Heräsi muutama kysymys liittyen Neuvostoliiton tarkka-ampujiin toisen maailmansodan aikaan, jos joku osaisi vastata..
Ensinnäkin, esimerkiksi talvisodassa NL:llä oli Suomea vastaan "tarkka-ampuja divisioonia". Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Terve järki, ja oma armeija koulutuskin jo sanovat että ei mitenkään voi olla mahdollinen sellainen sotilasorganisaatio, jossa olisi 10 000-15 000 ukkoa kiikarikiväärien kanssa metsissä hyppäämässä :)
Varsinkin kun talvisodan aikaisten tietojen mukaan nämä ns. tarkka-ampuja divisioonat harjoittivat aivan samanlaista sodankäyntiä kuin kaikki Neuvostoliiton normaalit jalkaväkidivisioonat. Samanlaisia ihmisvyöryjä päin suomalaisten asemia...
Mitä ovat tarkka-ampuja divisioonat?
Toinen kysymys. Neuvostoliitossa nousi sodan aikaan julkisuuteen (siis lähinnä vain NL:n sisällä), monia tarkka-ampujia, joiden kerrottiin ampuneen yli 400, yli 700, tai jopa yli 1000 vihollista. Neuvostoliiton arkistot ovat kuulemma kertoneet yli kahdestakymmenestä tarkka-ampujasta jotka saivat yli 400 vihollista tappoa!
Radiosta tule joskus taannoin ohjelma tarkka-ampujista. Siinä kerrottiin mm. sellaista että maailmassa taisi olla todistetusti kolme tarkka-ampujaa, jotka ovat koskaan saaneet yli 400 tappoa. Yksi heistä oli suomalainen Simo Häyhä, joka oli maailman eniten vihollisia hengiltä ottanut tarkka-ampuja.
Tiedän, että Venäjällä on yhä tahoja joiden mielestä kaikki ketkä kyseenalaistavat nuo Neuvostoliiton tarkka-ampuja tilastot, ovat "amerikkalaisia propagandisteja", tai "venäjän vihaajia", tai yksinkertaisesti natseja. Nämä tahot pitävät yleisesti esim. Simo Häyhää pelkkänä Suomen sotapropagandan tuotteena.
Joten, kumpi mahtaa olla luotettavampi tietolähde näissä asioissa. Venäläinen vai "länsimaalainen" tieto? Vai onko kumpikaan?
Ensinnäkin, esimerkiksi talvisodassa NL:llä oli Suomea vastaan "tarkka-ampuja divisioonia". Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Terve järki, ja oma armeija koulutuskin jo sanovat että ei mitenkään voi olla mahdollinen sellainen sotilasorganisaatio, jossa olisi 10 000-15 000 ukkoa kiikarikiväärien kanssa metsissä hyppäämässä :)
Varsinkin kun talvisodan aikaisten tietojen mukaan nämä ns. tarkka-ampuja divisioonat harjoittivat aivan samanlaista sodankäyntiä kuin kaikki Neuvostoliiton normaalit jalkaväkidivisioonat. Samanlaisia ihmisvyöryjä päin suomalaisten asemia...
Mitä ovat tarkka-ampuja divisioonat?
Toinen kysymys. Neuvostoliitossa nousi sodan aikaan julkisuuteen (siis lähinnä vain NL:n sisällä), monia tarkka-ampujia, joiden kerrottiin ampuneen yli 400, yli 700, tai jopa yli 1000 vihollista. Neuvostoliiton arkistot ovat kuulemma kertoneet yli kahdestakymmenestä tarkka-ampujasta jotka saivat yli 400 vihollista tappoa!
Radiosta tule joskus taannoin ohjelma tarkka-ampujista. Siinä kerrottiin mm. sellaista että maailmassa taisi olla todistetusti kolme tarkka-ampujaa, jotka ovat koskaan saaneet yli 400 tappoa. Yksi heistä oli suomalainen Simo Häyhä, joka oli maailman eniten vihollisia hengiltä ottanut tarkka-ampuja.
