Agincourtin taistelua on pidetty Henrikin mestarillisena taistona ylivoimaista vihollista vastaan ja englantilaisen pitkäjousen triumfina, mutta tuolta Youtubesta löytyy nimellä dokkari jossa koko homma pannaan uusiks.
Dokkarin mukaan kyseessä oli nykyajan jalkapallokatsomoista tuttu ryysis eli ranskalaiset ahtautuivat pienelle alalle ja talloivat toinen toisensa hengiltä. Myös maaperän savi on poikkeuksellisen raskasta ja tarttuvaa.
Historiallisten dokumenttien mukaan juuri näin kävikin. Valtaosa kuolleista ranskalaisritareista tukehtui massan alle tai sitten britit pistivät ruuhkassa hengiltä.
Taistelukenttä on itseasiassa sellainen, että se putoaa jyrkästi molemmilta sivuilta ja kapenee kohti englantilaisten asemia, eli juuri sellainen pullonkaula jossa syntyy murhaava massatungos.
Käykää kattomassa, mielenkiintoista materiaalia, ainakin itselle valaisi taistelun kulkua huomattavasti, vaikka en nyt ihan kokonaan sään ja olosuhteiden syyski voittoa laitakaan.
Dokkarin mukaan kyseessä oli nykyajan jalkapallokatsomoista tuttu ryysis eli ranskalaiset ahtautuivat pienelle alalle ja talloivat toinen toisensa hengiltä. Myös maaperän savi on poikkeuksellisen raskasta ja tarttuvaa.
Historiallisten dokumenttien mukaan juuri näin kävikin. Valtaosa kuolleista ranskalaisritareista tukehtui massan alle tai sitten britit pistivät ruuhkassa hengiltä.
Taistelukenttä on itseasiassa sellainen, että se putoaa jyrkästi molemmilta sivuilta ja kapenee kohti englantilaisten asemia, eli juuri sellainen pullonkaula jossa syntyy murhaava massatungos.
Käykää kattomassa, mielenkiintoista materiaalia, ainakin itselle valaisi taistelun kulkua huomattavasti, vaikka en nyt ihan kokonaan sään ja olosuhteiden syyski voittoa laitakaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Valmyssa juuttuivat Brunswickin herttuan sakemannit saveen edetessään kohti ranskalaisten linjoja jotka olivat ylhäällä Valmyn myllyn mäellä. Savessa ylämäkeen rämpivää rivistöä ammuttiin pahasti ja moraali petti. Saksalaiset lähtivät perääntymään kun myös Brunswick menetti hermonsa. Goethe oli paikalla todistamassa tapahtunutta ja sanoi profeetallisesti, että tästä alkaa uusi aikakausi historiassa.
Ilmeisesti ryysis oli aika ratkaisevassa roolissa myös tässä taistelussa, jossa vähälukuisammat skotit aiheuttivat englantilaisille näiden pahimman tappion. Englannin armeija oli ahtautunut soiselle tasangolle Bannockburn joen ja toisen joen muodostamaan "kolmioon" ja kun skottien "schiltronit" eli jalkaväen keihäsmuodostelmat tunkivat alas harjanteelta, englantilaiset eivät päässeet käyttämään ylivoimaansa eivätkä jousimiehiään.
Aikailaistekstit kertovat kuinka ritarit ja jalkamiehet tunkivat jousimiesten eteen suureksi massaksi, jonka yli ammutut nuolet menivät ohi skoteista. Skotit puolestaan tunkivat englantilaisia yhtä ahtaammalle ja survoivat ratsuja ja ritareita keihäillä ja lähiaseillaan.
Joidenkin arvioiden mukaan sama homma toimi myös Thermopylain solassa, jossa 1400 kreikkalaista (mukaan lukien ne 300 spartalaista) tekivät sylttyä ylivoimaisista persialaisista niin kauan kuin rintama pysyi yhden suuntaisena.
Ilmeisesti tämä ei ole mitään sattumaa, vaan aika yleinen juttu historiassa.
Lukea muustakin kuin Toisesta Maailmansodasta. Tämmöistä tämä palsta kaipaa lisää!
Kiitokset kirjoittajille.
maailmansodassa esimerkiksi kannaksen ratkaisutaistelut Talissa ja Ihantalassa käyty myös jonkinlaisessa suppilotilanteessa, jossa suurvalta ei päässyt vapaasti käyttämään mies- ja kalustoylivoimaansa:-)
Vaikka lukisi historiallisia seikkailukirjoja eikä vaan korkeajännitystä,niin huomaisi että kyllä sitä on paljon on tapahtunut myös menneinä vuosisatoina.Ennen oli myös kouluissa historia tärkeä aine mutta taitaa nykyään olla toisin.
Toisaalta, jousimiehet on kyllä aika tehokkaita, tuollaiseen massaan ammuttaessa, periaatteessa aina osuu johonkin.
Käsittääkseni aikaisemmin Crecyssä englantilainen pitkäjousi oli nimenomaan se ratkaiseva ase. Jousen ongelma oli kuitenkin se, että kosteassa kelissä jänne "vettyi" ja sen teho ja kantama vähenivät. Ymmärtääkseni Aguncourtissa kävi juuri näin.
