Lukeeko tätä moni uusi Alfisti? Pistäpä tervehdys porukalle ja muista, että Alfa kuskit tervehtivät toisiaan liikenteessä.
Minkä mallin olet hankkinut?
Oletko kauan ajellut Alfalla?
Miltä nyt tuntuu?
Itsekin olen vasta reilut 3 vuotta ajellut tällä merkillä, malli on 156 ja joka aamu olen tyytyväinen kun pistän sen käyntiin.
Minkä mallin olet hankkinut?
Oletko kauan ajellut Alfalla?
Miltä nyt tuntuu?
Itsekin olen vasta reilut 3 vuotta ajellut tällä merkillä, malli on 156 ja joka aamu olen tyytyväinen kun pistän sen käyntiin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luin tätä palstaa ehkä vuoden verran ennen kuin hankin ekan Alfani, 156:n jouluna aatonaattona. Paras joululahja minkä olen koskaan itselleni ostanu :)
Kuten myös, olen ollut tosi tyytyväinen ostokseeni. Kyllä nyt jaksaa aamuisin lähteä liikenteeseen kun alla on näinkin upea ajopeli. Eikä tunnu päivittäinen työmatka 160km niin hirvittävälle ollenkaan. Ja mikä positiivinen yllätys alfa on ollutkaan talvipelinä. Toistaiseksi ainoa miinus on huonot valot ja tuulilasinpuhdistinvälineet.
Ja mikä hauskinta, kuin sattumalta juuri menneenä viikolla on vastaan tullut pari alfistia morjenstaen! Suorastaan uskomatonta tämä "veljeys". Lähes yhtä hauskaa kuin Vespistijengi.
Hyvä kyssäri, oon usein miettinyt samaa. Olen itse lueskellut siitä asti kun on ollut pystyssä. Alfatauti alkoi tosin jo paljon aiemmin, kun ajoin kortin saatuani ekan kerran 33sta. Tältä foorumilta on tullut haettua taudille vahvistusta ja pelonsekaisesti selailtua provoja siitä, miten auto hajoaa osiin kun sen ajaa liikkeestä pihalle. Eli aika puhtaasti oon vain ollut statistina.
Tauti äityi vuosi sitten ja ostin ekan Alfan. 147 on ollut siis vuoden tiukassa käytössä ja joka kilometri on ollut pientä mastubaatiota. Aluksi oli vanhempi 75 tähtäimessä, mutta vuotuisilla ajokilometreillä se ei ehkä ois ollut yhtä huoleton peli. Alfaan istuminen ja siitä nouseminen saa hymyn huulille ja sehän mulle riittää. Fiilis on tärkeitä, paskat jälleenmyyntiarvosta. Toki tuttavapiirissä monet valitsevat liikkumavälineensä vähän järkevimmin perustein. En antanut järjen vaikuttaa.
Lapa nousee aina, vaikka liikunkin etupäässä seuduilla joissa ei paljon muita Alfoja näy.
Monesti olen heilauttanut kättäni, mutta melkein yhtä usein olen saanut vastaukseksi pitkän katseen, tai keskisormen... Varsinkin kun 75:ssa avaa vaikka ikkunaa tai laittaa sisävalon päälle porukka luulee, että näytän jonkinmoista yleiskansallista käsimerkkiä...
lasketaan todennäköisesti 'uusiin' alfisteihin, koska vuosia on takana vasta n. kolme. Aikaisemmin on ollut malleista 33, ja tällä hetkellä 164.
Ja laulun sanoin, päivääkään en vaihtaisi pois :)
Tietty kun ajaa näillä vanhemmilla malleilla joutuu hiukka uhraamaan aikaa tuohon auton kunnossapitoon, mutta menee ajanvietteestä tuokin.
Monta omistettua autoa takana ( merkit: Mazda, Nissan, Toyota, Ford, Volvo, Saab, Opel, BMW ),kuitenkin ensimmäinen Alfa Romeo
hankittu perheeseen marraskuussa -03 (156).
Auto vaimon käytössä, mutta käyn itse autolla säännöllisesti ajolenkeillä, koska se on paras ja nautinnollisin auto ajaa mitä koskaan olen ajanut.
Hyvää kevättä Alfa-kuskeille!
Minä kai olen sitten niitä vanhempia alfisteja, koska alotin alfojen perään kuolaamisen jo paljon ennen ajokortin saamista. Sain siedätyshoitoa istumalla Fiatien takapenkeillä. Ehdotin isäukolle, että osta seuraavaksi Alfa. Hän osti Volvon. No, sittemmin sorruin itsekin samaan... vieläpä monta kertaa...
Vuonna 1988 hankin ensimmäisen Alfani. Neitsytmatkalla vastaan tulleen GTV:n kuljettaja nosti kättään. Olin jäänyt koukkuun.