Tiedän, että Venäjällä on yhä tahoja joiden mielestä kaikki ketkä kyseenalaistavat nuo Neuvostoliiton tarkka-ampuja tilastot, ovat "amerikkalaisia propagandisteja", tai "venäjän vihaajia", tai yksinkertaisesti natseja. Nämä tahot pitävät yleisesti esim. Simo Häyhää pelkkänä Suomen sotapropagandan tuotteena.
Joten, kumpi mahtaa olla luotettavampi tietolähde näissä asioissa. Venäläinen vai "länsimaalainen" tieto? Vai onko kumpikaan?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tuo taitaa olla tarkin saatavilla oleva lista:
http://www.snipercentral.com/snipers.htm
Ehkäpä tarkka-ampujadivisioonilla tarkoitettiin niitä divisioonia, joilla yleensä oli tarkka-ampujia.
juuri näin.
Nimitys on väärinkäsitys. Esim. Neuvostoliiton 44 divisioonaa nimitettiin tarkka-ampujadivisioonaksi. Yleisesti nimitys johtuu siitä, että aikoinaan musketin tarkkuus ei ollut hyvä pitkillä matkoilla ja asetekniikan kehittyessä piiput saivat rihlat, jolloin tarkkuus parani. Näitä kivääreitä annettiin ensimmäiseksi pääasiassa hyvin koulutetuille valiojoukoille. Tarkka-ampuja nimitys johtui siitä, että joukot oli aseistettu tarkoilla rihlakivääreillä.
Tämä neuvostoliiton 44. divisioona koostui ukrainalaisista ja sitä sanottiin myös ukrainalaiseksi valiodivisioonaksi. Ukrainalaiset hyökkäsi talvisodassa Suomeen ja yrittivät katkaista Suomen kapeimmasta kohdasta, mutta eivät onnistuneet. Tämä taistelu tunnetaan parhaiten Raatteentien taisteluna.
Propaganda tarkoituksiin tarkka ampujia on käytetty aina. Varsinkin tuolla itänaapurin puolella taisi toisen maalimansodan aikaan olla oikein kunnon propagandakampanja käynnissä noista tarkka ampujista.
Itsellekin tuli aikanaan ihan täytenä yllätyksenä nuo venäläiset tarkka ampujat ja heidän valtavat tappolukunsa. Nämä nimittäin omalle kohdalle avautuivat viime talvena, kun keskustelin (tosin vain internetin keskustelupalvelussa) erään venäläisen Nashi-nuoren kanssa. Aivan, juuri niitä nashi-nuoria jotka kävivät viime vuonna Helsingissäkin osoittamassa mieltä, sen yhden hourupäisen kohudosentin kutsumana.
Kovin oli isänmaallisen oloinen tyyppi tämä kyseinen nashi-nuori. Ikääkin löytyi kunnioitettavat 19 vuotta. Keskustelu alkoi siitä, kun tämä kloppi suurella äänellä julisti palstalla sitä kuinka paljon Neuvostoliitto joutui toisessa maailmansodassa kärsimään kun Saksa ja Suomi hyökkäsivät sotakiihkossaan ja ilman mitään syytä sen kimppuun. Minä sitten tietysti kiirehdin tunnollisesti korjaamaan virheellisiä tietoja Suomen kohdalta, muistuttamaan talvisodasta, ym.
Siitäpä sitten ratkesi palstalla oikein kunnon sanasota. Nashi-nuori ei millään tahtonut uskoa sitä, että Neuvostoliitto olisi itsekin ollut jollain tavoin syyllinen maailmansodan alkuun. Hän oli vakaasti esim. sitä mieltä että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939 vain siksi, että Suomi sotakiihkoissaan provosoi Neuvostoliiton hyökkäämään. Kovat olivat myös mielipiteet siitä että Suomi oli Saksan uskollinen liittolainen ja diktatuurin hallitsema akselivaltojen jäsen, ja halusi vain vallata mahdollisimman suuren alueen Neuvostoliitosta (jostakin hän oli saanut päähänsä että Suomi olisi ollut jo talvisodassa Saksan liittolainen).
