Pellon-Ylitornion alueella sijaitsevaa Miekojärveä on sanottu kalaisaksi järveksi, mutta koskaan aikaisemmin en ole siellä kalassa käynyt. Nyt olen paikanpäällä, kun ihan uteliaisuuttani piti lähteä kokeilemaan saisiko pilkillä mitään.
Järven ottipaikoista minulla ei ollut, eikä ole vieläkään mitään tietoa, en viitsinyt kysellä keneltäkään. En viitsinyt myöskään rahdata kelkkaa (enkä edes suksia) mukanani, koska tiesin, että lähelle rantaa pääsee autolla ja siitähän vaikka kahlaa jäälle.
Tänään sitten lähdin järvelle vaimon ja lasten kanssa. Eväitä en ottanut turhaksi painolastiksi ja "tankkaus" olikin ennen lähtöä tuhdin puoleinen, oikein kunnon palvikylkeä, jossa lihaa n. 30% ja silavaa loput (terveysintoilijat olisivat saaneet sätkyn, jos olisivat olleet näkemässä) ja pari isoa motillista brandyllä terästettyä kahvia.
Kelkkareittiä pääsi ihan rantaan, mutta kun poikkesin kelkkauralta, niin meinasi usko jäälle pääsemisestä loppua, lunta oli niin paljon. No, jäällä olikin jo helpompaa, lunta oli vain n. 40-50 cm, siinähän jo juoksee.
Ensimmäisen avannon kairasin parinkymmenen metrin päähän rannasta, jään vahvuus oli melkein kairan kierreosan mittainen, mutta vettä ei alle paljon mahtunutkaan, jää ulottui melkein pohjaan. Kairailin uusia avantoja aina vaan kauemmas rannasta ja jo heti seuraavassa tärppäsikin, vaimo tempaisi ahvenen just kairatusta avannosta. Seuraavassa, tai sitä seuraavassa kävi aivan samoin.
Pojalla on yleensä ollut aivan käsittämätön kalaonni, mutta nyt ei saanut sinttiäkään, nykäisi sentään kuitenkin. Minäkään en onnistunut saamaan yhtään kalaa, prkl, vaimo oli ainoa kalansaaja tällä kertaa. Pitänee tulla uudestaan vähän keväämmällä.
No, kyllähän pilkkireissuun kuuluu muutakin kuin avantokalastus, kyllä mökillä olo "erämaassa" saunomisineen ja illanvietto takkatulen loisteessa jalojen juomien kera kuuluu tietysti ainakin minun kuvioihin.
Järven ottipaikoista minulla ei ollut, eikä ole vieläkään mitään tietoa, en viitsinyt kysellä keneltäkään. En viitsinyt myöskään rahdata kelkkaa (enkä edes suksia) mukanani, koska tiesin, että lähelle rantaa pääsee autolla ja siitähän vaikka kahlaa jäälle.
Tänään sitten lähdin järvelle vaimon ja lasten kanssa. Eväitä en ottanut turhaksi painolastiksi ja "tankkaus" olikin ennen lähtöä tuhdin puoleinen, oikein kunnon palvikylkeä, jossa lihaa n. 30% ja silavaa loput (terveysintoilijat olisivat saaneet sätkyn, jos olisivat olleet näkemässä) ja pari isoa motillista brandyllä terästettyä kahvia.
Kelkkareittiä pääsi ihan rantaan, mutta kun poikkesin kelkkauralta, niin meinasi usko jäälle pääsemisestä loppua, lunta oli niin paljon. No, jäällä olikin jo helpompaa, lunta oli vain n. 40-50 cm, siinähän jo juoksee.
Ensimmäisen avannon kairasin parinkymmenen metrin päähän rannasta, jään vahvuus oli melkein kairan kierreosan mittainen, mutta vettä ei alle paljon mahtunutkaan, jää ulottui melkein pohjaan. Kairailin uusia avantoja aina vaan kauemmas rannasta ja jo heti seuraavassa tärppäsikin, vaimo tempaisi ahvenen just kairatusta avannosta. Seuraavassa, tai sitä seuraavassa kävi aivan samoin.
Pojalla on yleensä ollut aivan käsittämätön kalaonni, mutta nyt ei saanut sinttiäkään, nykäisi sentään kuitenkin. Minäkään en onnistunut saamaan yhtään kalaa, prkl, vaimo oli ainoa kalansaaja tällä kertaa. Pitänee tulla uudestaan vähän keväämmällä.
No, kyllähän pilkkireissuun kuuluu muutakin kuin avantokalastus, kyllä mökillä olo "erämaassa" saunomisineen ja illanvietto takkatulen loisteessa jalojen juomien kera kuuluu tietysti ainakin minun kuvioihin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
harmi kun loppui kannettavastani akku. Olin ajatellut etsiä ahvenparvet Googlella. Sillä ainakin olen löytänyt hyviä kalakukkoapajia Kallaveden seutuvilta.
Kalakukko on siitä vänkä kala, että sitä ei tarvitse siivota ennen paistamista. Vai onko se kala vai kukko. Nyt sekosi polla. Pitää mennä ryystämään jäloja juomia, ettei vintti pimene lopullisesti. teinivaimo jo huuteleekin iltalääkkeelle.
Mutta olen ovela, olen nielaisevani sen ja syljen sen kukkaruukkuun kun teininoita katsoo muualle.
Mikä vasurin pelle se sieltä puskasta huutelee ja ryömii perässäni jokaiselle palstalle?
Kannataisiko ne lääkkeet niellä kuitenkin. Kai se lääkäri on ne sinun hyväksesi määrännyt, niin ei tarvitteis itsensä kanssa keskustella.