Nykypäivänä kädennosto saa aikaan lähinnä hämmennystä ja säälinsekaisia katseita. O tempora, o mores. Kuitenkin toissailtana Turussa viereiselle kaistalle sattui punainen 156, joka oli nielaissut sisuksiinsa kolme kaunista neitoa. He vilkuttivat minulle iloisesti hymyillen. Päätin pysyä merkissä.
alfa romeo on kuin huume!Ensin se pitää hyvänä ja tuottaa mielihyvää,mutta lopuksi aiheuttaa pelkkää surua ja murhetta!
...ulkopuolisille.
itselläni on ollut alfa käytössä tasan 2 kk niin kuin korttikin.itse ajelen 75:lla alfalla, joten auto menee sladissa aika lailla!
Olen juuri matkalla G.Pärnäsen korjaamolle.
Bueno Azzurro:sta saatte lukea, miltä minusta nyt tuntuu...
Tervehdys.
Olen varsin tuore alfisti. Takana on noin neljä kuukautta vuoden -00 kahden litran 156:lla. Hieno auto, ei siinä mitään.
Auto ostettiin lähinnä vaimon innostuksesta. Itse olen koko ikäni ajanut pelkästään sitikoilla, mitään muuta automerkkiä en ole ennen tätä omistanut. Pikkupoikana kyllä Alfoista tykkäsin kovasti. Nyt tämä uudempi Alfa -sukupolvi viehättää samalla lailla kuin viehätti 60 -luvun lopun sukupolvikin. Tässä välillä Alfan karvalakkimallit eivät ole oikein sitä tehneet. Vasta 164:n ilmestyttyä maisemiin alkoi kiinnostus taas herätä.
Sitikoissa on käynyt oikeastaan päinvastoin kuin Alfoissa. Ne ovat olleet persoonallisia ja tyylikkäitä autoja viisikymmenenluvulta lähes vuosituhannen vaihteeseen, C-sarjaan saakka.
Rättäristinä olen tottunut tervehtimisiin. Alfalla ajaessa en ole tätä tapaa pitänyt yllä. Ensimmäistä kertaa eilen moikattiin vastaan tulleen punaisen 156:n kanssa. Kuski oli nainen. Liekö sama kuin tuo yhdessä yllä olevassa kommentissa kerrottu; Turussa tapahtui nimittäin tämäkin.
156 on kiva auto ajaa, sporttifiilis on mainio. Pitkällä matkalla ajomukavuus ei kyllä yllä sitikan tasolle. Jo viimeisen sukupolven BX hakkaa 156:n ajomukavuudessa, XM:stä puhumattakaan. Tietenkään mutkikkailla teillä, ns. miesten tapaan ajettaessa, eivät sitikat Alfalle pärjää, vaikka aktiivijousitus XM:ssä onkin. Mutta matka-ajossa valtateillä sitikat ovat omaa luokkaansa. Myös tuuliherkkyys Alfassa yllätti, samoin kuin suurehko bensan kulutus. (Vakuutusmaksut sen sijaan olivat iloinen yllätys.) Kaiken kaikkiaan Alfa 156 tuntuu konventionaalisemmalta kulkupeliltä kuin sitikat, mutta omalla tavallaan hyvin kiehtovalta. Saattaapa olla, että vähitellen alan luopua sitikoista ja siirtyä kokonaan Alfojen suuntaan; toinen Alfa on nimittäin jo puolittain kiikarissa ja samalla yksi sitikoistani myynnissä.
Rättäristä en kyllä luovu ikinä.
Citroen tuntuu monesti olevan Alfistien keskuudessa pidetty merkki. Meidänkin perheen toinen auto on Xsara ja olen aiemmin ajellut sitikoilla aina DS:ää ja ZX Volcanea (upea ajettava) myöten.
Nykyisessä PSA:n mallijaossa Sitikalle on jäänyt vähän turhankin asiallisen ja tilavan hyötyajoneuvon rooli. Potuttaa edelleen, että eivät tajua tehdä retro ID/DS:ää volkkarin ja minin tyyliin.
Sitikalla jos millä olisi kanttia erilaisiin retroihin, rättäristä alkaen. C3:sta etukäteen vähän rättäriretrona mainostettiin, mutta kattia kanssa...
DS:ää pidän autohistorian ehkä kiehtovimpana autona. Itse en ole sellaista koskaan ajanut, saati sitten omistanut, mutta mielelläni sellaisen edelleen ottaisin. Saksasta noitakin löytyisi.
Juu kyllä luettua tulee säännöllisen satunnaisin ajoin. muutaman kerran viikossa kuiteskii.
156 taloon tuli lokakuussa 2003 ( olenkohan enää uusi alfisti ??)
Miltä tuntuu NYT ? jaa... vaikee lähtee spekuloimaan, näin peruskoulu pohjalta, mutta nälkä on. Meen syömaan.
terkkuja