Minä sitten itse valistin parhaani mukaan "oikeilla" historiallisilla faktoilla; Suomella ei ollut osaa eikä arpaa talvisodan alkuun. Suomi meni Saksan puolelle vain siksi etteivät Ranska tai Iso-Britannia luvanneet liittolaisuutta ja apua talvisodan aikana, eivätkä sen jälkeen. Suomi ei ollut virallisesti akselivaltojen jäsen, koska ei koskaan allekirjoittanut kolmikantasopimusta, eikä julistanut sotaa länsiliittoutuneille. Jatkosodassa Suomen tavoite oli vain vallata takaisin talvisodassa menetetyt alueet, sekä pieni suojavyöhyke niiden ulkopuolelta; ja että tämän Suomi tekikin eikä jatkanut enää hyökkäystä pitemmälle vaikka olisi voinut.
Eivät tuntuneet nämä selitykset nashi-nuoreen uppoavan edes yhden sanan vertaa.
Sitten tuli jossain vaiheessa keskustelua esille tarkka ampujat. Nashi-nuori innokkaana kertoi kuinka monia kymmeniä huippu tarkka ampujia Neukkuliitolla oli ollut. Oli niitä 400 tappaneita jutuissa varmaan vähintään se parikymmentä. Paras tarkka ampuja oli kuuleman mukaan 702 tappoa saanut Mikhail Surkov. Nashi-nuori oli vakaasti sitä mieltä että kaikki neuvosto tarkka ampujat ja heidän tietonsa olivat ehdottoman totta, toisin kuin "fasisti" tarkka ampujat, kuten vaikka Häyhän Simuna. Häyhän tappolukuja hän piti rankasti liioiteltuina.
Aloin sitten ihan omatoimisesti ottaa selville noita venäläisen Surkovin tappolukuja. Ensiksikin sain huomata että Surkovista löytyy todella vähän tietoja. Oikeastaan ainoa tieto mikä internetistäkin löytyy, on se että kyseinen herra olisi ampunut 702 vihollista.
Sitten lopulta tärppäsi. Löysin melko jännän jutun tuosta kyseisestä mestari tarkka ampujasta. Tarina kertoo, että Neuvostoliiton neljännen jalkaväkidivisioonan komentaja oli kerännyt nimilistaan ehdokkaita Leninin kunniamerkin saajiksi. Yksi listalle päätynyt sotilas oli tarkka ampuja Mikhail Surkov, jonka kerrottiin ampuneen 101 vihollissotilasta. Ennen kuin divisioonan komentaja oli lähettänyt kunniamerkki nimilistan eteenpäin, hän oli näyttänyt sitä eräälle sanomalehden toimittajalle, joka oli poiminut listalta mielenkiintoisia henkilöitä lehtiartikkelia varten. Muutaman viikon päästä artikkeli oli sitten sanomalehdessä ilmestynyt. Siinä kerrottiin mm. tarkka ampuja Mikhail Surkovista, joka oli ampunut 702 vihollissotilasta..
Että näin, propagandaa kaikki tyynni. Ja silti vielä on olemassa ihmisiä jotka kirkassilmäisinä nielevät nämä jutut ilman mitään mukinoita. Esimerkiksi tuolta Korhosen laittamalta tarkka-ampuja listalta voi jo ensi silmäyksellä poimia sellaiset tarkka-ampujat kuin esim. Sulo Kolkka, Erwin Koenig, Heinz Thorwald; jotka ovat jo vuosia sitten selvitetty täysin satuhenkilöiksi. Koska Neuvostoliitto, ja nyttemmin Venäjä eivät koskaan ole oikeastaan sallineet "sotasankareidensa" tarkempaa selvittelyä muuten kuin propagandan keinoin, ei heidän tarkka ampujiensakaan oikeita tappolukuja, tai todenperäisyyksiä ylipäätään ole koskaan varmistetusti selvitetty. Veikkaisin että varmaan 50% noista tarkka ampuja listan neukkuliiton sotureista on ainakin joltain osin fiktiota.
Eivät välttämättä ole täysin satuhahmoja. Nimittäin juuri SS hävitti arkistojaan aika rankasti iippojen tullessa kyläilemään tuhatvuotiseen valtakuntaan. Sulo Kolkan tapauksen epäselvyyksistä taas en tiedä.
kesti vain viikkoja Talvisodassa, kun taasen monilla muilla se kesti Talvisodasta- Lapinsotaan. Pääsin kuljettajan ominaisuudessa kuuntelemaan JR.11. veteraanien mm.Yliriskun juttelua Raahessa 1970-luvulla veteraanijuhlassa (aikaan jolloin ihmisiä jaoteltiin taantumuksellisiin ja edistyksellisiin) . He kertoivat eräästäkin Tarkk"ampujasta joka teki työtään jatkuvasti ja useinmiten linjojen välissä, kukaan ei ollut siellä laskemassa osumia. Ampuja sanoi vain että saattoihan vihollinen vain "haavoittua", kukapa sinne olisi mennyt katsomaan. Kuuluisimpien sotasankareiden mukana näyttääkin olleen aina kuuluisia kirjailijoita. Eihän urheilukilpailuissakaan ole parhaat, vaan vain ne jotka kilpailuun osallistuvat.
Venäläiset kertoivat talvisodan rintamilla, että suomalaiset tarkka-ampujat lymyilevät puissa kuin käet ja ampuvat viattomia vapauttajia salakavalalla tavalla. Suomalaiset olivat epäreiluja, eivätkä suostuneet reiluun taisteluun avoimella kentällä. Iljettävä vihollinen.
Näihin kukushka -tarinoihin yksi selitys voisi olla hyvin maastoutuneet suomalaiset kiväärimiehet, eivät kuitenkaan puissa. Todennäköisempää on, että venäläiset kuulivat jäätyneiden puiden paukkeen, kun niihin osui tai pakkanen paukutteli puita tai sitten yksinkertaisesti tulta tuli yllättäen niin monesta suunnasta, että havaintojen teko oli mahdotonta ja selitys keksittiin. Venäläiset uhrasivat paljon ruutia käkien tuhoamiseen puissa, kivääreillä, kk:illä ja kevyellä tykistölläkin! Hukkaan meni.
Simo Häyhä oli tietenkin aivan omaa luokkaansa.
muutaman viikon sotareissulla, kannattaisi tutkia arkistoja koska monet sotivat vuosia tarkka-ampujina.
Toisinaan suomalaiset tosiaankin kiipesivät puuhun ampumaan ryssiä, ei se satua ole. Näitä tapauksia löytyy vanhoista jatkosodan aikaisista etulinjan rintamalehdistä, lehdistä joita tehtiin useilla lohkoilla omiaan, niitä lukivat miehet korsuissaan ja niissä oli seikkaperäisiä tapahtumia kerrottuna. Vähän niinkuin paikallislehdet nykyään. Yleensä toki tarkka-ampuja oli maassa, mutta jotkut ampuivat sen verran puihin kiivenneenä, että huhuja syntyi ryssän piirissä laajemmastakin toiminnasta.
"Näitä tapauksia löytyy vanhoista jatkosodan aikaisista etulinjan rintamalehdistä..."
Luotettavaa uutisointia ne edustivatkin, tuskin nimeksikään propagandaa noissakaan...
Toisessa maailmansodassa sotineet suomalaiset tarkka-ampujat eivät kuunaan koskaan olleet missään helvetin puissa. Kysessä on täysin keksitty juttu.
Venäläisten probagandaa koko "kukushka" juttu.
Fakta on, että koskaan ei tarkka-amujat puussa olleet vihuja ampumassa tai kyttäämässä.
Ainoa joka toki suomen sotilaista puussa käväsi oli joskus tykistön tulenjohtajat kun tähyilivät vihun puolelle, eikä nekään kovinkaan montaa kertaa tuota harrastaneet loppujen lopuksi.
Esiinnyt siihen tyyliin, kuin olisit ollut itse rintamalla joka paikassa viime sodissa. No yleensä kaltaisesi kertovat tosina asioita, joista muistavat kuulleensa joskus jotakin.
Olisi todella ihmeellistä, jos joku suomalainen ei joskus olisi puusta ampunut ja sellaisesta löytyy kirjallisia mainintoja SUOMALAISTEN rintamamiesten kirjoittamina sota ajalta.
kaikki=? koska niitä ei ollut antaa. viralliset tilastot yli 400 on venäläinen ja saksalainen ainakin?`
Se tarkka-ampuja divisoona oli vain arvonimi tavalliselle jalkaväkidivisoonalle, vanha keisarillisen Venäjän peruja (kaarti oli sitten vielä suurempi kunnia osoitus joukko-osastolle), mika periintyi myös Suomen valkoiselle armeijalle aina 1920-luvun loppuun, kunnes jääkäripataljoonat korvasivat sen kokonaan.
