Armoton uskonto
"Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan."[44] Johannes Jeesuksesta.
Seurakunta on paikka, jossa ihmisten tulisi saada tilaa kokea terve annos häpeää ja kohdata sen todellisia syitä. Siellä pitäisi myös olla tilaa häpeästä vapauttavalle armollisuudelle.
Kuitenkin seurakuntaan hakeutuu sellaisiakin elämän raatajia, jotka kantavat valtavaa epäterveen häpeän taakkaa ja löytävät sieltä vain lisää kiviä kuormaansa. Armollisuuden nimissä lausutut sanat kuulostavat alentavilta, sielunhoito häpäisevältä ja esirukoukset vihjailevan tuomitsevilta.
Avun hakijaa opetetaan epäilemään itseään, olemaan luottamatta kokemukseensa ja alistamaan intuitionsa oikeassa olijoille.
Luulisi että maailmankuvan laajetessa ja ihmisten tietämyksen kasvaessa uskonnollisten ryhmittymien tabut ja ankarat lait jonkin verran löystyisivät. Näin on osittain käynytkin. Samanaikaisesti ankarille uskonnollisille alakulttuureille tuntuu löytyvän yhä enemmän tilausta. Ihmiset etsivät kaaoksen keskeltä turvallista varmuutta uskonnollisista ryhmistä, jotka mahdollisimman tarkoin määrittelevät oikean ja väärän, käytöksen, ajatusten ja tunteiden alueella.
Turvallisuuden hinta on kova. Autoritaarinen uskonnollisuus häpäisee ne, jotka eivät mahdu kaavaan. Ansaan joutunut ajautuu yhä kiivaampaan sääntöjen ja kirjoittamattomien lakien tottelemiseen voittaakseen häpeän.
Tämä on yhteisöllisyyden paradoksi: Mitä läheisempi ja perhemäisempi yhteisö on, sitä julmemmin se pystyy satuttamaan siihen sopeutumatonta jäsentään. Juuri siksi perhe, joka kokonaisuudessaan on sitoutunut johonkin seurakuntaan, pystyy tuottamaan kaikkein syvimmät haavat "luopioilleen". Hylkääminen ja häpäisemin on silloin kaksinkertainen. Vain ne jotka on joskus savustettu ulos sekä perheestään että seurakuntayhteydestään tietävät mistä puhun.
Heidän kivussaan elää "pyhän" perheen ja "puhtaan" seurakuntaelämän pimeä puoli. Jos nämä ihmiset sisäistävät osakseen tulleen häpäisyn, heidän taakkansa voi tulla ylivoimaiseksi.
Uskonnolliset ryhmät häpäisevät myös toisiaan. Jos olet antaumuksellisesti samaistunut johonkin ryhmään, sinuun sattuu kun joku toinen ryhmä puhuu häpäisevästi siitä.
Tietenkin mikä tahansa ryhmä voi rakentaa keskinäistä itsetuntoaan ja ryhmäylpeyttään sellaisella tavalla, että ulkopuolelta tuleva häpäisy ei sisäisty. Muistelemme urheita pioneerejamme, kerromme tarinoita sankareistamme ja juhlimme kunniakkaan historiamme vuosipäiviä. Voimme pää pystyssä kantaa ryhmätunnuksiamme niin kuin juutalaiset kantoivat suuria Daavidin ristejä vaatteissaan. Ryhmäylpeydellä yritämme tehdä itsemme ja toinen toisemme immuuneiksi ulkopuolista häpäisyä kohtaan. Hyvä niin, mutta...
Ongelmat alkavat kun yritämme suojautua häpeältä kuvittelemalla itsemme muiden yläpuolelle. Vakuutamme itsellemme, että meidän tiemme on ainoa oikea tai ainakin paras kaikista. Meidän uskomme ja tapamme ovat kaikkein raamatullisimpia ja olemme Jumalalle otollisin ryhmä koko maailmassa. Tällainen häpeältä suojautuminen on toisten häpäisemisen alku.
Eivät juutalaisetkaan olleet tästä synnistä vapaita kun palasivat vainoista omaan maahansa. Monet palestiinalaiset ovat sen jälkeen saaneet maistaa samaa häpäisyä, jonka juutalaiset kokivat maailmalla.
Palautetaan lähettäjälle.
Meidän on uskallettava seurata meille kuulumattoman häpeän jalanjälkiä taaksepäin vaikka ne johtaisivat maallisen kulttuurimme pyhäkköihin, kirkkojemme portaille tai lapsuutemme kodin ovelle. Meidän on uskallettava tunnistaa sen alkuperä, voidaksemme palauttaa ansaitsematon häpeämme sinne, minne se kuuluu. Alkuperäinen osoite on löydettävä jotta paskaposti voidaan palauttaa lähettäjälle.
Ehkä annat postin palauttaa sen omalla salaperäisellä tavallaan. Ehkä koet tarvetta palauttaa se henkilökohtaisesti. Ihan sama. Kunhan rohkenet tehdä selväksi itsellesi ja muille, että tällainen posti ei kuulu sinulle. "
--------------------------------------------------------------------------------
"Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan."[44] Johannes Jeesuksesta.
Seurakunta on paikka, jossa ihmisten tulisi saada tilaa kokea terve annos häpeää ja kohdata sen todellisia syitä. Siellä pitäisi myös olla tilaa häpeästä vapauttavalle armollisuudelle.
