häpeän

hänellä ei ole mitään juuria sinun puoleltasi. Murrosikäisenä viimeistäänlapsi haluaa tutustua vanhempaansa, etsiä juuriaan, mistä olen tullut.

Vaikka alku meni vitelikkoon, voit vielä paikata! Olet elossa, lapsesi on elossa, sinä kadut ja sinulla on halua tavata lasta. Kirjoita hänelle kirje (jos olet varma ettei se häviä matkalla, esim. tytönäiti sitä vihapäissään revi tms.). Jos hän on sen ikäinen että pystyy lukemaan kirjeen. Jos on vielä niin lapsi, niin sopikaa tapaamisesta exäsi kanssa, jotta saat tutustua lapseesi.

Ajattele, jos jätät tämän, lapsesi jää loppuiäkseen siihen käsitykseen, ettei isä piitannut hänestä pätkääkään. Että hän on isälle yhdentekevä! Vielä voit korjata kaiken! Jos tyttö suuttuu ensiksi (kiukkuisena ettei ennen ole otettu yhteyttä), uskon että ajan myötä hän lientyy. Ennen kaikkea uskon että hänestä on positiivista että otat yhteyttä!!!