Venäjällä oli ne nuori ja vanhat kaartit ja tarkkaampuja arvonimitykset joukoille ja esim. saksassa oli jääkäri ja krenatööri.
Häyhän luvuissakin on kyllä reilusti propagandalisää.
Eläissään Häyhä itsekin totesi moneen otteeseen että hänen oikea "tappolukunsa" oli hiukan päälle 200. Ei sen "enempää". Lähinnä sotapropaganda nosti tuon luvun yli viidensadan. Häyhä ei kuitenkaan koskaan aktiivisesti kampanjoinut tuota väärän tiedon levittämistä vastaan, ja niin se jäi muutamista Häyhän haastatteluista huolimatta ns. totuudeksi.
Tarkka-ampujadivisioona on vanha nimitys. Se on peräisin 1800-luvulta ja muskettipyssyjen ajoilta. Tavalliset jalkaväkidivisioonat oli aseistettu sileäpiippuisilla musketeilla, kun taas eliittiyksiköt tarkemmilla ja kalliimmilla rihlatuilla musketeilla. Nämä olivat sitten niitä tarkka-ampuja divisioonia, joiden nimitys säilyi Venäjällä ja NL:ssä vielä pitkälle 1900-luvun puolelle.
kunniamme päivät kirjassa kuva 19.2.40 häyhä saa sakon kiväärin lahjaa silloin 219 varmaa kaatoa
Häyhä itseasiassa sanoi mm. yhdessä haastattelussa tarkankin luvun, se oli hiukan vajaa 250. MUTTA hän totesi samaan syssyyn, että ampui suunnilleen saman verran venakkoja ns. "normaalissa" taistelutilanteessa.
Eli kyllä Simuna kaiken kaikkiaan lähemmäs 500 venäläistä kaatoi, mikä on käsittämätön luku, koska tapahtui tosiaan alle 100 päivän aikana.
Häyhä, tuo rakas kansallistappaja. Hän ei tod. ampunut 500 venäläistä, vaan luvuissa on tosiaan reilusti propagandalisää. Venakko tarkoittaa venäläistä naista, ampuiko Häyhä tosiaan pelkkiä naisia?
Kuinka tarkka täytyy olla ampumaan, että on tarkka-ampuja? Asehan ei tee tarkka-ampujaa, ampuihan Häyhäkin pystykorvalla ja avotähtäimellä.
Riittääkö tarkka-ampujan kriteeriksi, että on niin tarkka ampumaan, että osuu viholliseen? Jos näin, niin silloinhan kaikki on tarkka-ampujia.
Tarkka-ampuja pystyy tuhoamaan vihollisen kiväärillään huomattavasti pidemmältä kuin normaali jalkaväen kiväärimies vastaavissa olosuhteissa. Hyväkäyntinen pystykorva täyttää ta-kiväärin laatuvaatimuksen.
Häyhä ei käyttänyt kiikaria, koska se hidastaa hiemän nopeaa tähtäämistä ja nostaa pään vähän korkeammalle. Häyhä ei myöskään ollut tottunut käyttämään kiikaria ja ampumamatkat peitteellisessä maastossa olivat kohtuulliset.
Noista neuvostoliittolaisista tarkka-ampujista sen verran, että siellä ymmärrettiin tarkka-ampujien merkitys sodankäynnissä huomattavasti aikaisemmin kuin esim. Suomessa. He alkoivat kouluttaa hyviä ampujia ja varustaa heitä kiikarikivääreillä. Suomessahan ei varsinaista koulutusta ollut ja kiikaritkin saatiin pääasiassa sotasaaliina tai hyvin pieninä määrinä Saksata sodan loppuvaiheessa.
Kiväärin+laatuvaatimus+siis+tekee+tarkka-ampujan?+Mielestäni+tarkka-ampujaksi+tekee+se,+että+pystyy+ampumaan+sen+vihulaisen+kauempaa+kuin+tavanomainen+sotilas.+Tähän+päästään+joko+sillä,+että+ampuja+on+tavanomaista+tarkempi+ampumaan+tai+ampujalla+on+tavanomaista+tarkempi+ase,+jolla+on+mahdollista+ampua+pidemmille+matkoille.