Kuitenkin seurakuntaan hakeutuu sellaisiakin elämän raatajia, jotka kantavat valtavaa epäterveen häpeän taakkaa ja löytävät sieltä vain lisää kiviä kuormaansa. Armollisuuden nimissä lausutut sanat kuulostavat alentavilta, sielunhoito häpäisevältä ja esirukoukset vihjailevan tuomitsevilta.
Avun hakijaa opetetaan epäilemään itseään, olemaan luottamatta kokemukseensa ja alistamaan intuitionsa oikeassa olijoille.
Luulisi että maailmankuvan laajetessa ja ihmisten tietämyksen kasvaessa uskonnollisten ryhmittymien tabut ja ankarat lait jonkin verran löystyisivät. Näin on osittain käynytkin. Samanaikaisesti ankarille uskonnollisille alakulttuureille tuntuu löytyvän yhä enemmän tilausta. Ihmiset etsivät kaaoksen keskeltä turvallista varmuutta uskonnollisista ryhmistä, jotka mahdollisimman tarkoin määrittelevät oikean ja väärän, käytöksen, ajatusten ja tunteiden alueella.
Turvallisuuden hinta on kova. Autoritaarinen uskonnollisuus häpäisee ne, jotka eivät mahdu kaavaan. Ansaan joutunut ajautuu yhä kiivaampaan sääntöjen ja kirjoittamattomien lakien tottelemiseen voittaakseen häpeän.
Tämä on yhteisöllisyyden paradoksi: Mitä läheisempi ja perhemäisempi yhteisö on, sitä julmemmin se pystyy satuttamaan siihen sopeutumatonta jäsentään. Juuri siksi perhe, joka kokonaisuudessaan on sitoutunut johonkin seurakuntaan, pystyy tuottamaan kaikkein syvimmät haavat "luopioilleen". Hylkääminen ja häpäisemin on silloin kaksinkertainen. Vain ne jotka on joskus savustettu ulos sekä perheestään että seurakuntayhteydestään tietävät mistä puhun.
Heidän kivussaan elää "pyhän" perheen ja "puhtaan" seurakuntaelämän pimeä puoli. Jos nämä ihmiset sisäistävät osakseen tulleen häpäisyn, heidän taakkansa voi tulla ylivoimaiseksi.
Uskonnolliset ryhmät häpäisevät myös toisiaan. Jos olet antaumuksellisesti samaistunut johonkin ryhmään, sinuun sattuu kun joku toinen ryhmä puhuu häpäisevästi siitä.
Tietenkin mikä tahansa ryhmä voi rakentaa keskinäistä itsetuntoaan ja ryhmäylpeyttään sellaisella tavalla, että ulkopuolelta tuleva häpäisy ei sisäisty. Muistelemme urheita pioneerejamme, kerromme tarinoita sankareistamme ja juhlimme kunniakkaan historiamme vuosipäiviä. Voimme pää pystyssä kantaa ryhmätunnuksiamme niin kuin juutalaiset kantoivat suuria Daavidin ristejä vaatteissaan. Ryhmäylpeydellä yritämme tehdä itsemme ja toinen toisemme immuuneiksi ulkopuolista häpäisyä kohtaan. Hyvä niin, mutta...
Ongelmat alkavat kun yritämme suojautua häpeältä kuvittelemalla itsemme muiden yläpuolelle. Vakuutamme itsellemme, että meidän tiemme on ainoa oikea tai ainakin paras kaikista. Meidän uskomme ja tapamme ovat kaikkein raamatullisimpia ja olemme Jumalalle otollisin ryhmä koko maailmassa. Tällainen häpeältä suojautuminen on toisten häpäisemisen alku.
Eivät juutalaisetkaan olleet tästä synnistä vapaita kun palasivat vainoista omaan maahansa. Monet palestiinalaiset ovat sen jälkeen saaneet maistaa samaa häpäisyä, jonka juutalaiset kokivat maailmalla.
Palautetaan lähettäjälle.
Meidän on uskallettava seurata meille kuulumattoman häpeän jalanjälkiä taaksepäin vaikka ne johtaisivat maallisen kulttuurimme pyhäkköihin, kirkkojemme portaille tai lapsuutemme kodin ovelle. Meidän on uskallettava tunnistaa sen alkuperä, voidaksemme palauttaa ansaitsematon häpeämme sinne, minne se kuuluu. Alkuperäinen osoite on löydettävä jotta paskaposti voidaan palauttaa lähettäjälle.
Ehkä annat postin palauttaa sen omalla salaperäisellä tavallaan. Ehkä koet tarvetta palauttaa se henkilökohtaisesti. Ihan sama. Kunhan rohkenet tehdä selväksi itsellesi ja muille, että tällainen posti ei kuulu sinulle. "
--------------------------------------------------------------------------------
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.
10. Siellä kuuluu heidän rukouksensa: »Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!» Ja heidän tervehdyksensä siellä on oleva: »Rauha!» Ja heidän rukoustensa loppu on oleva: »Ylistys kuuluu Jumalalle, kaikkien maailmojen Herralle.»
/
10. Their way of request therein will be Subhânaka Allâhumma (Glory to You, O Allâh!) and Salâm (peace, safe from each and every evil) will be their greetings therein (Paradise)! and the close of their request will be: Al-Hamdu Lillâhi Rabbil-'Alamîn [All the praises and thanks are to Allâh, the Lord of 'Alamîn (mankind, jinns and all that exists)].