapset emme olleet kiltisti. Myöhemmin samainen äitikulta alkoi solvaamaan meitä lapsia mielisairaiksi, kun ainoa joka hoitoa kaipasi oli hän itse.

Ja kolmas juttu. Jos avokkisi oli tuollainen jo silloin kun muutitte yhteen, niin miksi ylipäätään muutitte yhteen? Lähde pois. Tilanne ei muutu miksikään kun vain toinen teistä on suhteeseen tyytymätön ja haluaisi muutosta. Mielisairautta se ei kuitenkaan ole, vaan sitä että mies pitää tietokonettaan tärkeämpänä kuin teidän suhdetta ja sille et mitään voi. Turhaan hakkaat päätä seinään.

Lue lisää

Suurin virheeni on se, että "eroan" aina vihaisena. Tyynnyttyäni unohdan kaiken....

En ole sanonut itseäni tasapainoiseksi. On minussakin paljon vikoja ja jopa pirteitä, jotka eivät ole ehkä yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Mutta olenkin käynyt terapiassa. Tiedostan ne ja haluan muuttua. Olen muuttunutkin. Esim. nykyisin en ehkä menisi hajottamaan tietokonetta... Tosin siinä elämäntilanteessa se oli ihan ymmärrettävääkin.

Muutimme yhteen melkein heti seurustelun alettua. Muutin siis ensimmäiseen omaan asuntooni (olin 18v) ja poikaystäväni vain alkoi majailemaan luonani ja sen jälkeen ollaan asuttu yhdessä. Aluksi emme edes tunteneet toisiamme kunnolla.

Ja siis pointti viestissä oli, että mies pitää pelaamista "jotenkin viihdyttävämpänä" - ei kuitenkaan tärkeämpänä. Hän haluaa molemmat, mutta ei ole tajunnut, että molempia ei voi saada. Ja siis niitä ongelmia ei ollut vain suhteessamme, vaan hänen opiskelunsa (kursseja suorittamatta), terveytensä ja sosiaalinen elämänsä kärsii pelaamisesta.

avopuoliso... kirjoitti:

Suurin virheeni on se, että "eroan" aina vihaisena. Tyynnyttyäni unohdan kaiken....

En ole sanonut itseäni tasapainoiseksi. On minussakin paljon vikoja ja jopa pirteitä, jotka eivät ole ehkä yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Mutta olenkin käynyt terapiassa. Tiedostan ne ja haluan muuttua. Olen muuttunutkin. Esim. nykyisin en ehkä menisi hajottamaan tietokonetta... Tosin siinä elämäntilanteessa se oli ihan ymmärrettävääkin.

Muutimme yhteen melkein heti seurustelun alettua. Muutin siis ensimmäiseen omaan asuntooni (olin 18v) ja poikaystäväni vain alkoi majailemaan luonani ja sen jälkeen ollaan asuttu yhdessä. Aluksi emme edes tunteneet toisiamme kunnolla.

Ja siis pointti viestissä oli, että mies pitää pelaamista "jotenkin viihdyttävämpänä" - ei kuitenkaan tärkeämpänä. Hän haluaa molemmat, mutta ei ole tajunnut, että molempia ei voi saada. Ja siis niitä ongelmia ei ollut vain suhteessamme, vaan hänen opiskelunsa (kursseja suorittamatta), terveytensä ja sosiaalinen elämänsä kärsii pelaamisesta.

Lue lisää

Heheei, mä keksin aika vänssin keinon: ala seurustelemaan jonku toisen kanssa silleen että se sun jätkäs huomaa sen, kyllä nousee perse penkistä ja äkkiä :)

Haluutko akan kädestä turpaan?

... kirjoitti:

No joo, ehkä tulkitsin väärin ekan viestisi. Ei vain ehkä kannata käyttää sanaa "mielisairas" kun kuvailee avokkinsa suhdetta tietokoneeseen. Riippuvaisuutta voi olla, mutta se on eri asia kuin mielisairaus.

Toiseksi, erolla ei saa uhkailla. Siitä voi puhua jos tekee mieli jatkaa omaa elämää yksin tai jonkun toisen kanssa, mutta sitä ei saa käyttää kiristyskeinona. Se, ja koneen hajottaminen eivät kuullosta ihan tasapainoisen ihmisen reaktiolta, ne yhdistettynä siihen että nimittelit avokkia mielisairaaksi, no... päättele itse miltä se saattaa kuullostaa jonkun sellaisen korvissa, jota on koko ikänsä kiristetty emotionaalisesti. Alle kouluikäinen olin ekalla kerralla, kun äiti uhkasi hypätä junan alle aina kun me lapset emme olleet kiltisti. Myöhemmin samainen äitikulta alkoi solvaamaan meitä lapsia mielisairaiksi, kun ainoa joka hoitoa kaipasi oli hän itse.

