Vaikka junassa oli jo paahtavan kuuma, tukahduttava ulkoilma iski vasten kasvojani, kun astuin ratapihalle. Jouduin istahtamaan hetkeksi asemapenkille hengähtämään ennen kuin lähtisin raahaamaan laukkuani hotellille. Ihastelin kaunista pääkaupunkiamme istuskellessani ja ajattelin, että tänneköhän sitä pitäisi maalaistytön kotiutua...
En ollut mistään ihan pienestä kaupungista kotoisin, mutta jotenkin se pääkaupungin syke pisti vähän jännittämään: “Mitenkähän sitä täällä pärjää?” Vähän aikaa istuskeltuani päätin lähteä hoitamaan ensin matkani virallisen osion pois alta, jotta pääsisin heittämään vapaalle ja tsekkaamaan, mitä Helsingillä olisi minulle tarjota.
Suunnistin siis hotellille ja siellä painuin suoraan suihkuun. Pestessäni itseäni satuin vilkaisemaan itseäni peilistä: kasvot olivat sievät, rinnat pystyt ja vartalo hoikka. Maha kyllä näytti vähän pömpöttävän, mutta kukapa nainen nyt koskaan olisi täysin tyytyväinen vartaloonsa. Peili ei paljastanut minusta enempää, mutta saippuoidessani vartaloani loin katseeni pienelle karvakolmiolle ja tunsin heti sykkeen jalkovälissä. Mikäköhän iili minuun oli iskenyt, että ajelin itseni posliiniksi juuri ennen lähtöäni, pientä tupsua lukuunottamatta. Olinkohan alitajuisesti ajatellut, että minua lykästäisi?
Olo oli levoton, kun lähdin suihkunraikkaana määrätietoisesti etsimään erästä paikallista pankkia. Olin jotenkin niin ajatuksissani, että huomasin yhtäkkiä olevani vähän hakoteillä. Minunhan piti osata suunnistaa pankille vaikka unissani. Kirosin itseäni ja levottomia mietteitäni. Sovittu aika itse pankinjohtajan kanssa ja tämä tyttö on myöhässä. Niin kuin heikäläisillä ei olisi muuta tekemistä kuin odotella asiakkaita, jotka tulevat silloin kun huvittaa. Perhana!
Löysin lopulta tieni pankkiin, mutta olin yli varttitunnin myöhässä. “Voisinko laittaa myöhästymiseni junan piikkiin?”, mietin astellessani neuvontatiskiä kohti. Ylimielisen oloinen nainen näytti minulle tien pankinjohtajan ovelle, mutta jätti minut itse selvittelemään myöhästymiseni.
Hengähdin syvään ja koputin ovelle. Odottaessani oven avautumista kuvittelin mielessäni vihaisen, kovaa vauhtia harmaantuvan miehen, jolle ei paranisi vastaan sanoa. Oven auetessa hämmästyin: vastassani oli ehkä vähän yli kolmenkymmenen oleva, karismaattinen herra. “Tulinkohan oikeaan paikkaan, minulla oli sovittu aika pankinjohtajan kanssa...” sopersin ja kirosin mielessäni pankkivirkailijan, joka johdatti piruuttaan minut väärään paikkaan. “Oikea osoite” mies sanoi ja päästi minut sisälle.
Kättelimme ja mies istuutui paikalleen minun jäädessä hölmönä seisomaan keskelle huonetta. Oletin, että hänen kuuluisi neuvoa minut istumaan alas, ja tuntuisi tyhmältä istuutua nyt jälkikäteen, miehen pyytämättä. Itse johtaja oli keskittynyt tarkistamaan päätteeltä ilmeisesti tietojani ja minä katselin vaivautuneena ympärilleni.
Huoneessa oli todella viileä, ei mitään tietoa ulkona paahtavasta helteestä. Vilkaisin johtajan hyvin istuvaa pukua ja manasin mielessäni oman asuvalintani. Lyhyt hame ja kietaisutoppi eivät taida tehdä vaikutusta, kun päälle lisää vielä myöhästymiseni.
Johtaja katsahti minuun ivallisesti ja käveli viereeni. Tunsin hänen partavetensä tuoksun, joka sai aikaan lämpimän aallon alavatsassani. Menin hämilleni jälleen kerran, kun johtaja yhtäkkiä otti tuolin ja käänsi sitä vinottain minun suuntaani. “Neiti on hyvä ja istuu”, hän sanoi. No se vihainen meni ainakin oikein, ajattelin istuutuessani ja mutistessani kiitoksen.
