Olen ujo ja epäsosiaalinen, ja olen saanut kokea sen takia halveksuntaa, ja valitettavinta on että perheeni taholta. Isäni on jättänyt perheemme kun olin 8-vuotias ja elää nykyään superssosiaalisessa suurperheessä jossa kutsut, juhlat ja tapaamiset ovat arkipäivää. Aina kun käyn isälläni, tunnen oloni täysin riittämättömäksi ja alempiarvoiseksi: kaikki ihmettelevät esim. miksi viihdyn yksin vierashuoneessa iltaisin. Ihmetellään miksi en halua kesätöitä asiakaspalvelusta tai lastenhoidosta, halveksutaan sitä etten halua olla sosiaalisessa työssä... se tuntuu pahalta, kun kaikki muut isän "uudessa" perheessä ovat todella ulospäinsuuntautuneita ja yritteliäitä.. Tulee sellainen olo etten ole tervetullut sinne...
En tosiaankaan voi mitään sille että vierastan sosiaalisia tilanteita... inhottaa tuo että isä ja monet muut yrittävät tunkea kaikki johonkin "oletusihmisen" muottiin, että pitäisi voida ja haluta tehdä mitä tahansa käytännön työtä. Itse haluan kirjailijaksi ja olen muutenkin todella suuntautunut kaikkiin taiteisiin; en ymmärrä miksi en riitä tälläisena??!! En riitä isälleni ja hänen uudelle perheelleen ujona taiteilijaluonteena, se riipaisee ja kovaa... Se, etten halua/osaa tehdä sosiaalista työtä ei tarkoita etten olisi kiinnostunut ihmisistä, he kai kuvittelevat että olen joku ihmisvihaaja vaikka olen pohjimmiltani kaikkea muuta... :(
Sekava ja itsesäälinen viesti mutta ehkä joku ymmärtää.... huoh... Tuntuu vain että olen turha ihminen kun minun omat kiinnostuksenkohteeni ja lahjani eivät ulotu sosiaalisiin tilanteisiin, ja sitä avoimesti halveksutaan....
En tosiaankaan voi mitään sille että vierastan sosiaalisia tilanteita... inhottaa tuo että isä ja monet muut yrittävät tunkea kaikki johonkin "oletusihmisen" muottiin, että pitäisi voida ja haluta tehdä mitä tahansa käytännön työtä. Itse haluan kirjailijaksi ja olen muutenkin todella suuntautunut kaikkiin taiteisiin; en ymmärrä miksi en riitä tälläisena??!! En riitä isälleni ja hänen uudelle perheelleen ujona taiteilijaluonteena, se riipaisee ja kovaa... Se, etten halua/osaa tehdä sosiaalista työtä ei tarkoita etten olisi kiinnostunut ihmisistä, he kai kuvittelevat että olen joku ihmisvihaaja vaikka olen pohjimmiltani kaikkea muuta... :(
Sekava ja itsesäälinen viesti mutta ehkä joku ymmärtää.... huoh... Tuntuu vain että olen turha ihminen kun minun omat kiinnostuksenkohteeni ja lahjani eivät ulotu sosiaalisiin tilanteisiin, ja sitä avoimesti halveksutaan....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekkin olen ujo ja epäsosiaalinen, jonka takia olen saanut kokea halveksuntaa työpaikoissa.