Mulla on ongelmia ruoan, syömisen ja siihen liittyvän hygienian kanssa. Ne ovat alkaneet ehkä 1,5 vuotta sitten, ja pahentuneet sen verran, että nykyään ne häiritsevät jo melkoisesti sekä minun, että muun perheen jokapäiväistä elämää.
Minun täytyy saada tehdä kaikki ruokani itse, jotta tiedän syömäni ruoan olevan puhdasta. Ruoanlaittoon menee paljon aikaa, ja turhaudun usein kun on pakko toimia tietyllä tapaa, hygienisesti. Minulle ostetaan esimerkiksi oma juusto sen takia, että yhteisessä käytössä oleva juusto on mielestäni likainen. En voi syödä sitä.
Asun kotona vanhempieni ja muun perheeni kanssa, ja he usein nälvivät ruoanlaittotapojani. Se tuntuu pahalta, koska pidän itsekin tapojani epätavallisina ja ehkä outoina, mutta minun vain täytyy tehdä niin, jotta voin syödä. En tee sitä tahallani.
Olen tällä hetkellä aika turhautunut tämän ongelman kanssa. En haluaisi tehdä ruokaa enää ollenkaan, koska se on hyvin väsyttävää ja nämä 'pakkotoiminnot' saavaat minut surulliseksi. En oikein tiedä mistä tämä johtuu. Onko minulla jonkinlainen pakko-oireinen häiriö? Ruokaan liittyen on ollut muitakin ongelmia, parinkinlaista syömishäiriötä. Nyt on sen suhteen onneksi rauhallinen kausi meneillään.
Tunnistan itsessäni joitain muitakin pakko-oireita, mutta ne eivät haittaa elämääni (ainakaan vielä) edellä mainitun tavoin. Oireet liittyvät lähinnä täydellisyyden tavoitteluun. Voi olla että se on vain pikkutarkkuutta, mutta se ärsyttää minua samalla tavalla kuin ruoan hygienisyyteen liittyvä ongelma. Kyse taitaa olla siitä 'pakosta', joka niitä yhdistää.
En tiedä liittyykö tämä tähän aiheeseen, mutta minulla on hyvin herkkä hajuaisti. Saatan jopa oksentaa jonkun hajun vuoksi, joka ei tunnu haittaavan muita.
No, kaiken tämän vuodatuksen jälkeen, mietin, pitäisikö minun kertoa tästä lääkärille. Tapaan masennukseni puitteissa hoitavaa lääkäriäni silloin tällöin, ja minun olisi mahdollisuus ottaa asia puheeksi seuraavalla kerralla. Ajatus kertomisesta pelottaa. Pelkään etten tule ymmärretyksi, hän ei ota puheitani tosissaan, tai että hän pitää minua täysin hulluna. Tämä asia vain on ruvennut haittaamaan niin paljon elämääni, että tarvitsisin siihen ehkä jonkinlaista apua. Miten lääkäri kykenisi minua tässä tilanteessa auttamaan? Kenties lääkkeillä, millaisilla? Ajatus lääkityksestä tuntuu vähän vaikealta, olen joskus käyttänyt masennukseeni lääkkeitä, mutta tullut tulokseen että ilman lääkkeitä parempi. Olisiko jonkinlaista muuta apua tähän saatavilla?
Kiitos kovasti lukemisesta. Tarvitsisin vähän apua tähän ongelmaan liityen, kun en oikein tiedä mistä on kyse. :(
Minun täytyy saada tehdä kaikki ruokani itse, jotta tiedän syömäni ruoan olevan puhdasta. Ruoanlaittoon menee paljon aikaa, ja turhaudun usein kun on pakko toimia tietyllä tapaa, hygienisesti. Minulle ostetaan esimerkiksi oma juusto sen takia, että yhteisessä käytössä oleva juusto on mielestäni likainen. En voi syödä sitä.
Asun kotona vanhempieni ja muun perheeni kanssa, ja he usein nälvivät ruoanlaittotapojani. Se tuntuu pahalta, koska pidän itsekin tapojani epätavallisina ja ehkä outoina, mutta minun vain täytyy tehdä niin, jotta voin syödä. En tee sitä tahallani.
Olen tällä hetkellä aika turhautunut tämän ongelman kanssa. En haluaisi tehdä ruokaa enää ollenkaan, koska se on hyvin väsyttävää ja nämä 'pakkotoiminnot' saavaat minut surulliseksi. En oikein tiedä mistä tämä johtuu. Onko minulla jonkinlainen pakko-oireinen häiriö? Ruokaan liittyen on ollut muitakin ongelmia, parinkinlaista syömishäiriötä. Nyt on sen suhteen onneksi rauhallinen kausi meneillään.
