minulla

vaikka helpolla kysymyksellä. Mitä ajattelet minusta?

sitten kirjoitti:

vaikka helpolla kysymyksellä. Mitä ajattelet minusta?

Olet minusta hyvin viehättävä, tyylikäs, kaunis, boheemi, älykäs, seksikäs, mutta välillä kovin epävarma nainen.

sitten kirjoitti:

vaikka helpolla kysymyksellä. Mitä ajattelet minusta?

Joskus ajattelin kuinka olisimme yhdessäkun olisi sen aika. Nyt on ollut se aika jo jonkin aikaa, mutta sinua en saa. Ajattelen aina kumpa saisin viettää kanssasi edes yhden kivan illan ja yön. Ajattelen sinua kaikesta huolimatta suurella lämmöllä ja tunteella, kaipauksella. Olet edelleenkin se hyvin tärkeä nainen minulle joksi sinut tunnistin ja sellaiseksi muodostuit. Sinä olet kaunis ja suloinen, ollut aina minun mielestäni. En tiedä minkälainen todellinen luonteesi on, mutta haluan uskoa kuitenkin sinun sydämen hyvyyteen ja lämpöön. Olet ehkä pohjimmiltasi ujo ja arka, tai sinut on säikytetty sellaiseksi. Mutta en pidä sinussa siitä, ettet tahdo antaa minulle mitään todellisia vastauksia. Tiedän senkin että tähän tulee vastaus: sori mut et oo se ketä kaipaan, heippa.

ajattelisi. kirjoitti:

Joskus ajattelin kuinka olisimme yhdessäkun olisi sen aika. Nyt on ollut se aika jo jonkin aikaa, mutta sinua en saa. Ajattelen aina kumpa saisin viettää kanssasi edes yhden kivan illan ja yön. Ajattelen sinua kaikesta huolimatta suurella lämmöllä ja tunteella, kaipauksella. Olet edelleenkin se hyvin tärkeä nainen minulle joksi sinut tunnistin ja sellaiseksi muodostuit. Sinä olet kaunis ja suloinen, ollut aina minun mielestäni. En tiedä minkälainen todellinen luonteesi on, mutta haluan uskoa kuitenkin sinun sydämen hyvyyteen ja lämpöön. Olet ehkä pohjimmiltasi ujo ja arka, tai sinut on säikytetty sellaiseksi. Mutta en pidä sinussa siitä, ettet tahdo antaa minulle mitään todellisia vastauksia. Tiedän senkin että tähän tulee vastaus: sori mut et oo se ketä kaipaan, heippa.

minulle mutta tuosta kauneudesta en oikein tiedä:) Antaisin sinulle vastauksia jos vain uskoisin sinun tuntevan noin. Et se sinäkään ole mitään kovin selkeitä merkkejä antanut.

ajattelisi. kirjoitti:

Joskus ajattelin kuinka olisimme yhdessäkun olisi sen aika. Nyt on ollut se aika jo jonkin aikaa, mutta sinua en saa. Ajattelen aina kumpa saisin viettää kanssasi edes yhden kivan illan ja yön. Ajattelen sinua kaikesta huolimatta suurella lämmöllä ja tunteella, kaipauksella. Olet edelleenkin se hyvin tärkeä nainen minulle joksi sinut tunnistin ja sellaiseksi muodostuit. Sinä olet kaunis ja suloinen, ollut aina minun mielestäni. En tiedä minkälainen todellinen luonteesi on, mutta haluan uskoa kuitenkin sinun sydämen hyvyyteen ja lämpöön. Olet ehkä pohjimmiltasi ujo ja arka, tai sinut on säikytetty sellaiseksi. Mutta en pidä sinussa siitä, ettet tahdo antaa minulle mitään todellisia vastauksia. Tiedän senkin että tähän tulee vastaus: sori mut et oo se ketä kaipaan, heippa.

