Aarno Laitisen "Ulkoparlamentin puhemies" oli loistava, joka suuntaan sivaltava, älykäs kirjoituskokoelma.
Laitinen ei ainakaan hyssyttele tai pelkää kiukkuisia feministejä, eduskunnan naisverkostoa, kepulaisia, vihervasemmistoa, sivistymättömiä kansanedustajia, seurapiirihanhia, terveysfasisteja eli yksinhuoltaja-kasvissyöjä-äitejä sun muita.
Laitinen käyttää hienosti kynäänsä, jossa laaja lukeneisuus yhdistyy terävään kynään.
Kirjallisuuskin saa osansa: "Tyypillinen suomalainen kirjailija on tyttönen, joka on löytänyt pillunsa 17-vuotiaana ja 19-vuotiaana julkaisee aiheesta 300-sivuisen esikoiskirjansa." m
Totta tuo on. Ainahan nuori esikoiskirjailijanainen purkaa naisena olemisen tuskaa ja monumentaalista ahdinkoa, ihmissuhteita, petollisia miehiä sun muuta höpöä. Koskaan ei mitään yhteiskuntakriittistä, satiirista, huumorintajuista, itseironista ja omasta minästä laajempaa kuvausta ei tule.
Laitinen kirjoittaa, kun vietti kerran maalaiskartanossa 40 suomalaisen kirjailijan kanssa viikonvaihteen: "Rahasta narisevia pikkusieluja, kirkonkylien vanhapiikaopettajattaria ja elämästä eristäytyneitä huumorintajuttomia pikkusieluja, joiden kanssa ei voinut keskustella mistään mielenkiintoisesta asiasta."
Nauroin kippurassa monia kohtia, suosittelen kirjaa lämpimästi!
Laitinen ei ainakaan hyssyttele tai pelkää kiukkuisia feministejä, eduskunnan naisverkostoa, kepulaisia, vihervasemmistoa, sivistymättömiä kansanedustajia, seurapiirihanhia, terveysfasisteja eli yksinhuoltaja-kasvissyöjä-äitejä sun muita.
Laitinen käyttää hienosti kynäänsä, jossa laaja lukeneisuus yhdistyy terävään kynään.
Kirjallisuuskin saa osansa: "Tyypillinen suomalainen kirjailija on tyttönen, joka on löytänyt pillunsa 17-vuotiaana ja 19-vuotiaana julkaisee aiheesta 300-sivuisen esikoiskirjansa." m
Totta tuo on. Ainahan nuori esikoiskirjailijanainen purkaa naisena olemisen tuskaa ja monumentaalista ahdinkoa, ihmissuhteita, petollisia miehiä sun muuta höpöä. Koskaan ei mitään yhteiskuntakriittistä, satiirista, huumorintajuista, itseironista ja omasta minästä laajempaa kuvausta ei tule.
Laitinen kirjoittaa, kun vietti kerran maalaiskartanossa 40 suomalaisen kirjailijan kanssa viikonvaihteen: "Rahasta narisevia pikkusieluja, kirkonkylien vanhapiikaopettajattaria ja elämästä eristäytyneitä huumorintajuttomia pikkusieluja, joiden kanssa ei voinut keskustella mistään mielenkiintoisesta asiasta."
Nauroin kippurassa monia kohtia, suosittelen kirjaa lämpimästi!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan! Aarno Laitisen kirja on kerrassaan mainiota luettavaa. Heh, hänellä jos kellä on sana hallussa.
Toinen ostamani oli Hannu Ahosen henkirikoskirja. Karua luettavaa, mutta mielenkiintoisia aiheita. Saa ainakin akateemisesta.
Täällä Akateemista kirjakauppaa?
ei saisi minua lukemaan kokonaista Laitisen kirjaa. Iltalehden luokattomat kolumnit riittävät hyvin. Lue yksi ja olet lukenut jokaisen. Vaimonsa Seija Sartti on ihan samaa tasoa. En tajua että hänelle annetaan Hesarin kuukauisliitteestä aukeamakaupalla tilaa luetella ketkä kaikki hänestä ovat ihan tyhmiä ja ne veministit ja sossut ja kepulaiset niin ilkeitä ja nyyh. Mitään jutun juurta tai asiaa niissä ei ole. Pelkkää mustaa listaa kenestä Seija ei pidä.
Ihan kamalaa olisi jos munkin elämäni olisi noin kurjaa ja kokisin toisinajattelevat ihmiset noin suureksi uhaksi. Laitinenkin mainostaa läskiä ja lotinaa, ei välitä diabeteksensa hoidosta tuon taivaallista, mutta sitten kun tulee rasvakuolio koipeen, niin veronmaksajien maksamat kalliit hoidot kyllä kelpaavat. Ja tervehdyttyä taas kotiin haukkumaan muita ihmisiä. Voi hyvää päivää mitä porukkaa.
Minäkin olen vuosikausia ihmetellyt tuon pariskunnan touhuja. Ollaan niin helvetin wanna-be kirjailijoita, mutta kun mitään tasokasta ei kerta kaikkiaan synny niin ottaahan se päähän. Ja sitten pitää haukkua paremmin osaavia, että oli siellä mukkulassakin ihan tyhmää ja ihmiset niin itsekkäitä ja pinnallisia. Mistä nämä kaksi ovat kirjoittaneet viimeiset 30 vuotta kuin itsestään?
Epäreilua, että vaikka suuret ikäluokat valittavat, että voi meitä oli niin paljon että kouluunkin piti jonottaa, niin hyville palleille he ovat päässeet tosta vaan, eikä heitä saa korvattua taitavammalla porukalla ennen kuin kuolema heidät pallistaan irrottaa. Suomi on täynnä kirjoittajia, jotka eivät ole viimeistä kolmeakymmentä vuotta julkaisseet samaa kolumnia uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Eivät kerta kaikkiaan kehtaisi. Suomessa on tuhansia hyviä kirjoittajia, joiden ainoa agenda ei ole julkaista kahdeksan sivun nimilistoja henkilöistä, joista kirjoittaja ei pidä. Suomessa on ihmisiä, jotka eivät pidä tällaisia kirjoituksia journalismina, kirjallisuudesta puhumattakaan.
Ilmeisesti asiaan ei päästä ennen kuin Laitinen tappaa itsensä siihen sokeritautiin ja Sartti pääsee Sanoman hyvälle eläkkeelle.
kun sitä ei ole päästetty Mukkulaan kuin kerran. :)
Toi diabetes-juttu on oikeasti nolo isolle miehelle. Vastustaa niin saatanasti "ämmien terveysterrorismia", mutta kummasti heidänkin apunsa kelpaa kun koipi meinaa oman törttöilyn vuoksi suunnilleen irrota lihasta. Sekin on tietenkin viherfeministien ja Tarja Halosen syytä, että aikuinen ihminen ei osaa hoitaa itseään.
Laitisen "kolumnit" sälyttävät kohtuuttoman myötähäpeän taakan lukijaparan harteille.
Kirjallisuuskin saa osansa: "Tyypillinen suomalainen kirjailija on tyttönen, joka on löytänyt pillunsa 17-vuotiaana ja 19-vuotiaana julkaisee aiheesta 300-sivuisen esikoiskirjansa." m
jakamalla se kirjailijan ura urkenee.
Tuon tasoista tekstiä en kyllä suostu lukemaan edes kesällä. Vanhan elämäänsä pettyneen miehen jorinoita.