Miten ihmeessä tarkka-ampujan osuva voidaan todeta? Kysymällä vihollisen asemista? Viholliselta näkyy pää linjojen takana ja se katoaa laukauksen jälkeen, kukapa tietää jos vain meni matalaksi.
Ei se nyt ihan noin kuitenkaan mene...
No miten se menee?
Kun on vaikka 300m vihollisen asemaan, kaverilta näkyy pää ja ammut, mistä tiedät osuiko? Et mistään.
Jos on käytössä kiikaritähtäin, niin pääosuma näkyy pöläyksenä kaverin takana aivojen levitessä takamaastoon. Lisäksi kohde retkantaa velttona alas ja se on selvästi erillaista kuin aktiivinen piiloutuminen. TA-partioon kuuluu nykyisin tähystäjä, joka spottaa luodin lentorataa sekä osumaa ja pystyy aika helposti todentamaan miten kävi.
Edelleen, kun pää häviää näkyvistä niin ei siinä mitään velttoa retkahdusta ole, se vain vilahtaa alas. Pöläys tulee kaikesta mihin luoti osuu.
Ja jos hipaisee kypärää niin varmasti tipahtaa kuten osumasta mutta virkoaa kohta.
En usko, että pystyy varmistamaan osuman TA-ampumamatkoilta jos ei ole aavikolla kävelevä tyyppi.
Metsästystilanteissakin on usein epäselvää osuminen vaikka tavallisesti ammuttaessa maali on kokonaan näkyvissä.
Ta-partion tähystäjä pystyy sanomaan aika tarkasti mihin osuu ja tarvittaessa korjaamaan tulta. Luodin lentorata näkyy kiikarilla pyörrekanavana, jonka perusteella voi tarkasti kertoa osuman. Pölähdys toki näkyy kaikessa mihin luoti osuu, mutta tähystäjä näkee menikö alle, sivulle tai takamaastoon. Jos pölähtää kohteessa, niin se on aika varma osuma. Lisäksi jos pöläys ja kohteen katoaminen sattuu samaa aikaan, niin se on kyllä osuma. Ihmisen reaktioaika on sen verran pitkä, että tajutessaan läheltä menneen luodin niin aikaa menee 1-2 sekuntia ennen kuin reakoi mitenkään.
Ta-hommissa kohteen havaitseminen pidemmältä matkalta on haastavaa. Aika kauan saa etsiä päänkokoista maastoutunutta kohdetta puolessa kilometrissä eikä sitä ole aina järkevää edes yrittää ampua. 100-200m matkalla tunnistaminen onnistuu helposti ja osuma on varma, 300-400m on tuon kokoiselle kohteelle aika max matka. Ampua voi pidemmällekkin. mutta tuuli ja matkan arvioiminen alkaa olla haastavaa. Vartalomaalin matkat saa tuplata. Esim. .308 tehokas ampumaetäisyys on max 800m. Hyvissä oloissa .308 toimiin noin 1200m, johon sen saa lentämään yliäänisenä, mutta ei silloin enään tarkkuutta ammuta. Sillä saa silloin tällöin osuman, mutta osuman paikka on tuurista kiinni. Ta hommissa ei ammuta kaikkea mikä näkyy vaan priorisoidaan maalien tärkeyttä suhteessa omaan paljastumiseen.
Selvä, nyt tuli hyvä info asiasta!
