Menin rippikouluun, koska..
a) olen kristinuskovaiseksi kasvatettu ja se kuului luonnollisesti asiaan.
b) sukulaiset painostivat, mutta itse en olisi halunnut.
c) kaveritkin menivät enkä uskaltanut olla "erilainen".
d) himoitsin lahjarahoja.
e) en tiennyt, että sitä ei tarvitse käydä, luulin ettei ole vaihtoehtoa.
f) olin kuullut, että siellä on kivaa. Uskontoasioista ei ole hajuakaan, mutta on kiva laulaa ja leikkiä.
Kiitos jos viitsit vastata! (Voi valita useammankin vaihtoehdon tai kertoa ihan omat syyt..)
a) olen kristinuskovaiseksi kasvatettu ja se kuului luonnollisesti asiaan.
b) sukulaiset painostivat, mutta itse en olisi halunnut.
c) kaveritkin menivät enkä uskaltanut olla "erilainen".
d) himoitsin lahjarahoja.
e) en tiennyt, että sitä ei tarvitse käydä, luulin ettei ole vaihtoehtoa.
f) olin kuullut, että siellä on kivaa. Uskontoasioista ei ole hajuakaan, mutta on kiva laulaa ja leikkiä.
Kiitos jos viitsit vastata! (Voi valita useammankin vaihtoehdon tai kertoa ihan omat syyt..)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yhdestä pitkästä ja yksinkertaisesta syystä, joka kattaa kaikki kohdat A:sta
F:ään:
-S-I-K-S-I!
Ehkä enimmäkseen a)-vastaus. En ole kylläkään kristinuskovaiseksi varsinaisesti kasvatettu vaikka muukin perhe on uskovaisia.
Eli menin vapaasta tahdostani oppimaan uskonasioista.
Kaikki suomalaiset lapset, jotka ovat koulutusjärjestelmässämme kristinuskontoa joutuneet kuulemaan ja näkemään, ovat joutuneet siihen pakosta, eivät todellakaan vapaasta tahdosta.
Mielestäni uskonto kuuluu erillisenä osana yhteiskuntaan, eli ei mitenkään pakkosyöttönä jo tarhaikäisillekin. Kun ihminen on kypsä ymmärtämään uskontoasiat hän tekee "vapaasta" tahdostaan päätelmät uskonnon puolesta, vastaan tai neutraalisti asennoituen.
Itse kävin rippikoulun, koska en ymmärtänyt olla sitä käymättä. Luulin, että niin kuuluu tehdä tai on huono ihminen ja kukapa sellainen haluaa olla.. Surullista, mutta ymmärsin kyllä riparilla etten ainakaan tähän touhuun halua olla osallisena, mikä sitten olikin lopulta hyvä päätös.
50-luvulta. En silloin edes tienyt, että on muitakin kuin kirkkoon kuuluvia. Kävin rippikoulun, koska sellainen tapa oli. En uskonut mihinkään jumaliin ja minua naurattivat ne papin höpinät. Sain nuhteita nauramisesta ja siinä samalla peloteltiin helvetillä ja rukoiltiin minun puolesta, mikä taas nauratti minua. Ajattelin, että en kuulu näiden tekopyhien vakavanaamojen joukkoon ja erosin kirkosta heti, kun se oli mahdollista.
Uskonto ja usko ovat kaksi eri asiaa.
Faith ja religion.
Raamattuakin voi lukea kuin puhelinluotteloa.
Ihmisen uskonnollisuus tulee usein vastaan.
Uskonto on jotain omaamme.
Jotain sellaista, johon olemme its elaittaneet rakenteet ja määränneet miten asiat pitää tehdä ja miten ihmisten tulee elää.
Uskossa on kyse Jumalan seuraamisesta.
Pyrkii toteuttamaan Jumalan tahdon eikä lisäile uskonnonomaisesti siihen jotain omaansa vaan pitää Jumalan ilmoitukset.
Juutalaiset tekivät Egyptistä vapauduttuaan kultaisen sonnin itselleen.
Sitä he halusivat rukoilla ja juhlia.
Oikea Jumala, todellinen elävä Jumala oli melkein kävellyt heidän rinnallaan kaiken aikaa ja silti he lähtivät tekemään olematonta epäjumalaa.
Osoitus ihmsien uskonnollisuudesta.
Jumala tuhosi sen sonnin Mooseksen kautta.
Monta kertaa juutalaiset ottivat itselleen epäjumalia.
Puita kumarrettiin luojina ja kiviä isinä.
Silti Jumala kuritettuaan heitä antoi anteeksi usein.
Jumalan suurin ilmoitus on Jeesus.
Hänessä käy ilmi Jumalan armo syntisiä epätäydellisiä ihmisiä kohtaan, jotka eivät itseään millään tavoin voi kelpuuttaa Jumalalle.
Jeesus kuoli ihmisten tähden.
Hän sovitti kuolemallaan meidän syntimme.
Täysin synnitön ihminen otti helvetin osakseen ristillä, jotta syntiset ihmiset pääsisivät Hänen kauttaan Jumalan, Isän luo.
Kääntymällä Jeesuksen puoleen, katumalla ja ymmärtäen etteivät omat teot pelasta ihminen pääsee Jeesuksessa Jumalan luo.
Saa anteeksi.
Menin riparille koska sen aika oli.
Vasta siellä aloin ymmärtää että tässä on enemmän kuin ihmisten luoma asia.
Täällä on Jumalan luoma tarkoitus kaikelle.
Täällä, kaikkialla.