olen miettinyt sitä kun täälläkin näkijät muistuttavat että saamme olla onnellisia kun olemme terveitä, pystymme liikkumaan jne. Jokaiselle se tulee kokemuksen kautta tajuntaan, kun koemme paljon asioita tajuamme sen. Mielestäni on turha kritisoida kysymyksiä. Jokainen kysymys on jokaiselle tärkeä tällä hetkellä. Henkinen kypsyys tulee ajan mittaan, olit sitten minkä ikäinen tahansa. Näkijät jotka näitä kysymyksiä kritisoivat voisivat miettiä että kaikki kasvavat henkisesti ajallaan ja kipeimmät asiat, olivat ne sitten mitä tahan ovat jokaiselle tärkeitä tällä hetkellä. Kuka nuori haluaa ajatella elämän syvimpiä tärkeitä kysymyksi. Heille tärkeintä on sen hetkinen olotila ja elämänkokemuksen kautta he ymmärtävät olevansa kiitollisia terveydestä ym. Antakaa toisten olla sellaisia kuin ovat, jokainen kasvaa henkisesti ajallaan
Olen miettinyt
sieluun asti
8198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viestistäsi,totta joka sana,mutta turhauttaa, kun niin paljon asiattomia "pelleviestejä" seassa... Ei tämä niin helppoa ole,kuin monet luulevat ja pelleilyt vievät aikaa oikealta asialta, siksi monesti turhauttaa... Ja minäkin olen "lopettanut"vastaamisen,mutta silti löydän täältä itseni,kun se tunne tulee... Hyvää kesää!!
Ihanaa ja aurinkoista kesää myös sinulle!
Tämä aika vain on sellainen, että ihmiset tavoittelevat kiihkeästi onnea itsensä ulkopuolelta. Kuvitellaan, että uusi parisuhde, se ihana rakastumisen huuma, voisi ratkaista ihmisen syvimmän ongelman.
On totta, että sairaus, suuri taloudellinen ahdinko tai huoli itselle rakkaista ihmisistä kuormittaa monia. Paljon olisi autettu jo sillä, että suhtautuisimme toisiin ihmisiin ystävällisesti ja kunnioittavasti ja tarjoaisimme apua jos voimme sitä antaa.
Onnellisen ja hyvän elämän avain on minusta kyky mukautua kulloiseenkin tilanteeseen ja halu tehdä siitä vaikeuksista huolimatta paras mahdollinen itselle ja muille. Ihmisten kohtalot ja elämänvaiheet ovat salaisella tavalla kytkeytyneet toisiinsa. Yksityistä onnea ei voi saavuttaa, jos ei ymmärrä olevansa osa suurta elämän kokonaisuutta.
Ihminen, joka itsekeskeisesti hakee vain omaa etuaan ja onneaan jää aina tyytymättömäksi. Saipa hän elämältä miten paljon hyvää tahansa, aina on vaillinaisuuden ja lisää saamisen pyyde jäljellä.
Ei siis ole minusta väärin, että näkijät joilla on kosketus tähän yhteiseen kohtalonyhteyteen aina välillä muistuttavat, että ei kannata kompastua lillukanvarsiin, vaan nousta mäen harjalle katsomaan laajempaa näkymää.
Henkinen kasvu on oma valinta ja se on jokaisen ulottuvilla, omassa aikataulussa, omassa tahdissa. Hyvä apu on siihen luopuminen lyhytaikaisen mielihyvän tavoittelusta, kuten itsensä viihdyttämisestä päihteillä, ajan tappamisesta joutavalla viihteeellä ja ihmissuhteiden itsekäs käyttö oman mielihyvän saavuttamiseen.
Luonnossa liikkumalla, terveellisiä yksinkertaisia elämäntapoja noudattamalla ja viettämällä aikaa myös hyvän kirjallisuuden, musiikin ja muun taiteen parissa rikastumme henkisesti. Jos vielä hyväksymme hengellisen ulottuvuuden elämäämme, on eväät tasapainoiseen elämään koossa. Tämän myötä tulevat mukaan myös hyvät ihmissuhteet, kun tiedämme oman arvomme. Silloin emme enää ole epäkypsien ihmisten pyöritettävissä emmekä ajaudu yhä uudelleen ihmissuhdekriiseihin.
On paljon ihmisiä jotka voivat todella huonosti. He haukkuvat ihmisiä selän takana, purkavat toisiin ihmisiin pahaa oloaan. Sellaisia on paljon, olivat he sitten kaksi- tai kuusikymppisiä. Kysymys kuuluukiin, miten he oppisivat olemaan parempia ihmisiä? Miten heidät saisi tajuamaan että oma hyvä olo on tae parempaan huomiseen? Aina ei puhuminen ja kehoittaminen auta. Miten voisimme heille sen kertoa siten että he asian ymmärtävät? Mielestäni asian pitää jokaisen ihmisen itse sisäistää omalla tavallaan ja elämänkokemuksilla.
olisi mielenkiintoista jos löytyisi joku kommentoimaan näitä kysymyksiäni?
löytyisikö tähän kommentteja?
Tähän kysymykseen vastaaminen menee kunkin oman elämänfilosofian tai uskonnon osastolle, joka ei kuulu minusta ennustuspalstalle.
Itse ajattelen, että jokaista koulitaan sellaisten kokemusten ja elämänvaiheiden kautta, että oppi alkaa vähitellen mennä perille. Kukaan toinen yksittäinen ihminen ei voi saada ketään muuttumaan, mutta yhteistoiminta jo vaikuttaa. Sillä saadaan vaikka työpaikan juorukello hiljaiseksi, jos kaikki yhdessä päättävät olla kuuntelematta hänen juttujaan ja lähteä aina pois, kun alkaa tulla negatiivista juttua toisista ihmisistä.
Eli ei voi yksin ketään muuttaa, mutta elämä opettaa ja joukkovoimalla voidaan vaikuttaa. Tällä suunnalla saatiin yksi lapsia pelotteleva ja myös heihin käsiksi käyvä sekä koiria ja kissoja kivittävä henkilö muuttamaan pois alueelta, kun kaikki lakkasivat tervehtimästä häntä. Ei auttanut nätisti sanominen.
Minusta taas se kuuluu kun näkijä katsoo ihmisen tulevaa. Siis sanoa siinä ihmisestä itsestään että mitä voisi korjata itsessään myös. Koska näkee myös sen ihmisestä, miksi hän ajaitunut jonkinmoiseen tilanteeseen. Eikä niitä itsessään useastikkaan näe.
Tuo on totta myös nyt mitä Agaatti kirjoitti että ihmisen kannattaa hoitaa henkistä puoltaan. Musiikkia kuuntelemalla lukea kehittää itseään. Eikä kannata pyöriä vain rakkausasioissaan murehtien surren. Se numero yksi että oppii elämään yksinkin eli ei se ole siitä miehestä kiinni että elämä on ihanaa. Kun näkee naisia että miehen pitää alusvaatepuolellakin seistä vieres ei päästä yksin vaateostoksillekkaa tai lenkille hiihtää juoksee mm. miehen pitää hyssyttää vierellä aina.
Mutta se on tosi tarvitsemme näkijöitä se on välillä lohduttavaa voimia antavaa kun saa kurkistuksen tulevaan, ja joskus saa tietoa mitä ilman ei olisi selvinny kysytystä asiasta. Kiitos kaikille näkijöille jotka jaksatte tulla katsomaan tänne ja auttamaan. Mukavaa kesänjatkoa myös teille....