Asun yhdessä itseäni nuoremman miehen kanssa, ja olemme aikeissa tässä jossakin vaiheessa. Onko aiheellista kertoa hänelle, että olen nuorempana, noin 11-12 vuotiaana kokenut seksuaalista ahdistelua -koskettelua - yhden tutun aikuisen miehen taholta? Asia tulee toisinaan mieleeni, mutta se ei varsinaisesti vaivaa. Olen kertonut asiasta parille aikaisemmalle poikakaverilleni aikoinaan ja psykologille.
Tarvitseeko kertoa menneestä
:n29:
101928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... perustaa perheen.
tuon isompaa ongelmaa asiasta, ilmeisestikään se ei vaivaa sinua juurikaan, jotta mitäpä tuosta sitten isompia huutelemaan, vai luuletko että sinun oma käyttäytymisesi muuttuu jos sanot asian, tilanne voi kääntyä niin päin että miehesi alkaa jotenkin paapomaan sinua sillä asialla,
Empä minäkään menisi kertomaan jos se omaan käytökseen vaikuta. Voisi kaveri ahdistua.
Jos kerrot niin voihan sen tehdä hellävaraisesti mainiten että on päässyt ylitse siitä.
on siitä kiinni, että minkä verran asia vaivaa sinua. Minä olen vieläkin toisinaan ahdistunut siitä, kun keski-ikäinen mies käytti minua hyväkseen nukkuessani. Olen kertonut sen aviomiehelleni, koska minun tapauksessa se on paras niin, tosiaan kun olen välillä ahdistunut. Harmittaa, kun olin silloin niin nuori, enkä älynnyt tehdä rikosilmoitusta? Kerroitko sinä vanhemmillesi? Tehtiikö sinun tapauksessa rikosilmoitus?
Itsekin olin 11- tai 12-vuotias, en muista tarkkaan. En ole kertonut vanhemmille, enkä tehnyt rikosilmoitusta. Kaipa sen on vain jotenkin saanut päässä järjestykseen, varsinkin, kun on edes joillekin kertonut asiasta, vaikka se hankalaa olikin. Tämä ko. mies on tosin tuomittu vankilaan paljon tapauksen jälkeen seksuaalisesta väkivallasta, mutta on tuomionsa istunut (ilmeisesti ei kovin pitkään ensikertalaisena - valitettavasti).
siitä, että kuinka paljon tapahtuneen koet vaikuttavan sinuun ja tulevaisuudessa suhteeseenne. Tällaiset väkivaltakokemukset ovat aina jossain määrin traumatisoivia, mutta on hyvä muistaa sekin, että elämä jatkuu myös sinulla itselläsi ja sinun ei tarvitse kantaa taakkaa loppuelämääsi mukanasi.
On hyvä, että sinulla on ollut asian tiimoilta keskusteluyhteyksiä, ihmisiä, jotka ovat kuunnelleet.
Itse aloitin uuden suhteen vuotta myöhemmin raiskauskokemuksesta ja kerroin, koska tilanne oli vielä kovasti akuutti ja painava. Mutta jos tulevaisuudessa vielä "joudun" aloittamaan taas uuden suhteen, uuden miehen kanssa, niin en välttämättä kertoisi.
Vaimoni on raiskattu nuorempana ja hän on kertonut kokemastaan minulle. Se on hyvä tietää, koska tietynlaiset tilanteet ahdistavat häntä. Eli suosittelen, että kerrot, jos tulee tilanteita, jotka ahdistavat sinua.
Saiko vaimosi raiskaaja tuomiota lain edessä? Miltä se sinusta tuntuu, kun vaimosi on raiskattu?
on tärkeä.
Mutta jos olet tällaisessa tilanteessa kuin minä, olin lapsena äidin hyväksikäyttämä, hän halusi säilyttää maineensa, mutta asia tiedettiin. Paikallinen kylähullu keksi että hyväksikäyttäjä olikin isä tai veli, ehkä molemmat. Silloin oikaisin asian, etten todellakaan ole tehnyt tuollaista, eivätkä he ole sellaisia.
Jos joudutaan puhumaan, on se senverran vastenmielistä, että seksihalut häviävät. Totuus on silti kerrottava, tämän jälkeen mieheni kielsi tätä kylähullua painostamasta.
Yksityisyys on tärkeä, vaikka jokaisella on sama vaiva, ajattelisin, on oikeus aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tässä kotikylässäni kiusattiin häpeällä niin, etten ole käynyt 18 vuoteen.
omien tuntemustesi mukaan. Jos poikaystävän reaktio on se peikko, niin voithan testata puhumalla jostain muusta tapauksesta. Itse kyllä haluaisin tietää, olenko menemässä naimisiin tosi miehen kanssa, koska pystyy suhtautumaan asiaan oikein eikä käytä tietoa missään tilanteessa hyväkseen.