Pitäisikö kertoa sairaudesta rakastajalleni, hän tietää masennuksestani ja sairaalassolosta, mutten ole kaksisuuntaisesta uskaltanut kertoa! Pelkään että hän lopettaa suhteen jota en halua! Hän on ainoa iloni tällä hetkellä, antaa energiaa ja voimaa, uskoa tulevaisuuteen, neuvokaa please!
Miten kertoa
Charisse
3244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
-- sillä todennäköisesti tämä tulisi joskus kuitenkin eteesi. Sinähän olet vain rehellinen kun kerrot. Jos rakastajasi oikeasti sinusta välittää, niin ei hän sanomastasi nytkään säikähdä- ainakaan jättääkseen!!
Muuten- saatan itse pian olla tuossa samassa tilanteessa.........
Sinulle onnea ja hyvää mieltä!!
sinulle, miettiä täytyy vielä missä ja milloin! Selviäähän ainakin välittääkö hän oikeasti, luulisin niin, toivon niin!! Onnea myös sinulle!
rauhallisesti. Kerro, että tämä on aivojen kemiallinen sairaus, johon on lääkkeet ja jonka ennuste on hyvä, jos ihminen itse on sisäistänyt sairastavansa tätä sairautta ja haluaa elää mahdollisimman hyvää ja tasaista elämää. Oletettavasti sinä olet juuri sellainen!
Kerro myös, että kaksisuuntaisuus on erilainen eri ihmisillä, toisilla vaikeampi kuin toisilla ja kerro, millainen se sinulla on. Älä kerro heti kaikkein kauheimpia kokemuksiasi! Ei tarvitse valehdella, mutta miksi turhaan kertoa heti ensimmäiseksi esim. niistä vaikeimmista ajoista ennen diagnoosin saamista ja sopivien lääkkeiden löytymistä. Niistä ehtii kertoa myöhemminkin. Paitsi, jos rakkaasi kysyy, vastaa rehellisesti.
Kannattaa kuvailla, miten tämä sairaus vaikuttaa sinun joka päiväiseen elämääsi ja mitä odotat läheisiltäsi, myös häneltä, esim. ymmärrystä, jos tarvitset enemmän omaa rauhaa tai unta.
Kannattaa miettiä myös kaksisuuntaisuuden positiivisia puolia ja tuoda niitäkin esiin. Tunneherkkyyttä, luovuutta, omien kokemusten kautta kasvavaa empaattisuutta...
Kun kerroin omalle rakkaalleni, hänessä heräsi valtava suojeluvaisto minua kohtaan ja se tuntui hyvältä. Nykyään pystymme vitsailemaankin sairauteni kustannuksella eikä se ole mikään 'paha mörkö'.
Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole täydellinen. Kaikilla on jokin 'sairaus' tai 'vajavuus' tai 'heikko kohta'. Ja epätäydellisyys tekee meistä ihmisiä.
Rohkeutta!