Ja kolmas juttu. Jos avokkisi oli tuollainen jo silloin kun muutitte yhteen, niin miksi ylipäätään muutitte yhteen? Lähde pois. Tilanne ei muutu miksikään kun vain toinen teistä on suhteeseen tyytymätön ja haluaisi muutosta. Mielisairautta se ei kuitenkaan ole, vaan sitä että mies pitää tietokonettaan tärkeämpänä kuin teidän suhdetta ja sille et mitään voi. Turhaan hakkaat päätä seinään.

Lue lisää

EROA EROA EROA: Hullua!

... kirjoitti:

No joo, ehkä tulkitsin väärin ekan viestisi. Ei vain ehkä kannata käyttää sanaa "mielisairas" kun kuvailee avokkinsa suhdetta tietokoneeseen. Riippuvaisuutta voi olla, mutta se on eri asia kuin mielisairaus.

Toiseksi, erolla ei saa uhkailla. Siitä voi puhua jos tekee mieli jatkaa omaa elämää yksin tai jonkun toisen kanssa, mutta sitä ei saa käyttää kiristyskeinona. Se, ja koneen hajottaminen eivät kuullosta ihan tasapainoisen ihmisen reaktiolta, ne yhdistettynä siihen että nimittelit avokkia mielisairaaksi, no... päättele itse miltä se saattaa kuullostaa jonkun sellaisen korvissa, jota on koko ikänsä kiristetty emotionaalisesti. Alle kouluikäinen olin ekalla kerralla, kun äiti uhkasi hypätä junan alle aina kun me lapset emme olleet kiltisti. Myöhemmin samainen äitikulta alkoi solvaamaan meitä lapsia mielisairaiksi, kun ainoa joka hoitoa kaipasi oli hän itse.

Ja kolmas juttu. Jos avokkisi oli tuollainen jo silloin kun muutitte yhteen, niin miksi ylipäätään muutitte yhteen? Lähde pois. Tilanne ei muutu miksikään kun vain toinen teistä on suhteeseen tyytymätön ja haluaisi muutosta. Mielisairautta se ei kuitenkaan ole, vaan sitä että mies pitää tietokonettaan tärkeämpänä kuin teidän suhdetta ja sille et mitään voi. Turhaan hakkaat päätä seinään.

Lue lisää

Tämä on jo vanha keskustelu, mutta...

Tarpeeksi kauan kun itkee ja yrittää puhua järkeä, tulee mieleen sekin, että en enää jaksa. Jos mies suuttuu siitä, että peliä häiritään, alkaa miettiä, että olen vain tiellä, että hänen on parempi yksin. Että lähden kun haluan miehen, jolla oli edes hiukan aikaa.

Konetta ei saa särkeä ja en ymmärrä miten noin onni potkaisi että vakuutus korvasi. Melkoinen vale on pitänyt keksiä. Minun mieheni on peli addikti. Ero tulee kun vuosia olen tuota katsonut. Lähde sinäkin ettei noita särkymisiä tule. He ovat sairaita muista se ja lähtö on paras keino

Kuuleppas nyt:Wow laskuttaa kuukausimaksua, netti vaatii liittymää, teillä on aina mahdollisuus purkaa noista jompikumpi, kyse on vain siitä ettei teidän vanhemmilla ole selkärankaa tehdä mitään asian eteen.Ite sain selkää aina pienenä, ja kasvoin vanhempieni kaltaiseksi,rehdiksi, työkykyiseksi ja terveeksi, joita harvemmin on kun katsoo jengiä mitä kylältä löytyy. hyssyttely ei auta, kaveri pitää saada lopettamaan toimensa vaikka selkänahan hinnalla!

pihtaamaan niinä päivinä miehesi pelaa.

Tohon mitään lääkettä ole.. muut kattoo telkkaria tai täyttelee ristikoita jne. kuitenkin käy kaupassa, tekee kotitöitä. Pelaamalla päästää höyryjä pois työpäivän jälkeen, rentoutuu ja viihdyttää itseään. Suurin osa peleistä on sellaisia mihin tosiaan uppoaa aikaa yleensä aika perkeleesti, että siitä saa jotain irti. Yleensä oikeat peliaddiktit ei edes hae suhdetta, kun niitä ei kiinnosta muu kuin pelaaminen ja ne on lähinnä työttömiä suuremman osan ajasta.