Tunnistan itsessäni joitain muitakin pakko-oireita, mutta ne eivät haittaa elämääni (ainakaan vielä) edellä mainitun tavoin. Oireet liittyvät lähinnä täydellisyyden tavoitteluun. Voi olla että se on vain pikkutarkkuutta, mutta se ärsyttää minua samalla tavalla kuin ruoan hygienisyyteen liittyvä ongelma. Kyse taitaa olla siitä 'pakosta', joka niitä yhdistää.
En tiedä liittyykö tämä tähän aiheeseen, mutta minulla on hyvin herkkä hajuaisti. Saatan jopa oksentaa jonkun hajun vuoksi, joka ei tunnu haittaavan muita.
No, kaiken tämän vuodatuksen jälkeen, mietin, pitäisikö minun kertoa tästä lääkärille. Tapaan masennukseni puitteissa hoitavaa lääkäriäni silloin tällöin, ja minun olisi mahdollisuus ottaa asia puheeksi seuraavalla kerralla. Ajatus kertomisesta pelottaa. Pelkään etten tule ymmärretyksi, hän ei ota puheitani tosissaan, tai että hän pitää minua täysin hulluna. Tämä asia vain on ruvennut haittaamaan niin paljon elämääni, että tarvitsisin siihen ehkä jonkinlaista apua. Miten lääkäri kykenisi minua tässä tilanteessa auttamaan? Kenties lääkkeillä, millaisilla? Ajatus lääkityksestä tuntuu vähän vaikealta, olen joskus käyttänyt masennukseeni lääkkeitä, mutta tullut tulokseen että ilman lääkkeitä parempi. Olisiko jonkinlaista muuta apua tähän saatavilla?
Kiitos kovasti lukemisesta. Tarvitsisin vähän apua tähän ongelmaan liityen, kun en oikein tiedä mistä on kyse. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä nuo syömisesi rituaalit vaikuttavat aika pakko-oireisilta.
Ymmärrät kai, että tuo ylenmääräinen ruuan hygieniasta
huolehtiminen ei ole normaalia eikä tarpeellista?
Se on vain oma ahdistuksen välttämiskehitelmäsi!
Kerro ihmeessä asioista lääkärillesi, jos hän kerran hoitaa masennustasi,
niin miksi hän ei saisi tietää asioista jotka sinua masentavat.
Pakko-oireiden ratkaisemiseen auttaa kunnolla tietääkseni vain ahdistavien
asioiden vähittäinen kohtaaminen. Eli että vähitellen alat taas syödä yhä "likaisempaa" ruokaa vaikka se ahdistaisikin.
Onnea matkaan.. :)
Ehkä minä nyt yritän kerätä rohkeutta kertoa asiasta lääkärilleni. Tuo ajatus siitä että vähitellen alkaisin totuttelemaan 'likaiseen ruokaan', kuulostaa hyvin vaikealta, mutta en minä näinkään halua tämän jatkuvan. Katsottava varmaan pelkoa silmiin siis.
Tuo kuulostaa vähän siltä, että sinulla on ollut vaikea lopua syömishäiriöstäsi (bulimia.. ?) ja niinpä oireilet niin, että ajattelet pitäväsi ruokaa 'likaisena', jottei sinun tarvitsisi syödä tai sinulle on sattunut silloin 1,5 vuotta sitten joku ruokaan liittyvä asia, (sait ravintolassa aterian, jossa oli hius tai jotain pahempaa) ja niin ajattelet että kaikki muu ruoka, kuin sinun itsesi tekemä on 'saastaista'. Ymmärrän hyvin. Itselläni jotain samankaltaista kokemusta. En suosittele lääkäreitä, itse olen käynyt monta vuotta, eikä heistä ole mitään apua, pitävät vain hulluna.. Ja sekös asiaa pahentaa. Sinä itse voit vaikuttaa ajattelutapaasi, ei kukaan muu. Itse olen oppinut kontrolloimaan omia neurooseja/pakko-oireita, eli tarpeen mukaan luovun niistä, en täysin mutta osaksi. Siispä, jos sinun täytyy, esim. kamujen kanssa mennä ulos syömään, älä kieltäydy vaan mene mukaan ja yritä edes. "Yritys hyvä 10, tulos pyöreä 0"