neuvostoliiton tarkka-ampujat

Tuo taitaa olla tarkin saatavilla oleva lista:

http://www.snipercentral.com/snipers.htm

Ehkäpä tarkka-ampujadivisioonilla tarkoitettiin niitä divisioonia, joilla yleensä oli tarkka-ampujia.

Propaganda tarkoituksiin tarkka ampujia on käytetty aina. Varsinkin tuolla itänaapurin puolella taisi toisen maalimansodan aikaan olla oikein kunnon propagandakampanja käynnissä noista tarkka ampujista.
Itsellekin tuli aikanaan ihan täytenä yllätyksenä nuo venäläiset tarkka ampujat ja heidän valtavat tappolukunsa. Nämä nimittäin omalle kohdalle avautuivat viime talvena, kun keskustelin (tosin vain internetin keskustelupalvelussa) erään venäläisen Nashi-nuoren kanssa. Aivan, juuri niitä nashi-nuoria jotka kävivät viime vuonna Helsingissäkin osoittamassa mieltä, sen yhden hourupäisen kohudosentin kutsumana.
Kovin oli isänmaallisen oloinen tyyppi tämä kyseinen nashi-nuori. Ikääkin löytyi kunnioitettavat 19 vuotta. Keskustelu alkoi siitä, kun tämä kloppi suurella äänellä julisti palstalla sitä kuinka paljon Neuvostoliitto joutui toisessa maailmansodassa kärsimään kun Saksa ja Suomi hyökkäsivät sotakiihkossaan ja ilman mitään syytä sen kimppuun. Minä sitten tietysti kiirehdin tunnollisesti korjaamaan virheellisiä tietoja Suomen kohdalta, muistuttamaan talvisodasta, ym.
Siitäpä sitten ratkesi palstalla oikein kunnon sanasota. Nashi-nuori ei millään tahtonut uskoa sitä, että Neuvostoliitto olisi itsekin ollut jollain tavoin syyllinen maailmansodan alkuun. Hän oli vakaasti esim. sitä mieltä että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939 vain siksi, että Suomi sotakiihkoissaan provosoi Neuvostoliiton hyökkäämään. Kovat olivat myös mielipiteet siitä että Suomi oli Saksan uskollinen liittolainen ja diktatuurin hallitsema akselivaltojen jäsen, ja halusi vain vallata mahdollisimman suuren alueen Neuvostoliitosta (jostakin hän oli saanut päähänsä että Suomi olisi ollut jo talvisodassa Saksan liittolainen).
Minä sitten itse valistin parhaani mukaan "oikeilla" historiallisilla faktoilla; Suomella ei ollut osaa eikä arpaa talvisodan alkuun. Suomi meni Saksan puolelle vain siksi etteivät Ranska tai Iso-Britannia luvanneet liittolaisuutta ja apua talvisodan aikana, eivätkä sen jälkeen. Suomi ei ollut virallisesti akselivaltojen jäsen, koska ei koskaan allekirjoittanut kolmikantasopimusta, eikä julistanut sotaa länsiliittoutuneille. Jatkosodassa Suomen tavoite oli vain vallata takaisin talvisodassa menetetyt alueet, sekä pieni suojavyöhyke niiden ulkopuolelta; ja että tämän Suomi tekikin eikä jatkanut enää hyökkäystä pitemmälle vaikka olisi voinut.
Eivät tuntuneet nämä selitykset nashi-nuoreen uppoavan edes yhden sanan vertaa.
Sitten tuli jossain vaiheessa keskustelua esille tarkka ampujat. Nashi-nuori innokkaana kertoi kuinka monia kymmeniä huippu tarkka ampujia Neukkuliitolla oli ollut. Oli niitä 400 tappaneita jutuissa varmaan vähintään se parikymmentä. Paras tarkka ampuja oli kuuleman mukaan 702 tappoa saanut Mikhail Surkov. Nashi-nuori oli vakaasti sitä mieltä että kaikki neuvosto tarkka ampujat ja heidän tietonsa olivat ehdottoman totta, toisin kuin "fasisti" tarkka ampujat, kuten vaikka Häyhän Simuna. Häyhän tappolukuja hän piti rankasti liioiteltuina.
Aloin sitten ihan omatoimisesti ottaa selville noita venäläisen Surkovin tappolukuja. Ensiksikin sain huomata että Surkovista löytyy todella vähän tietoja. Oikeastaan ainoa tieto mikä internetistäkin löytyy, on se että kyseinen herra olisi ampunut 702 vihollista.
Sitten lopulta tärppäsi. Löysin melko jännän jutun tuosta kyseisestä mestari tarkka ampujasta. Tarina kertoo, että Neuvostoliiton neljännen jalkaväkidivisioonan komentaja oli kerännyt nimilistaan ehdokkaita Leninin kunniamerkin saajiksi. Yksi listalle päätynyt sotilas oli tarkka ampuja Mikhail Surkov, jonka kerrottiin ampuneen 101 vihollissotilasta. Ennen kuin divisioonan komentaja oli lähettänyt kunniamerkki nimilistan eteenpäin, hän oli näyttänyt sitä eräälle sanomalehden toimittajalle, joka oli poiminut listalta mielenkiintoisia henkilöitä lehtiartikkelia varten. Muutaman viikon päästä artikkeli oli sitten sanomalehdessä ilmestynyt. Siinä kerrottiin mm. tarkka ampuja Mikhail Surkovista, joka oli ampunut 702 vihollissotilasta..

