Aika epätoivoista tämä sopivan kumppanin etsiminen on. Pitäisi lähteä liikkeelle kepeällä mielellä ja olla ikään kuin ei ystävää haluaisi tai tarvitsisikaan. Jos lähtee liikkeelle liian tosissaan voi toinen ahdistua. Jos taas lähtee liikkeelle liian kevyesti voi toinen ajatella, että onko tuo edes tosissaan? Niin tai näin aina väärin päin. Tunne treffeillä on sitten suurin piirtein sama kuin olisi työhaastattelussa. Jos pitää pitkiä taukoja puheessaan voi tulla vaivaannuttava hiljaisuus, jos taas puhuu itse koko ajan ei toinen saa suunvuoroa. Miksi kaikki oli niin paljon helpompaa nuorempana? Nyt vuoden yli 40-vuotiaana alkaa tuntua siltä, että se minun elämäni rakkaus on jo kävellyt ohi tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Hyvää loppuelämää vaan kaikille. Kivempi on elää yksin, sillä pettymyksiä pettymysten perään on kova kestää. Aina tuntuu siltä, että vika on minussa ja ainoastaan minussa.
Seurustella vai
eikö seurustella?
0203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.