Elämässä ei mitään mutta pakko vaan elää

givenup kirjoitti:

Mulla on masennus ja paniikkihäiriö ollu jonku vuoden ajan. Lääkitys löytyy kumpaanki mutta ei se kaikkea paskaa vie. Elämä on käyny ihan helvetin tylsäksi ja tavallaan pelottavaksi. Pelkään elämää ja pelkään kuolemaa. Kaverit kyllästy muhun ja sano että oon muuttunu ja jätti yksin, on niitä vielä pari mutta ne kaks ihmistä oli ne tärkeimmät. Vihaan sitä mitä oon sisältä päin ja sitä miltä näytän ulkoapäin. Kaverit yrittää vakuutella mulle kaikkea että oon kaunis ja mukava ja hauska ja kaikkea muuta paskaa mutta miksi minä en sitä huomaa. Käyn terapiassa mikä on ihan jees, mutta en kerro siellä kaikkea..tavallaan unohan kaiken ku astun ovesta sisään. Kävin jo kerran pohjalla enkä todellakaan halua sinne takas, enkä tällä hetkellä voi päästäkkään koska on lääkitys päällä mutta entä sitte ku se lopetetaan? Miksi kaikki muut on niin täydellisiä? niitten viatki on täydellisiä. Miksi kaikki muut on niin kauniita? Miksi kaikki muut on niin suosittuja ja pidettyjä? Miksi minä oon tällänen? Huomasin tässä yks päivä että mussa on aina ollu semmosia jänniä viitteitä masennukseen ja paniikkiin mutta en oo niitä huomannu tai ymmärtäny niitä asioita. Haluan jonku ihmisen jolle puhua ja uskoutua ja joka tukee ja ymmärtää mutta eihän semmosia ihmisiä oo olemassakaan. En jaksa enää märistä itteäni joka ilta ja joka kerta ku kuullen surullista musiikkia mitä kuuntelen paljo koska se tavallaan auttaa ku se phentaa asioita ja auttaa itkemään .Puran stressiäni itkemällä ja teen sitä paljon. Ymmärrän niitä jotka on jääny koukkuun alkoholiin tai lääkkeisiin tai huumeisiin masennuksen yhteydessä. Ne kaikki ihmiset haluaa vaan pois etes hetkeksi. Mä pääsen pois kuuntelemalla musiikkia mikä näkyyki koulunumeroissa. Yhteen aikaa "lopetin" syömisen eli söin tosi vähän ja aattelin alottaa sen uuestaan. Viillellykki oon pari päivää ennenku koulut loppu, käet ja jalat täyteen viiltoja jotka kirveli ihanasti ku käveli koulun käytävillä tiukissa pillifarkuissa. Pelkään korkeita paikkoja ja kun haluan oikein rääkätä itteäni meen keinuun ja otan niin kovat vauhit ku saan ja katon alas, ihana olo ku huimaa ja heikottaa. Vihaan itteäni.Suutun nykyään tosi pienistä asioista mutta en niin että alkaisin huutamaan jollekki tai mtn. Vaan meen omaan huoneeseen lösähän sängylle naama tyynyyn painettuna ja itken kunnolla 5min. Mulla on myös jotain tosi outoa..ei oikein tiiä miten sen ottas. Mulla on tavallaan jotain selvännäkijän juttuja: Tiesin mun pikkuveljen nimen ennenku se kerrottiin, näin mun seinässä 4 ja tuli vaan semmonen olo että neljän päivän päästä tapahtuu jotain kamalaa -sain allergiakohtauksen pähkinöistä vaikka en ollu allerginen ja olin syöny niitä just edellisenä päivänä, kuulen päässä mitä joku tulee kohta sanomaan,tää on outo :) tiiän mitä mun kaveri laittaa päälle kouluun:D Tosi outoa mutta totta! Tulee vaan semmosia enne juttuja päähän esim. että tuo nainen telkkarissa lähtee kauppaan -ja niin se sitte tekee. tosi outoa. ja kerran näin että joku mustavarjonen mies juoksi niinku pikajuoksia lähtee juoksemaan meijän takapihan poikki. Luin netistä että ihmisillä joilla on paniikkihäiriö on ollu samantyyppisiä kokemuksia. Löytyykö keltään? olis kiva tietää että en oo ainoo.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä