Elvis oli 50-luvun suurin tähti, Beatles 60-luvun, ABBA 70-luvun, Michael Jackson 80-luvun (90-luvusta on masentavaa edes arvailla mitään: Spice Girls, Mariah Carey?). ABBA edusti näistä neljästä suurinta musiikillista lahjakkuutta, ja heidän jälkeensä Beatles. Jacksonkin teki elämänsä aikana muutaman hyvän kappaleen aivan omin voimin, mutta oli kuitenkin siinä määrin musiikillisesti lahjaton ettei osannut edes soittaa mitään instrumenttia (minäkin osaan sentään kitaran, koskettimet ja rummut). Elvis taas oli pelkkä laulaja, jolla kyllä oli kieltämättä erinomainen ääni - sekä niin teinityttöihin kuin latentisti homoseksuaalisiin miehiinkin vetoavat pehmeät kasvonpiirteet (kuten tämän palstan idoleilla Beatleseilläkin).
Michael Jackson oli 80-luvun Beatles, hyvässä ja pahassa. Tarttuvia kappaleita, muistettava imago, räikeä epäsuhta myyntilukujen ja musiikillisen sisällön välillä, kuten myöhäiskapitalismiin kuuluukin. Jackson myi enemmän kuin muut aikansa bändit ja artistit, mutta se ei tietenkään tee hänestä 80-luvun suurinta popmuusikkoa eikä -säveltäjää. On aivan uskomatonta, että muistokirjoituksissa Jacksonia verrattiin sellaisiin oikeisiin muusikkoihin kuin Ray Charles tai jopa Mozart (!!!). Kuten Beatlesit, Jackson oli ensisijaisesti tähti, tuote, ikoni ja vasta toissijaisesti musiikintekijä.
Beatlesit olivat reilusti yli parikymppisiä miehiä, jotka yrittivät käyttäytyä kuin 18-vuotiaat. Jackson ei koskaan kasvanut edes täysi-ikäiseksi. Tavallaan hänestä tuli henkilöitymä nykyisen länsimaisen kulttuurin kaikkein vastenmielisimmälle piirteelle, infantilisoitumiselle. Tietysti Beatles aloitti kehityksen, mutta siitä ei ollut vastuussa neljä Liverpoolin poikaa vaan manageri Epstein, jonka seksuaaliset fantasiat saivat toteutuksensa Beatlesien julkisessa olemuksessa.
Michael Jackson oli 80-luvun Beatles, hyvässä ja pahassa. Tarttuvia kappaleita, muistettava imago, räikeä epäsuhta myyntilukujen ja musiikillisen sisällön välillä, kuten myöhäiskapitalismiin kuuluukin. Jackson myi enemmän kuin muut aikansa bändit ja artistit, mutta se ei tietenkään tee hänestä 80-luvun suurinta popmuusikkoa eikä -säveltäjää. On aivan uskomatonta, että muistokirjoituksissa Jacksonia verrattiin sellaisiin oikeisiin muusikkoihin kuin Ray Charles tai jopa Mozart (!!!). Kuten Beatlesit, Jackson oli ensisijaisesti tähti, tuote, ikoni ja vasta toissijaisesti musiikintekijä.
Beatlesit olivat reilusti yli parikymppisiä miehiä, jotka yrittivät käyttäytyä kuin 18-vuotiaat. Jackson ei koskaan kasvanut edes täysi-ikäiseksi. Tavallaan hänestä tuli henkilöitymä nykyisen länsimaisen kulttuurin kaikkein vastenmielisimmälle piirteelle, infantilisoitumiselle. Tietysti Beatles aloitti kehityksen, mutta siitä ei ollut vastuussa neljä Liverpoolin poikaa vaan manageri Epstein, jonka seksuaaliset fantasiat saivat toteutuksensa Beatlesien julkisessa olemuksessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ota kantaa kuin yhteen tähteen. Elvis, hän oli suosituin 70 luvulla ja on viellä, kaikilla mittareilla suosituin ilmiö maan päällä. Makuasioista ei kannata kiistellä. Tämä on vaan totuus. Elviksen ääniä ei voita mikään näistä. Hänen laaja skaala ylhäältä alas, oli erinomainen. Hän oli 4 oktaavin mies jolla oli skaaloija myös falseteissa. Hän käytti niinsanottua falsinaksahdusta,mitä ei ole ketään muu viihdelaulaja, pystynyt käyttäämän. Hengitysteknikka huippua. Hän meni leikkillään läpi skaala ylö alas ja jopa sävelajien välistä, pystyi laulamaan. Hän pysty muuttamaan äänensä ja muutikin elämaikana. Aluksi hyvällä hengityksellä, käyttämällä ylä ja ala skaaloja, eniten. Sitten tuli aika, jolloin kaikkien piti laulaa kauniisti. Elvis löy ennätyksiä, käyttäen ooperan lalutyyliä Its Now or Newer ja varsinkin Surrender kappaleessa. Tunteelisella puolella vanha Are you lonsome tonight, vanha slovarivalssi. Sitten tuli elokuvalevyt, jotka olivat suurimmaksi osaksi huonoja mutta joukkosta löytyy hyviäkin ja varsinkin Bonusraitoina. Oli It hurts me, Im comming home, ym. 60 luvulla ilmesty Somethings for ewerybody, siinä on kaikki tyylit, paitsi pari uudenpaa tyyliä. Muuten Fun in Acapulco nimisessä elokuva albumista löytyy kappale Gualjara, siinä lopussa "tippuu" hyvin alas korkealta. Näissä oli aina joku hieno kappale, tässä kaunis Love me tonight. Sitten Elvis syvensi äänensä ja tuli In the Getto ym. TV Specialissa Elvis veti 50-luvun tyylillä mutta, paljon paremmin. Alkuvuosina Elvis teki huippukonserttejä ja myös viimeisinä vuosina, oli huonoja mutta myös hyviä. Liian paljon konserttejä ja henkilökohtaiset ongelmat mutta, takaisin 1969 Elvi käytti samaa uutta tyyliä ja elokuvassa Thats the way it is, Elvis näytti taas kerran kuinka esinnytään. En ole nähnyt parempaa showta, keneltäkään. 74 75 vuosina tuli Good times ja viimeisenä studiäänityksellä Elvis today, täyttä kamaa. Loppuajalla Elvis nosti äänensä ja lauloi hienoja kappaleita kuten Danny Boy, missä Eliksen laulutaito tulee hyvin esin. Viimeisen albuminsa Moody Bluessa, Elvis laulaa hyvin matalalta He´l have to go, mielestäni paras versio siitä kappaleesta. Kivoja kappaleita, kuten Blue yes in the Rain ja viimeseksi ykköshitiksi jäänyt Moody Blue, on tosi kivoja. Viimeisessä konsertissa, kuuntele kappaleet Hurts, Unhaned Melody ja How great thou art. Siinä taitoa, jakaa muillekin ja kunto oli huono. Tottakai floppeja tuli mutta, enimäkseen hyvää kamaa. latentisti homoseksuaalisiin miehiin, no jo olkoon sanomatta. Kaikki suuret laulajat, eri aloilta, Hevistä klassilliseen musikkiin ovat minun kanssa samaa mieltä. Suurin arvosana on mielestäni on Ray Charlesin lauseet "Kyllä me oltaisiin pystytty samaan kun Elvis mutta olihan häneellä oma tyyli, En pitänyt erityisesti Elvisetä mutta, SE EI ESTÄ ETTEIKÖ ELVIS OLLUT HYVÄ LAULAJA. Elviksetä tehdään tutkimuksia ja pidetään seminaareja, yliopistoissa ympäri maaimaa. Itse olen ollu mukana, puhelinkeskusteluissa, kun Åbo akademi /Klinkmanin tutkimus tehtiin. Karnevalkungen Elvis. Sukulaiskanttorin mielipide, sanoin että, Elsvistä on nostettu liian korkealle, vaikka olen ollut E fani vuodesta 1957, hän vastasi, "Ei missään nimessä, hän oli niin hyvä laulaja".
Suomenruotsalaiset toivat Elviksen Suomeen.Oli merirosvoradio Rdio Nord joka lähetti Rokkia ja muuta sen ajan musikkia, Ahvenamaan mereltä laivalta ja tietysti Radio Luksenburg. Viimeiset uutiset 60 ja loppuun asti tuli Amerikan lehdestä Photoplay. Elvis avasi meille tien hengelliseen musikkin ja syvensi Blues musikin tuntemusta ja paljon muutakin. Jos saat kätesi elokuvan Lovin you niin siinä lopussa Got a lot a living to do, Tsekkaa tyyliä ja ääntä. Siinä yksi parhista näytöistä, mitä Rock´n Roll on parhaimillaan, puhumattakaan esyntymisestä.
Olen 58 vuotias ja olen täysillä mukana. CD soi autossa ja pulisongit ovat jäljellä. Tietysti on muita jota kuuntelen mutta, nyt kun saa Elviksen henkilökohtaisemmat nauhoitukset, missä hän levyttä ja mitä leikkimistä äänellä ja hauskanpitoa, kun menee pieleen ym
Tässä vähän faktaa ja omia mielipiteitä
Terveisin Heluna
sen pikkuseikan, että Jackson sävelsi ja sanoitti suurimman osan biiseistään itse. Suurimmat, aikaa kestävät "hitit" on juurikin MJ:n käsialaa kokonaan. Yhtään väheksymättä Ray Charlsesia, kyllä Michael Jacksoniakin voi muusikkona pitää, vaikkei hänen musiikistaan itse sattuisi pitämäänkään. MJ on kuitenkin myös popi-musiikin suuria vaikuttajia. Sitä ei kukaan täysjärkinen voi kyseenalaistaa.
Michael Jacksonin musiikista.En siis ole täysjärkinen ?? Whaat ?
Minua on myös ärsyttänyt tämä posketon kohkaaminen hänen kuolemastaan.Ei hän todellakaan ollut sen arvoinen.
Samana päivänä kuoli 100000-300000 ihmistä,heistä oli vähintään 100,ehkä 1000 lahjakkaampaa kuin M.J. !
Ovathan HÄNEN aivonsa vielä laboratoriossa tutkittavana...en odota niistä selviävän muuta,kuin poskettoman huumeiden käytön.
Pläääh...
Sellaista monilahjakkuutta populaarimusiikin historia ei ole todistanut kuin pari kertaa: Stevie Wonder ja Prince.
Michael Jackson oli laulunkirjoittajana kenen tahansa popmusiikin tekijän (mukaan lukien Ray Charles, Wonder, Prince, Beatles ja ABBA) veroinen, joskaan ei kaikkein tuotteliain. Esiintyjänä, tanssijana ja laulajana omaa luokkaansa, yli Elviksen. Soitti myös instrumentteja, mutta jätti sen enimmäkseen huippuammattilaisten käsiin levyillään.
muuta kuin että tanssi ja koreografia olivat ykkösluokkaa.Taustalla hääri niin iso koneisto että vain liikuntapuoli on selvästi arvioitavissa.
Beat It, Stranger in Moscow ja Smooth Criminal? Kaikki Jacksonin omia sävellyksiä ja populaarin musiikin kirkkaita helmiä.
Noista minun suosikit paremmuusjärjestyksessä:
1. Elvis
2. Beatles
3. ABBA
4. Michael Jackson
Elvis ei ollut ensimmäinen, joka lauloi rock and rollia, mutta hänen tulkintansa ansiosta se löi läpi. Elvis puolestaan oli yksi idoli Beatleseille, jotka puolestaan loivat omanlaisensa popsoundin. ABBA sitten kehitteli edelleen noita soundeja, lisäsi niihin omaansa 70-luvun tyyliin, jatkaen aina vuoteen 1982.
No Michael Jacksonilla oli joku hyvä biisi, muttei ei ole ollut ikinä minulle mikään suuri idoli.
toi Jackson oli jo tähti,ennenkuin Abbaa oli edes perustettu.Entä sitten Roy Orbison?Elviksen Sun-ajan kaveri ,jota Elvis piti ainoana idolinaan.Beatleshan heitti keväällä 1963 Roy Orbisonin lämppärinä 20 keikan Brittikiertueen.Vaikutukset kuuluu läpi Beatlesin muutamalla ekoista levyistä.Abballa oli tarpeeksi vaikutteita mistä ammentaa.Voisin panna nuo kaikki jonoon,mutta järjestys muuttuisi päivittäin!
...oliko Jackson tähti. Ei vaan ollut minun suosikkeja. Roy Orbison on minunkin suosikki, tuolta 1950-luvulta voisi mainita muitakin, mm. elävät legendat Chuck Berry, Little Richard, Jerry Lee Lewis ja Fats Domino.
1960-luvulta Rolling Stones ja Beach Boys, myöskin edelleen keikkailevat.
Toki ABBAlla vaikutteita riitti, Beatles yksi niistä. Kunhan tiivistin, merkittäviä muusikoita ja yhtyeitä riittää.
miehityksellä: perustajajäsenistä vain Mike Love on enää mukana. Bändissä ei siis vaikuta sen lauluntekijä, tuottaja, sovittaja ja musiikki-insinööri Brian Wilson, eivätkä veljet Carl Wilson ja Dennis Wilson. Pian perustamisen jälkeen kiertuemuusikoksi ja basistiksi poimittu Bruce Johnston on silti tuossa nykykokoonpanossakin...
...tarkoitinkin. Harvassa yli 40 vuotta toimineessa bändissä on kovinkaan montaa alkuperäistä. Huumeongelmainen Dennis hukkui ja Carl kuoli syöpään.
Henkisten ongelmien kanssa kamppailut Brian taitaa harvemmin keikkailla, eikä ainakaan Beach Boysin riveissä. Hän toki teki bändin parhaat biisit.
että tuo ukkojen vaihtuminen on yksi syy miksi kaikki bändit ovat parhaimmillaan tuoreina muutaman vuoden ajan.Sitäpaitsi ne syyt joilla levyttämään päästiin ovat vielä aistittavissa.Poikkeuksiakin ehkä löytyy.Olen jo vanha käpy,kuuntelija ja soittaja,joten olin paikalla kun Beach Boys soitti raitapaidoissaan Helsingin vanhassa messuhallissa vuonna 67 tai 68.Lauluharmonia oli ylimaallinen,souni hieno(ekat näkemäni PA-laitteet,miksaaja putkivehkeineen katsomossa),soitto keskittynyttä ja jotenkin työn takana,näin muistan.Vuonna 93 kaivarissa kaikki kuulosti ja näytti mahtavalta.Mukana oli Carl Wilson ,Jardine,Johnston ,Lowe ,Jardinen poika falsetteihin ja iso kiertuebändi.Kaikki oli kuitenkin jo toisin.Soitto ja ehkä osittain laulukin oli varmistettu takaa hyvillä ammattilaisilla.Beatleskin olisi pitänyt tsekata 1962 heti saksan rundien jälkeen. Swingin Blue Jeansien Ennisin mukaan se oli maailman tiukin rockbändi Liverpoolin clubeilla Hampurista kotiuduttuaan.Lennonin mukaan viisi kuukautta yhtämittaista soittoa juopoille satamassa ,jossa tarjoilijat uhkailivat puukoilla asiakkaita,ja jossa tappeluita käskettiin säestämään kovalla rytmillä,hioi heidän soundinsa.Nyt eksyin aihessta.Lopuksi veikkaan vielä että rantapojat jatkavat vielä silloinkin kun viimeiset heistä ovat kupsahtaneet.Ukkojen perheissä on monta surf bändeissä soittavaa nuorta ja vanhaa.Lisäksi brändi näyttää toimivan ja koneisto on voideltu .