Tämä on muisto 80 luvulta kun olin pienen poikani kanssa Ikaalisten kylpylässä lomalla.
Saimme melkoisen hissitrauman.
Kaikki sujui ok.kunnes eräänä iltana lähdimme hissillä, tarkoituksena mennä sisääntuloaulaan.
Vaikka painoimme oikeaa nappulaa.
Hissi menikin pohjakerrokseen, missä sijaitsee uima-altaat ja allasbaari.
Hissi lukkiintui sinne kerrokseen, eikä siis suostunut hievahtamaankaan.
Tuohon aikaan en omistanut edes kännykkää.
Ei auttanut kuin astua ulos pohjakerrokseen jämähtäneestä hissistä.
Mennäänpä sitten portaita takaisin ylös aulaan.
Mutta pääsimmekin hissistä vain sellaiseen kerrokseen, missä huomasimme olevamme kunnolla jumissa, lukittujen rautaporttien takana, rautaporttien takana oli ylöspäin
vievät portaat ja allasbaari puhelimineen, samoin allasosasto.
Siellä oltiin vankina sitten.Pieni poikani hätääntyi ja pelästyi.
Kyseli itkien:Äiti miten me päästään täältä pois?
Onneksi tila oli sellainen, että ylöspäin katsoessa näkyi hotellin pääaulaan,
sinne ylös oli tosin matkaa.Huutokin sinne kuului heikonlaisesti.
Ei siinä auttanut kuin huutaa sinne kuitenkin kurkku suorana apua!
Kaiteen yli tulikin sitten kurkistamaan, ilmeisesti ulkomaalainen vanha pariskunta,
joka vain naureskeli meille ja huitaisi kädellään.
Kun pyysin, että he ilmoittaisivat vastaanottoon, että joku tulisi päästämään meidät pois.
Koska olimme jääneet sinne lukkojen taakse.
He eivät ymmärtäneet, lähtivät pois kurkkimasta kuin joitain eläintarhan karhuja.
Vaikka näkivät pienen pojan itkevän.
Joten jatkoin huutamista ja odottelua ainakin tunnin ajan.
Kunnes avunhuutoon reagoi onneksi eräs äiti lapsineen.
Hän meni heti hakemaan meille apua vastaanotosta.
Vastaanotosta tuli joku nainen päästämään meidät avaimineen portaikkoon.
Totesi vain hissin tehneen ennenkin samaa jekkua hotellivieraille.
Se mikä minua hämmästyttää tässä asiassa, on se ettei
kylpylän henkilökunta esittänyt ainoatakaan pahoittelun sanaa tästä.
Puhumattakaan mistään hyvityksestä!
Kai se oli oma syymme, että käytimme hissiä ja jumituimme
pohjakerrokseen joka oli jo suljettu.
Emme missään nähneet varoitusta, että näin voisi käydä.
Mutta jäipä sellaiset muistot ko.paikasta, ettemme ole sinne koskaan sen jälkeen poikenneet.
Saimme melkoisen hissitrauman.
Kaikki sujui ok.kunnes eräänä iltana lähdimme hissillä, tarkoituksena mennä sisääntuloaulaan.
Vaikka painoimme oikeaa nappulaa.
Hissi menikin pohjakerrokseen, missä sijaitsee uima-altaat ja allasbaari.
Hissi lukkiintui sinne kerrokseen, eikä siis suostunut hievahtamaankaan.
Tuohon aikaan en omistanut edes kännykkää.
Ei auttanut kuin astua ulos pohjakerrokseen jämähtäneestä hissistä.
Mennäänpä sitten portaita takaisin ylös aulaan.
Mutta pääsimmekin hissistä vain sellaiseen kerrokseen, missä huomasimme olevamme kunnolla jumissa, lukittujen rautaporttien takana, rautaporttien takana oli ylöspäin
vievät portaat ja allasbaari puhelimineen, samoin allasosasto.
Siellä oltiin vankina sitten.Pieni poikani hätääntyi ja pelästyi.
Kyseli itkien:Äiti miten me päästään täältä pois?
Onneksi tila oli sellainen, että ylöspäin katsoessa näkyi hotellin pääaulaan,
sinne ylös oli tosin matkaa.Huutokin sinne kuului heikonlaisesti.
Ei siinä auttanut kuin huutaa sinne kuitenkin kurkku suorana apua!
Kaiteen yli tulikin sitten kurkistamaan, ilmeisesti ulkomaalainen vanha pariskunta,
joka vain naureskeli meille ja huitaisi kädellään.
Kun pyysin, että he ilmoittaisivat vastaanottoon, että joku tulisi päästämään meidät pois.
Koska olimme jääneet sinne lukkojen taakse.
He eivät ymmärtäneet, lähtivät pois kurkkimasta kuin joitain eläintarhan karhuja.
Vaikka näkivät pienen pojan itkevän.
Joten jatkoin huutamista ja odottelua ainakin tunnin ajan.
Kunnes avunhuutoon reagoi onneksi eräs äiti lapsineen.
Hän meni heti hakemaan meille apua vastaanotosta.
Vastaanotosta tuli joku nainen päästämään meidät avaimineen portaikkoon.
Totesi vain hissin tehneen ennenkin samaa jekkua hotellivieraille.
Se mikä minua hämmästyttää tässä asiassa, on se ettei
kylpylän henkilökunta esittänyt ainoatakaan pahoittelun sanaa tästä.
Puhumattakaan mistään hyvityksestä!
Kai se oli oma syymme, että käytimme hissiä ja jumituimme
pohjakerrokseen joka oli jo suljettu.
Emme missään nähneet varoitusta, että näin voisi käydä.
Mutta jäipä sellaiset muistot ko.paikasta, ettemme ole sinne koskaan sen jälkeen poikenneet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.