Että näin, propagandaa kaikki tyynni. Ja silti vielä on olemassa ihmisiä jotka kirkassilmäisinä nielevät nämä jutut ilman mitään mukinoita. Esimerkiksi tuolta Korhosen laittamalta tarkka-ampuja listalta voi jo ensi silmäyksellä poimia sellaiset tarkka-ampujat kuin esim. Sulo Kolkka, Erwin Koenig, Heinz Thorwald; jotka ovat jo vuosia sitten selvitetty täysin satuhenkilöiksi. Koska Neuvostoliitto, ja nyttemmin Venäjä eivät koskaan ole oikeastaan sallineet "sotasankareidensa" tarkempaa selvittelyä muuten kuin propagandan keinoin, ei heidän tarkka ampujiensakaan oikeita tappolukuja, tai todenperäisyyksiä ylipäätään ole koskaan varmistetusti selvitetty. Veikkaisin että varmaan 50% noista tarkka ampuja listan neukkuliiton sotureista on ainakin joltain osin fiktiota.

kesti vain viikkoja Talvisodassa, kun taasen monilla muilla se kesti Talvisodasta- Lapinsotaan. Pääsin kuljettajan ominaisuudessa kuuntelemaan JR.11. veteraanien mm.Yliriskun juttelua Raahessa 1970-luvulla veteraanijuhlassa (aikaan jolloin ihmisiä jaoteltiin taantumuksellisiin ja edistyksellisiin) . He kertoivat eräästäkin Tarkk"ampujasta joka teki työtään jatkuvasti ja useinmiten linjojen välissä, kukaan ei ollut siellä laskemassa osumia. Ampuja sanoi vain että saattoihan vihollinen vain "haavoittua", kukapa sinne olisi mennyt katsomaan. Kuuluisimpien sotasankareiden mukana näyttääkin olleen aina kuuluisia kirjailijoita. Eihän urheilukilpailuissakaan ole parhaat, vaan vain ne jotka kilpailuun osallistuvat.

Venäläiset kertoivat talvisodan rintamilla, että suomalaiset tarkka-ampujat lymyilevät puissa kuin käet ja ampuvat viattomia vapauttajia salakavalalla tavalla. Suomalaiset olivat epäreiluja, eivätkä suostuneet reiluun taisteluun avoimella kentällä. Iljettävä vihollinen.

Näihin kukushka -tarinoihin yksi selitys voisi olla hyvin maastoutuneet suomalaiset kiväärimiehet, eivät kuitenkaan puissa. Todennäköisempää on, että venäläiset kuulivat jäätyneiden puiden paukkeen, kun niihin osui tai pakkanen paukutteli puita tai sitten yksinkertaisesti tulta tuli yllättäen niin monesta suunnasta, että havaintojen teko oli mahdotonta ja selitys keksittiin. Venäläiset uhrasivat paljon ruutia käkien tuhoamiseen puissa, kivääreillä, kk:illä ja kevyellä tykistölläkin! Hukkaan meni.

Simo Häyhä oli tietenkin aivan omaa luokkaansa.

kaikki=? koska niitä ei ollut antaa. viralliset tilastot yli 400 on venäläinen ja saksalainen ainakin?`

Se tarkka-ampuja divisoona oli vain arvonimi tavalliselle jalkaväkidivisoonalle, vanha keisarillisen Venäjän peruja (kaarti oli sitten vielä suurempi kunnia osoitus joukko-osastolle), mika periintyi myös Suomen valkoiselle armeijalle aina 1920-luvun loppuun, kunnes jääkäripataljoonat korvasivat sen kokonaan.

Venäjällä oli ne nuori ja vanhat kaartit ja tarkkaampuja arvonimitykset joukoille ja esim. saksassa oli jääkäri ja krenatööri.

Häyhän luvuissakin on kyllä reilusti propagandalisää.

Häyhä itseasiassa sanoi mm. yhdessä haastattelussa tarkankin luvun, se oli hiukan vajaa 250. MUTTA hän totesi samaan syssyyn, että ampui suunnilleen saman verran venakkoja ns. "normaalissa" taistelutilanteessa.