Jousimiehet osoittautuivat kuitenkin aikalaisten todistukseen mukaan muutenkin tappaviksi Agincourtissa. He olivat nimenomaan kevyemmin varusteltuja kuin raskaat haarniskoidut ritarit tai ns asemiehet, joten kun tuhansia miehiä ahtautui kaoottiseen tungokseen ja liukasteli ja kompuroi mudassa kasoissa, nämä englantilaiset jousimiehet "pistivät hengiltä" lukemattomia kömpelömpiä vastustajiaan.
Se oli siis melkoista teurastusta.
Bannockburnissa jousimiehet olisivat voineet olla todella tehokkaita skottien schiltroneja vastaan, mutta siellä omat aateliset rynnistivät jousimiesten ja skottien väliin aikalaistodistusten mukaan. Itseasiassa ennen aatelisten ratsuväen rynnäkköä jousimiehet aiheuttivat skoteille valtaosan heidän kärsimistään tappioista.
Robert Brucen ohje olikin, että viholliseen pitää olla koko ajan kosketuksessa, juuri siksi että pitkäjousien tehokkuus eliminoitaisiin.
Tuli mieleen tuosta "ratsuväki vastaan jousimiehet" -teemasta väite mihin muistaisin törmänneeni muutamaan kertaan. Eli että englantilaisilla (ja miksei muillakin) jousimiehillä oli tapana kantaa mukanaan nippua teroitettuja puuvaajoja jotka ampuja avomaastossa saattoi naputella maahan eteensä estämään vastustajan ratsuväen "ylikarautus" siinä tapauksessa että ratsastajat onnistuivat pääsemään jousimiesten lähelle "napit vastakkain".
Mikään ihan pieni tikku tuskin riittäisi mutta parin kolmen riittävän tukevan teroitetun puun uskoisi hilliitsevän hevosen ja ratsastajan menohaluja (tai tulohaluja tässä tapauksessa).
suojata jousimiehiä ratsuväeltä ja miksei jalkaväeltäkin. Tällöin keihään kanta tuettiin maahan jalalla ja vasemmalla kädellä pidettiin se viistossa asennossa . Oikeaan käteen otettiin miekka valmiiksi. Näin oli jousimiesten suojana "piikkimetsä". Läpipäässeet saivat miekoista.
Joo, noista jousimiesten kepeistä on mainintoja ja sellaisia ilmeisesti oli, mutta tutkijat ovat aika montaa mieltä millaisia ne olivat ja oliko niistä mitään apua. Agincourtin suhteen ollaan kai aika erimielisiä.
Moni pähkäilee miten homma toimi käytännössä ja oliko tällaisten viritysten pystyttäminen hyödyllistä.
Eri tulkintoja on useita.
Sen sijaan skottien schiltron-muodostelma oli nimenomaan ratsuväkeä vastaan tehokas. Schiltron oli käytännössä ympyrän muotoinen kasa keihäsmiehiä, joka liikkui yhtenä kokonaisuutena. Bannockburnissa näitä oli muistaakseni kolme. Juuri ne tuhosivat englannin aatelisten ratsuväen.
Schiltronin etu falangiin nähden oli sen muoto, se pystyi taistelemaan joka suuntaan ilman eri käskyä, ts. suunnanmuutoksia. Falangi oli lirissä, jos sen sivustaan tai selustaan hyökättiin.
Tosin myöhemmin englantilaiset tekivät skoteista sylttyä mm. Floddenin taistelussa kun tulivoimaa oli tarpeeksi. Silloin tuollainen tuhannen miehen hitaasti vyöryvä massa on herkkumaali.
Eikös noita keihäs/hilparimiehiä käytetty vielä pitkään taistelukentällä sen jälkeen kun ruutiaseet olivat vakiinnuttaneet paikkansa sotimisen välineenä. Ruotsi-Suomen eri sodissahan noita näkee kuuluu käytetyn.
Muskettien jalostuessa kevyemmiksi vähemmän kömöiksi ja pistimillä varustetuksi voisi arvella että osasto oli jo paremmin suojattu vaikka ratsuväkeä vastaan.
Brittien musketeilla (ja pistimillä) varustettu neliöön vetätynyt punatakkijoukko oli lukemani mukaan Napoleonin sotien aikaan vaikea muodostelma hajottaa ratsuväen toimesta. "Pistinviidakko" piti ratsumiehen yleensä niin etäällä ettei päässyt sapelillaan lyömään. 75-kaliiperisen Brown Bessin kuulan luulisi tehonneen vastapuoleen jo hyvin. Parista metristä tuskin voi ampua ohi edes rihlaamattomalla brittimusketilla..... Tulee ulaanista entinen ulaani tai vähintäänkin jalkamies.
Tämmöisillä sotakirveillä nakuttivat noita "tikkuja" maahan.
http://www.museumreplicas.com/p-731-archers-axe.aspx
"The flat poll was good for hammering in stakes that were often used in the defensive line, and then the blade could be used to sharpen them. "