“Vai, että asuntolainaa?” Mies sanoi. “Niin, sitähän minä. Minulla on entisestä asunnostani myyntihinta melkein kokonaan jäl...” “Se kyllä näkyy täältä.” Johtaja keskeytti minut tylysti ja keskittyi taas päätteeseen. Hän alkoi puolihuolimattomasti selostaa ulkoa opittua litaniaa alhaisesta korkotasosta, annuiteettilyhennyksestä, jne, jne. Yritin kovasti keskittyä hänen puheeseensa, mutta ajatukseni lähtivät väkisinkin harhailemaan. Eikä vähiten hänen vartalollaan. Mikähän ihme tuossa röyhkeässä miehessä minua kiihotti... Kuvittelin mielessäni, miltä hän näyttäisi ilman vaatteita... Hartiat näyttivät aika leveiltä, leuassa oli vähän sänkeä, joten rinta olisi varmaan seksikkään karvainen... “Kuunteleeko neiti?!” minut keskeytettiin jälleen. "Kuuntelee toki" vastasin ja harmittelin samantien, että olin mennyt hänen ansaansa ja alkanut itsekin puhua itsestäni kolmannessa persoonassa. "Siis, kuuntelen toki", korjasin ja hän kääntyi katsomaan minua ivallinen hymy kasvoillaan. "No sehän on mukavaa. Jospas nyt kaivaisit esiin sen kauppakirjan ja vaikkapas vielä henkilöllisyyspaperit."
Hammasta purren kumarruin kaivamaan lattialla olevaa laukkuani, samalla tuntien miehen katseen kaula-aukossani, joka tuntui tällä hetkellä olevan siveettömän syvään uurrettu. Pongahdin pystyyn, mutta tunsin tahtomattanikin alkavani kostua. Ojensin paperit johtajalle, uskaltamatta katsoa häntä silmiin, kun hän yhtäkkiä tarttui voimakkaasti ranteeseeni kiinni. Nostin katseeni ja näin hänen kasvoillaan voimakkaan himon...
Runosuoni vetäytyy nukkumaan tältä illalta. Kertokaa, jos haluatte kuulla tarinan loppuun ;)
En ollut mistään ihan pienestä kaupungista kotoisin, mutta jotenkin se pääkaupungin syke pisti vähän jännittämään: “Mitenkähän sitä täällä pärjää?” Vähän aikaa istuskeltuani päätin lähteä hoitamaan ensin matkani virallisen osion pois alta, jotta pääsisin heittämään vapaalle ja tsekkaamaan, mitä Helsingillä olisi minulle tarjota.
Suunnistin siis hotellille ja siellä painuin suoraan suihkuun. Pestessäni itseäni satuin vilkaisemaan itseäni peilistä: kasvot olivat sievät, rinnat pystyt ja vartalo hoikka. Maha kyllä näytti vähän pömpöttävän, mutta kukapa nainen nyt koskaan olisi täysin tyytyväinen vartaloonsa. Peili ei paljastanut minusta enempää, mutta saippuoidessani vartaloani loin katseeni pienelle karvakolmiolle ja tunsin heti sykkeen jalkovälissä. Mikäköhän iili minuun oli iskenyt, että ajelin itseni posliiniksi juuri ennen lähtöäni, pientä tupsua lukuunottamatta. Olinkohan alitajuisesti ajatellut, että minua lykästäisi?
Olo oli levoton, kun lähdin suihkunraikkaana määrätietoisesti etsimään erästä paikallista pankkia. Olin jotenkin niin ajatuksissani, että huomasin yhtäkkiä olevani vähän hakoteillä. Minunhan piti osata suunnistaa pankille vaikka unissani. Kirosin itseäni ja levottomia mietteitäni. Sovittu aika itse pankinjohtajan kanssa ja tämä tyttö on myöhässä. Niin kuin heikäläisillä ei olisi muuta tekemistä kuin odotella asiakkaita, jotka tulevat silloin kun huvittaa. Perhana!
Löysin lopulta tieni pankkiin, mutta olin yli varttitunnin myöhässä. “Voisinko laittaa myöhästymiseni junan piikkiin?”, mietin astellessani neuvontatiskiä kohti. Ylimielisen oloinen nainen näytti minulle tien pankinjohtajan ovelle, mutta jätti minut itse selvittelemään myöhästymiseni.
Hengähdin syvään ja koputin ovelle. Odottaessani oven avautumista kuvittelin mielessäni vihaisen, kovaa vauhtia harmaantuvan miehen, jolle ei paranisi vastaan sanoa. Oven auetessa hämmästyin: vastassani oli ehkä vähän yli kolmenkymmenen oleva, karismaattinen herra. “Tulinkohan oikeaan paikkaan, minulla oli sovittu aika pankinjohtajan kanssa...” sopersin ja kirosin mielessäni pankkivirkailijan, joka johdatti piruuttaan minut väärään paikkaan. “Oikea osoite” mies sanoi ja päästi minut sisälle.