Eli kyllä Simuna kaiken kaikkiaan lähemmäs 500 venäläistä kaatoi, mikä on käsittämätön luku, koska tapahtui tosiaan alle 100 päivän aikana.

Kuinka tarkka täytyy olla ampumaan, että on tarkka-ampuja? Asehan ei tee tarkka-ampujaa, ampuihan Häyhäkin pystykorvalla ja avotähtäimellä.

Riittääkö tarkka-ampujan kriteeriksi, että on niin tarkka ampumaan, että osuu viholliseen? Jos näin, niin silloinhan kaikki on tarkka-ampujia.

Miten ihmeessä tarkka-ampujan osuva voidaan todeta? Kysymällä vihollisen asemista? Viholliselta näkyy pää linjojen takana ja se katoaa laukauksen jälkeen, kukapa tietää jos vain meni matalaksi.

Venäläinen naistarkka-ampuja Ljudmila Pavlitšenko
21.7.2013 22:01 Mikko Ahola 24 kommenttia ilmoita asiaton viesti
Людмила Михайлівна Павліченко
Людмила Михайлівна Павліченко
Ljudmila Mihailivna Pavlitšenko opiskeli historiaa Odessan yliopistossa ja harjoitteli tarkka-ammuntaa jo ennen sotaa. Neuvostoliitossa toimi erityisiä kansalaisjärjestöjen sotilasoppilaitoksia, tarkka-ampujien kouluja, joissa annettiin 3 – 6 kk kestävä sotilaallinen tarkka-ampujan koulutus. Erikoiskoulujen tarkoitus oli antaa sotilaskoulutusta ilman, että koulutettava jätti työelämän. Näin naisten oli mahdollista saada tarkka-ampujan koulutus, ilman, että hän oli tavallisena asevelvollisena puna-armeijassa. Näihin kouluihin otettiin myös naisia, ja Neuvostoliitossa oli sodan aikana kymmeniä tuhansia koulutettuja nais-tarkka-ampujia. Neuvostoliittolaisilla oli hyviä kokemuksia naisista tarkka-ampujina taistelutehtävissä.

Sodan sytyttyä Pavlitšenko haki vapaaehtoisena puna-armeijaan. Hänelle ehdotettiin ensin sairaanhoitajan tehtäviä, mutta hän halusi taistelutehtäviin. Taisteluihin Pavlitšenko osallistui ensin Odessassa ja sitten Krimillä Sevastopolin puolustustaisteluun.

Pavlitšenkolle kertyi sodan aikana 309 varmistettua tappoa. Odessan taisteluissa 187 tappoa, ja Sevastopolissa loput. Tilastojen mukaan hän on tappavin naistarkka-ampuja kautta aikain.

Syksyllä 1942 Pavlitšenkolle annettiin tehtäväksi eliminoida saksalaisten pahin tarkka-ampuja. Pitkän ja vaikean operaation jälkeen hänen onnistui lopulta ampua tämä saksalainen tarkka-ampuja, jonka henkilökohtaisesta sotapäiväkirjasta löytyi 500 ”kaatoa”, suurelta osin Ranskan rintamalta.

Pavlitšenko haavoittui kranaattitulesta Sevastopolin taisteluissa ja evakuoitiin sieltä sukellusveneellä. Tämän jälkeen hän ei enää osallistunut taistelutehtäviin, vaan siirtyi kouluttamaan ja edustamaan maataan, ja vieraili Neuvostoliiton sodanaikaisena edustajana mm. USA:ssa ja Kanadassa.

Moskovassa kertoi ajastaan Sevastopolissa: Kun kuljin kaduilla, niin poikalapsilla oli tapana kysellä: ”Montako tapoit eilen”.

”Kerran jouduin vastaamaan heille, että en ollut muutamaa päivään onnistunut tappamaan ketään”.

”Huono juttu”, vastasivat pojat pettyneenä. Ja yksi heistä, kaikkein pienin sanoi surullisena: ”Tosi huono juttu, fasisteja pitää tappaa jokaisen päivänä”.

Pavlitšenko kertoi tunteistaan tappamisen takana, ja hän kertoi vihan olevan tärkein motivoija hänen toimilleen. Alussa hän tunsi vihaa vain sen vuoksi, että hitleristit olivat tulleet riistämään heiltä rauhan, mutta kun hän törmäsi saksalaissotilaiden siviiliväestöön, naisiin ja lapsiin kohdistamaan äärimmäiseen raakuuteen, hän halusi kanavoida vihansa fasistien tappamiseen, ja tappamiseen vielä tehokkaalla tavalla.

Lähteitä: http://airaces.narod.ru/snipers/w1/pavlichn.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ljudmila_Pavlitšenko