Sopikaa jotain sellaista, että viikonloppu yhdessä tai joku sen päivä. Sit iltaisin, kun lapsi on nukkumassa tai päiväunilla, niin pelailee tjms. Vähän kun itse osaa ajatella, niin ratkaisu löytyy yleensä.

Kysymys voisi kuulua näinkin: Miksi edes mennä tekemään yhteen tai paremmin vielä, tehdä lapsi ihmisen kanssa, kuka on täysin erilainen joltain osilta, jollet sitä hyväksy sitten?

da jeessus-mon kirjoitti:

Tohon mitään lääkettä ole.. muut kattoo telkkaria tai täyttelee ristikoita jne. kuitenkin käy kaupassa, tekee kotitöitä. Pelaamalla päästää höyryjä pois työpäivän jälkeen, rentoutuu ja viihdyttää itseään. Suurin osa peleistä on sellaisia mihin tosiaan uppoaa aikaa yleensä aika perkeleesti, että siitä saa jotain irti. Yleensä oikeat peliaddiktit ei edes hae suhdetta, kun niitä ei kiinnosta muu kuin pelaaminen ja ne on lähinnä työttömiä suuremman osan ajasta.

Sopikaa jotain sellaista, että viikonloppu yhdessä tai joku sen päivä. Sit iltaisin, kun lapsi on nukkumassa tai päiväunilla, niin pelailee tjms. Vähän kun itse osaa ajatella, niin ratkaisu löytyy yleensä.

Kysymys voisi kuulua näinkin: Miksi edes mennä tekemään yhteen tai paremmin vielä, tehdä lapsi ihmisen kanssa, kuka on täysin erilainen joltain osilta, jollet sitä hyväksy sitten?

Lue lisää

Mielenkiintoista lukea täältä muiden kokemuksia aiheesta. Itselle tuli vaan sellanen fiilis et avopuolisoni (22v nuorimies) on pahempi kuin monet näistä, sillä hän ei käy töissä eikä koulussa eikä hänellä ole kodin ulkopuolisia harrastuksia tai kavereita, ja mikä pahinta omasta mielestäni on se, että häntä ei kiinnosta panostaa parisuhteeseemme lähes ollenkaan. Aamulla ensimmäisenä hän menee koneelle ja yöllä/aamuyöllä saan monesti repiä hänet koneelta, että pääsisi edes nukkumaan. Välillä hän sentään kykenee käymään vessassa ja keittään kahvia, mut siinäpä se sitten onkin. Häntä ei kiinnosta tehdä kanssani mitään, kun kuulema aina valitan. Olen myös kokeillut olla valittamatta enkä sanoa mitään, mutta silloin hän ei edes näytä huomaavan että täällä asuu muitakin. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan monesti, mutta joko häntä ei kiinnosta kuunnella tai joskus hän voi luvata muutosta, mutta ei kuitenkaan tee asialle mitään. Hän saattaa käyttäytyä varsin aggressiivisesti jos häiritsen hänen pelaamistaan ja nykyään suhteeseemme onkin tullut fyysistä väkivaltaa, jota ei aiemmin ollut. Sitten on myös tätä kiristämistä, eli jos "uhkaan" rajoittaa hänen pelaamistaan, niin hän antaa "uhkauksen" että voisi tehdä jotain koiralleni. Tätä en pysty sietämään, sillä koira on täysin syytön tilanteeseen. Luonnollisesti kaikki kotihommat kaatuu niskaani, sillä häntä ei näytä haittaavan vaikka ei olisi yhtään puhtaita astioita/vaatteita (silloin hän yrittää lainata mun vaatteita).

Tällainen ei mun mielestä ole enää mikään parisuhde. Hän ei itse näe tässä mitään ongelmaa eikä suostu ottamaan apua vastaan. Mielestäni aikuista ihmistä on turha alkaa pakottaa parisuhteeseen jossei kerran kiinnosta. Hänen mielestään on kuulema normaalia olla koneella vaikka ympäri vuorokauden, musta taas ei. Ainoa asia mistä oon onnellinen on se, että meillä EI ole lapsia EIKÄ olla kihloissa/naimisissa. Tulevaisuutta en enää osaa suunnitella tämän ihmisen kanssa.