Kättelimme ja mies istuutui paikalleen minun jäädessä hölmönä seisomaan keskelle huonetta. Oletin, että hänen kuuluisi neuvoa minut istumaan alas, ja tuntuisi tyhmältä istuutua nyt jälkikäteen, miehen pyytämättä. Itse johtaja oli keskittynyt tarkistamaan päätteeltä ilmeisesti tietojani ja minä katselin vaivautuneena ympärilleni.
Huoneessa oli todella viileä, ei mitään tietoa ulkona paahtavasta helteestä. Vilkaisin johtajan hyvin istuvaa pukua ja manasin mielessäni oman asuvalintani. Lyhyt hame ja kietaisutoppi eivät taida tehdä vaikutusta, kun päälle lisää vielä myöhästymiseni.
Johtaja katsahti minuun ivallisesti ja käveli viereeni. Tunsin hänen partavetensä tuoksun, joka sai aikaan lämpimän aallon alavatsassani. Menin hämilleni jälleen kerran, kun johtaja yhtäkkiä otti tuolin ja käänsi sitä vinottain minun suuntaani. “Neiti on hyvä ja istuu”, hän sanoi. No se vihainen meni ainakin oikein, ajattelin istuutuessani ja mutistessani kiitoksen.
“Vai, että asuntolainaa?” Mies sanoi. “Niin, sitähän minä. Minulla on entisestä asunnostani myyntihinta melkein kokonaan jäl...” “Se kyllä näkyy täältä.” Johtaja keskeytti minut tylysti ja keskittyi taas päätteeseen. Hän alkoi puolihuolimattomasti selostaa ulkoa opittua litaniaa alhaisesta korkotasosta, annuiteettilyhennyksestä, jne, jne. Yritin kovasti keskittyä hänen puheeseensa, mutta ajatukseni lähtivät väkisinkin harhailemaan. Eikä vähiten hänen vartalollaan. Mikähän ihme tuossa röyhkeässä miehessä minua kiihotti... Kuvittelin mielessäni, miltä hän näyttäisi ilman vaatteita... Hartiat näyttivät aika leveiltä, leuassa oli vähän sänkeä, joten rinta olisi varmaan seksikkään karvainen... “Kuunteleeko neiti?!” minut keskeytettiin jälleen. "Kuuntelee toki" vastasin ja harmittelin samantien, että olin mennyt hänen ansaansa ja alkanut itsekin puhua itsestäni kolmannessa persoonassa. "Siis, kuuntelen toki", korjasin ja hän kääntyi katsomaan minua ivallinen hymy kasvoillaan. "No sehän on mukavaa. Jospas nyt kaivaisit esiin sen kauppakirjan ja vaikkapas vielä henkilöllisyyspaperit."
Hammasta purren kumarruin kaivamaan lattialla olevaa laukkuani, samalla tuntien miehen katseen kaula-aukossani, joka tuntui tällä hetkellä olevan siveettömän syvään uurrettu. Pongahdin pystyyn, mutta tunsin tahtomattanikin alkavani kostua. Ojensin paperit johtajalle, uskaltamatta katsoa häntä silmiin, kun hän yhtäkkiä tarttui voimakkaasti ranteeseeni kiinni. Nostin katseeni ja näin hänen kasvoillaan voimakkaan himon...
Runosuoni vetäytyy nukkumaan tältä illalta. Kertokaa, jos haluatte kuulla tarinan loppuun ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
loput jo voi arvatakin samaa kaavaa menee kohta mies on kiinni sinussa kiihkeä suudelma vaatteet pois kuuluu ininää kun se nuolee sua ja sä imet hänen terskan puhtaaksi jota ei ole viikkoon pesty jne laina on jo tililläsi tuttu juttu
Osaat kirjoittaa tosi elävästi!! Minä ainakin haluan kuulla loputkin tarinasta! Niin ja eikös nämä kaikki tarinat mene aika lailla saman kaavan mukaan...
mielelläni sen kuulisin jos vaan sulla on jatkoa kerro ihmessä
JATKA JATKA JATKA!!!! Tää oli taas tätä parhaimmistoa, jota on ilo lukea :) Mä oon ihan kostee jo pelkästä ajatuksesta, että mitä seuraavaks tapahtuu ;)
...rintakarvat oli taitavasti päätelty ;)