Mikä saa teidät saa inspiroitumaan tarinoihin?Palan halusta kirjoittaa,mutta mieli pysyy vaan tyhjänä.
Mikä teitä inspiroi?
MinäVaan1232194201
11330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuo on kysymys joka ärsyttää ammattikirjailijoita luultavasti kaikkein eniten. Mikä helvetin inspiraatio?
Perse penkkiin ja kirjoittamaan! Jos se ei inspiroi, olet väärällä alalla.
Kun en ammattikirjailija ole,en tiennyt. :) No,lähen tästä inttämästä.
Älä sinä välitä kyynikkojen kommenteista.
Älä lähe minnekään.
Kirjoita vaan ja kysy tyhmiä.
Niin minäkin teen.
JA saan välillä vastauksia, että tekisi mieli kysyä: Montako kirjaa olet julkaissut?
Minun inspiraationi lähtee itsestäni.
Kirjoitan vähän ja sitten haluan kirjoittaa kaiken aikaa.
Kun olen tyhjentänyt mieleni, en taas kirjoita.
Nyt on aika kun olen lähettänyt kaksi käsikirjoitusta kustantajalle ja odotan kirjettä.
Minä luen.
Nyt minä luen.
Kirjan päivässä.
JA käyn töissä ja luen.
JA minulla on perhe.
Nyt minulla on niin tyhjä mieli, etten enää voi kirjoittaa.
Tarvitsen lisää materiaalia.
TArvitsen taukoa.
Ja minä luen.
Kyllä se inspiraatio sitten taas siitä avautuu.
vaan realisti. Julkaistuja teoksia tähän mennessä 13.
Kuten edellä kirjoitin, en halua masentaa. Mutta jos inspiraatiota jää odottelemaan, saa odotella koko ikänsä. Kirjoittaminen on raskasta työtä, joka sopii joillekin, toisille ei. Jos tekee mieli kirjoittaa, eikä mitään synny, niin sitten kannattaa miettiä jotain muuta tapaa ilmaista itseään.
En mä ainakaan kirjoita pakottamalla itteäni istumaan alas ja keksimään jotain. Ehei, kyllä ne on hyvät kirjat jotka inspiroi, muiden hyvät tarinat, suuret tunteet, unet, vahigossa salakuunnellut keskustelut... Joskus ei inspiroi ei sitten millään mutta ennemmin tai myöhemmin on mieli taas kahlehdittuna johonkin riipaisevaan tarinaan yötä päivää. Niin joo, ja hyvä musiikki, kappaleiden sanat, antaa myös virikettä draamankintajulle.
Näin romantikkona ;)
hieman eri asioista. Tietenkin kirjailija on miettinyt etukäteen mistä tulee kirjoittamaan. Tietenkin hän tallentaa havaintojaan, ottaa vaikutteita, tekee muistiinpanoja, innostuu jostain pienestä asiasta, joka saattaa lopulta päätyä kirjaan.
Kun kirjailija menee työhuoneelleen, hän menee töihin. Silloin ei odotella inspiraatiota, silloin kirjoitetaan. Et sinäkään voi mennä työpaikallesi ja miettiä, että huvittaisikohan nyt tänään tehdä töitä, olisko nyt sellainen fiilis vai meniskö muutamaksi tunniksi baariin. Pomo/kustannustoimittaja ei taitaisi oikein ymmärtää.
Kirjoittajan ammatti on kovaa työtä, hirvittävän kovaa. Jos haluat fiilistellä, niin pidä kirjoittaminen rakkaana harrastuksena.
Tottakai se on kovaa ja rasittavaa työtä mutta suurimmat taideteokset syntyvät tunteesta. miksei voisi työskennellä ja fiilistellä samaan aikaan? Minä ainakin voin. Välillä sujuu ja välillä ei.
...sitä että itken ja nauran henkilöideni kanssa, tunnen heidän tuskansa ja välillä olen joku heistä. Sitä tapahtuu sekä kirjoittamisen että ajattelutyön aikana, ja aina ihan automaattisesti.
Minun inspiraationi muodostuu siitä, että tiedän jo tekstin ääreen istuessani, mitä olen aikeissa kirjoittaa ja mihin suuntaan olen pyrkimässä. Aktiivisimpina kirjoitusaikoina minulla saattoi olla sivutolkulla valmista tekstiä päässäni, mikä piti vain siirtää paperille.
Jos jumittuu mutta haluaa silti kirjoittaa, voi vaikka ottaa esiin paperia ja kynän ja piirtää tilanne sellaisena kuin se on jäänyt tai minkälaiseksi sen haluaisi muodostaa. Kun näkee tilanteen konkreettisena edessään saattaa huomata jotakin, mikä puuttuu ja lähteä siitä eteenpäin.
Mutta olen minäkin istunut nyt jo melkein viikon saaden aikaan vain pari sivua. Kyseessä on kirjan viimeiset kymmenen sivua ja niiden muotoilemiseen kuluu huomattavasti enemmän ajatustyötä kuin olin osannut odottaa. Joku ammattilainen varmaan tietäisi miten siitäkin päästä, mutta välillä näin.
Musiikki, ulkonaliikkuminen, erityisesti autossa vänkärinä istuminen saa aivot hurisemaan mukavasti.