"Ajattelen aina kumpa saisin viettää kanssasi edes yhden kivan illan ja yön."
Miehet pilaa kaiken ajattelemalla molollaan...

nii tätä kirjoitti:

"Ajattelen aina kumpa saisin viettää kanssasi edes yhden kivan illan ja yön."
Miehet pilaa kaiken ajattelemalla molollaan...

hyvää tarkoittavan ajatuksenkin, ajattelemalla että kaikki miehet haluaa heti seksiä. Puhuinko seksistä?? Voi kai sitä toisen kanssa olla ilman että tarvitsee seksin heti mukaan vetää. Vai pystyykö naiset edes ajattelemaan että mies ei heti housuihin ole haluamassa??

pilaa kaiken kirjoitti:

hyvää tarkoittavan ajatuksenkin, ajattelemalla että kaikki miehet haluaa heti seksiä. Puhuinko seksistä?? Voi kai sitä toisen kanssa olla ilman että tarvitsee seksin heti mukaan vetää. Vai pystyykö naiset edes ajattelemaan että mies ei heti housuihin ole haluamassa??

olen samaa mieltä kanssasi. Vaikeaa tehdä aloitettakaan naiselle, kun ne aina ajattelee vaan, että "seksiä se vaan kuitenkin vonkaa":(

olla... kirjoitti:

minulle mutta tuosta kauneudesta en oikein tiedä:) Antaisin sinulle vastauksia jos vain uskoisin sinun tuntevan noin. Et se sinäkään ole mitään kovin selkeitä merkkejä antanut.

ei kukaan voi muu vaikuttaa kuin sinä itse. Minä voin vain omasta puolestani sanoa että asiat on niin kuin tuohon kirjoitin ja tunteeni ei ole muuttunut ja uskon ettei ne mihinkään katoakkaan. Selkeitä merkkejä en ole voinut antaa syystä, etten ole häntä tavannut enkä muutenkaan häneen yhteyttä saanut, yrittänyt kuitenkin. Tämä palstailu on ollut se ainoa keino saada hänelle tietoon että minä tosiaan kaipaan ja ikävöin. Olen mielestäni kyllä antanut niin paljon tunnisteita, että hänellä ei tosiaankaan ole vaikeutta tunnistaa minua ja tarkoitustani. Eri asia tietenkin onko hän niitä koskaan edes lukenut. Kunpa voisin edes soittaa hänelle tai laittaa teksti viestin ja kertoa nämä tunteeni. Olisi sillä sitten merrkitys hänelle mikä tahansa, niin olisin kuitenkin saanut sanoa mitä sisälläni kannan.

ajattelisi. kirjoitti:

Joskus ajattelin kuinka olisimme yhdessäkun olisi sen aika. Nyt on ollut se aika jo jonkin aikaa, mutta sinua en saa. Ajattelen aina kumpa saisin viettää kanssasi edes yhden kivan illan ja yön. Ajattelen sinua kaikesta huolimatta suurella lämmöllä ja tunteella, kaipauksella. Olet edelleenkin se hyvin tärkeä nainen minulle joksi sinut tunnistin ja sellaiseksi muodostuit. Sinä olet kaunis ja suloinen, ollut aina minun mielestäni. En tiedä minkälainen todellinen luonteesi on, mutta haluan uskoa kuitenkin sinun sydämen hyvyyteen ja lämpöön. Olet ehkä pohjimmiltasi ujo ja arka, tai sinut on säikytetty sellaiseksi. Mutta en pidä sinussa siitä, ettet tahdo antaa minulle mitään todellisia vastauksia. Tiedän senkin että tähän tulee vastaus: sori mut et oo se ketä kaipaan, heippa.

