Nyt heti tiukka kysymys eli:
mikäli jokin uusi ammattinimeke hyväksyttäisiin osaksi terveydenhuoltojärjestelmää niin pitäisikö kuntien/kaupunkien perustaa/laittaa hakuun UUSI ammatti?
mikäli jokin uusi ammattinimeke hyväksyttäisiin osaksi terveydenhuoltojärjestelmää niin pitäisikö kuntien/kaupunkien perustaa/laittaa hakuun UUSI ammatti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
muuttumisesta, yleensä muutos tapahtuu siten, että seuraavan parin vuoden aikana tehdään henkilöstösuunnitelmaan muutos nimikkeitten muuttamisesta ja samalla määritellään, millä entisellä vastaavalla koulutuksella tehtävään voidaan valita. Jos ihan piakkoin on tehtävä vapautumassa, nimike on muutettava ensin lautakunnassa ja sitten valtuustossa, jos siis halutaan panna auki uudella nimikkeellä. Jos taas on kokonaan uusi tehtäväalue tulossa kunnalliseen terveydenhuoltoon, toimet perustetaan toimintasuunnitelman ja henkilöstösuunnitelman mukaisesti, eli aikaa vaatii vähintään kuukausia, yleensä vuosi, pari. Kovin nopeasti ei siis muutoksia tapahdu. Tarvittava raha on suurin ongelma, budjettiin ei saa lisää rahaa, joten jos uutta halutaan, on entistä jätettävä pois. Ei kysymyksessä mitään tiukkaa ollut, tämä on ihan voimassa olevaa käytäntöä!
mikäli ammatti hyväksytään osaksi julkista terveydenhuoltoa (kyseessä on täysin uusi ammattikunta) niin kunnan/kaupungin ei ole ainakaan heti perustettava paikkaa, ymmärsinkö oikein?
Kyseessä ei ole vanhan ammattinimekkeen uudistaminen.
Koskeeko sama myös sairaanhoitopiirejä ja keskussairaaloita?
Kiitos vastauksesta, toivottavasti jaksat vastata tähänkin :)
paikkoja, miksi perustettaisiin.
Ammattejahan voi olla pilvin pimein.
Ei tietenkään tarvi perustaa paikkaa, jos vaan joku uusia ammattinimike tulee ilmoille. Jos työnantaja tai kunta/kaupunki huomaa tarvitsevana jonkin sortin palvelua jonkun alan ammattilaiselta, niin sitten he voivat hakea tämän tarvitsemansa alan ammattilaista.
Ammattinimikkeitä syntyy sitäpaitsi jatkuvalla syötöllä.
Jos et tarvitse jotain palvelua, ostatko sitä? Et!
Niin ei osta kunta/kaupunkikaan, jos ei tarvitse.
Tuolla logiikalla joka kunnassa ja puljussa pitäisi olla joka ammatikunnan edustaja,tarvittiin tai ei. Ei tä maailma nyt ihan onneks niin mene.
myös kunnat ja kuntayhtymät voivat käyttää ostopalveluja, jos ne on toimintasuunnitelmassa hyväksytty ja sitä varten määrärahaa varattu. Harvoin tarvittavia palveluja vartenhan ei kannata perustaa omaa toimintaa, vaan ostaa se, jos on tarjolla yksityistä palvelua. Sairaanhoitopiirien ja keskussairaaloiden toiminta on samalla tavoin toimintasuunnitelman ja määrärahojen rajoissa olevaa toimintaa, jonka jäsenkuntien edustajat hyväksyvät.
Näinä aikoina on todella todella epätodennäköistä, että kunta ostaa yhtään mitään ostopalveluna.
Ainakaan sellaista palvelua se tuskin ostaa nyt, mitä se ei ole ennenkään tarvinnut.
Vaikka viestisi pitikin paikkansa täysin, niin tehtäköön sekin vielä selväksi, että uuden ammattiryhmän perustaminen ei velvoita ketään eikä mitään tahoa tarjoamaan työtä tämän uuden ammatin edustajalle.
Toki nyt kun tuli nämä sairaanhoitopiirit esille, niin joskus joudutaan käyttämään näitä ostopalveluita mm.yksityiseltä sektorilta hoitotakuun toteuttamiseksi ja sakon uhalla. Sekään ei silti tarkoita, että uudelle ammattiryhmälle olisi käyttöä.
Yleensä työpaikat on julkisen puolen työpaikkoja. Kunnissa tosiaan on niin, että viranhaltijat esittävät jonkun uuden viran perustamista uudelle ammattikunnalle. Siihen esitetään rahat ja perustellaan tarve (miksi joku jo voimassaolevista ammattinimikkeistä ei kelpaa...). Tämän jälkeen asia esitellään poliittisille päättäjille.
Mielestäni uusia ammatteja ei tarvita, mutta terveydenhuollossa pitäisi osata enemmän käyttää hyödyksi sosiaalityön osaamista ja tietoja yhteisistä asiakkaista. Usein esim. päivystyspkl:lla on tietty asiakasryhmä, joka on leimaantunyt sosiaalitapaukusiksi ja heitä ei haluta hoitaa/palvella hyvin, koska ovat sosiaalipuolen asiakkaita, aina olleet. Esimerkiksi korvaushoidossa olevat... hoitajille korvaushoidossa oleva asiakas on kamalan hankala asiakas, vaativa jauhkaava (vrt. arvaamaton narkomaani). Sosiaalityössä on näihin asiakkkaisiin totuttu ja heidän kanssaan osataan käyttää samaa kieltä ja neuvotella samalla tavalla asioista asiakkaan ymmärtäessä. Itse usein törmään siihen, että asiakas ei ole tk:ssa tullut ymmärretyksi ja olenkin kirjoittanut lekurille vielä jälkikäteen lausunnon asiakkaan tilanteesta ja sosiaalisista olosuhteista , jotka vaikuttavat aivan oleellisesti joihinkin asioihin. Esimerkiksi yhden mummon avohaavaa hoidettiin kotona. Mummo joutui itse hoitamaan sitä, koska kotihoito ei suostunut menemään hänen kotiinsa siivottomuuden vuoksi. Jouduin useaan otteeseen painostamaan tk:sen suuntaan, että mummo otettiin osastolle siksi aikaa, että sain järjestettyä kodin sellaiseen kuntoon, ettei bakteerit ja muut häiriötekijät estäneet turvallista haavanhoitoa kotona kotihoidon avustuksella. Kenelläkään ei tk:ssa käynyt edes mielessä tarkistaa missä kunnossa dementtimummon koti on, kun hän jatkuvasti kävi märkivän jalan kanssa ensiavussa. AVUTONTA!!! Turha vedota kiireseen... Sitä meillä muillakin.