Venäläinen naistarkka-ampuja Ljudmila Pavlitšenko
21.7.2013 22:01 Mikko Ahola 24 kommenttia ilmoita asiaton viesti
Людмила Михайлівна Павліченко
Людмила Михайлівна Павліченко
Ljudmila Mihailivna Pavlitšenko opiskeli historiaa Odessan yliopistossa ja harjoitteli tarkka-ammuntaa jo ennen sotaa. Neuvostoliitossa toimi erityisiä kansalaisjärjestöjen sotilasoppilaitoksia, tarkka-ampujien kouluja, joissa annettiin 3 – 6 kk kestävä sotilaallinen tarkka-ampujan koulutus. Erikoiskoulujen tarkoitus oli antaa sotilaskoulutusta ilman, että koulutettava jätti työelämän. Näin naisten oli mahdollista saada tarkka-ampujan koulutus, ilman, että hän oli tavallisena asevelvollisena puna-armeijassa. Näihin kouluihin otettiin myös naisia, ja Neuvostoliitossa oli sodan aikana kymmeniä tuhansia koulutettuja nais-tarkka-ampujia. Neuvostoliittolaisilla oli hyviä kokemuksia naisista tarkka-ampujina taistelutehtävissä.
Sodan sytyttyä Pavlitšenko haki vapaaehtoisena puna-armeijaan. Hänelle ehdotettiin ensin sairaanhoitajan tehtäviä, mutta hän halusi taistelutehtäviin. Taisteluihin Pavlitšenko osallistui ensin Odessassa ja sitten Krimillä Sevastopolin puolustustaisteluun.
Pavlitšenkolle kertyi sodan aikana 309 varmistettua tappoa. Odessan taisteluissa 187 tappoa, ja Sevastopolissa loput. Tilastojen mukaan hän on tappavin naistarkka-ampuja kautta aikain.
Syksyllä 1942 Pavlitšenkolle annettiin tehtäväksi eliminoida saksalaisten pahin tarkka-ampuja. Pitkän ja vaikean operaation jälkeen hänen onnistui lopulta ampua tämä saksalainen tarkka-ampuja, jonka henkilökohtaisesta sotapäiväkirjasta löytyi 500 ”kaatoa”, suurelta osin Ranskan rintamalta.
Pavlitšenko haavoittui kranaattitulesta Sevastopolin taisteluissa ja evakuoitiin sieltä sukellusveneellä. Tämän jälkeen hän ei enää osallistunut taistelutehtäviin, vaan siirtyi kouluttamaan ja edustamaan maataan, ja vieraili Neuvostoliiton sodanaikaisena edustajana mm. USA:ssa ja Kanadassa.
Moskovassa kertoi ajastaan Sevastopolissa: Kun kuljin kaduilla, niin poikalapsilla oli tapana kysellä: ”Montako tapoit eilen”.
”Kerran jouduin vastaamaan heille, että en ollut muutamaa päivään onnistunut tappamaan ketään”.
”Huono juttu”, vastasivat pojat pettyneenä. Ja yksi heistä, kaikkein pienin sanoi surullisena: ”Tosi huono juttu, fasisteja pitää tappaa jokaisen päivänä”.
Pavlitšenko kertoi tunteistaan tappamisen takana, ja hän kertoi vihan olevan tärkein motivoija hänen toimilleen. Alussa hän tunsi vihaa vain sen vuoksi, että hitleristit olivat tulleet riistämään heiltä rauhan, mutta kun hän törmäsi saksalaissotilaiden siviiliväestöön, naisiin ja lapsiin kohdistamaan äärimmäiseen raakuuteen, hän halusi kanavoida vihansa fasistien tappamiseen, ja tappamiseen vielä tehokkaalla tavalla.
Lähteitä: http://airaces.narod.ru/snipers/w1/pavlichn.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ljudmila_Pavlitšenko
Maailmansotien välissä NL Saksa ja Japani olivat maita jotka järjestelmällisesti kehittävä tarkka- ampuja toimintaa. Saksalla oli parhaat lähtökohdan, hyvä kivääri ja laadukas optinen teollisuus. NL MN91/30 kivääri modifioitiin Saksassa tarkkaa ampuja aseeksi. Zeiss ja Ajak hoitivat homman ja rakensivat valmistavat tehtaat NL. Ei olisi kannattanut, moni Saku menetti ainoansa. Suomessa armeijalla ei ollut kiikarikiväärejä talvisodan alkaessa, eipä siis Simo Häyhälläkän. Aseita saatin talvisodan aikana pieni määrä sotasaalina. Venäläiset tarkka- ampujat saivat alkukoulutuksen Komosolm nuorissa, olivat vakamuksellisia kommunisteja, eivät luovutaneet asetta sotasaaliksi. Montako tarkka-ampuja tapaa, ei voida tietää.