ollut, mutta käytän tilaisuuden hyväksi ja vastaan omasta puolesta jotain. Ja kirjoitit siten, että tekee vaan ehkä mieli vastata. Minäkin ajattelin kuinka olisimme yhdessä. Hyvin harvoin uskon asioihin, joista en tiedä etukäteen suunnitelmia miten ne toteutuisi. Siihen kuitenkin tahdoin uskoa silti, vai haluta sitä paljon ja se loi pakkouskon. Nyt en enää usko, enkä näe että olisimme ikinä yhdessä tai että edes selvittäisimme välejämme enempää. Tältä on tuntunut nyt jonkin aikaa. Koen, että elämme niin vahvasti omia elämiämme ja omissa elämissämme, että haluaisin mielummin olla tuntematta mitään enkä enää elätellä turhaa toivoa. En myöskään jaksa tällaista yhtään paremmin, vaan huonommin joka päivä, viime aikoina en ollenkaan, ja koen että minusta ei olisi jäljellä enää sellaista ihmistä, joka pystyy olemaan edes jotenkin hyvä toiselle tai kykenevä olemaan oikeasti toisen kanssa, jos tässä keikkuisi vielä toivonrippeidensä kanssa kauan. En luota häneen (enää?) sillä tavalla, jolla olisi tärkeää luottaa. Myönnän, että joskus ajattelen häntä. Pieniä arkisia ajatuksia, jotka hymyilyttävät. Mutta olen nyt tehnyt säännön, että en unelmoi 10 sekuntia kauempaa. Pidän siitä kiinni. Kaikki suuremmat unelmat ovat kuolleet, en enää ajattele ollenkaan sellaista, että oltaisiin yhdessä. En ole varma tuntuuko niiden ajattelu liian kivuliaalta vai ei, vai onko se vaan hänen valinnat.
Tuohon yhteen kommenttiin voisin lisätä, että en sitä noin pahasti ottanut, mutta kyllä minullekin tuli sellainen ajatus, että pitääkö miehen vaan saada saalis kiinni tuolla tavalla ja sitten on tyytyväinen ja kiinnostus ei vaivaa enää. Mutta en pilaa sitä hyväntahtoista ajatusta, vaan sanon että olen minäkin välillä haaveillut rauhallisesta hetkestä toisen kanssa, vaikka en koe enää että sellaista eteen tulee. Ehkä siitä voin osata olla hieman surullinen. Niitä isompia asioita en ajattele ja en oikein tunne mitään. Sillekin on syynsä.
Menen aina tuohon ansaan kysymysten kanssa, että jos sanotaan etten kerro jotain, kerron enemmän kuin oli tarkoitus.

tuo mulle(sivusta) kirjoitti:

ollut, mutta käytän tilaisuuden hyväksi ja vastaan omasta puolesta jotain. Ja kirjoitit siten, että tekee vaan ehkä mieli vastata. Minäkin ajattelin kuinka olisimme yhdessä. Hyvin harvoin uskon asioihin, joista en tiedä etukäteen suunnitelmia miten ne toteutuisi. Siihen kuitenkin tahdoin uskoa silti, vai haluta sitä paljon ja se loi pakkouskon. Nyt en enää usko, enkä näe että olisimme ikinä yhdessä tai että edes selvittäisimme välejämme enempää. Tältä on tuntunut nyt jonkin aikaa. Koen, että elämme niin vahvasti omia elämiämme ja omissa elämissämme, että haluaisin mielummin olla tuntematta mitään enkä enää elätellä turhaa toivoa. En myöskään jaksa tällaista yhtään paremmin, vaan huonommin joka päivä, viime aikoina en ollenkaan, ja koen että minusta ei olisi jäljellä enää sellaista ihmistä, joka pystyy olemaan edes jotenkin hyvä toiselle tai kykenevä olemaan oikeasti toisen kanssa, jos tässä keikkuisi vielä toivonrippeidensä kanssa kauan. En luota häneen (enää?) sillä tavalla, jolla olisi tärkeää luottaa. Myönnän, että joskus ajattelen häntä. Pieniä arkisia ajatuksia, jotka hymyilyttävät. Mutta olen nyt tehnyt säännön, että en unelmoi 10 sekuntia kauempaa. Pidän siitä kiinni. Kaikki suuremmat unelmat ovat kuolleet, en enää ajattele ollenkaan sellaista, että oltaisiin yhdessä. En ole varma tuntuuko niiden ajattelu liian kivuliaalta vai ei, vai onko se vaan hänen valinnat.
Tuohon yhteen kommenttiin voisin lisätä, että en sitä noin pahasti ottanut, mutta kyllä minullekin tuli sellainen ajatus, että pitääkö miehen vaan saada saalis kiinni tuolla tavalla ja sitten on tyytyväinen ja kiinnostus ei vaivaa enää. Mutta en pilaa sitä hyväntahtoista ajatusta, vaan sanon että olen minäkin välillä haaveillut rauhallisesta hetkestä toisen kanssa, vaikka en koe enää että sellaista eteen tulee. Ehkä siitä voin osata olla hieman surullinen. Niitä isompia asioita en ajattele ja en oikein tunne mitään. Sillekin on syynsä.
Menen aina tuohon ansaan kysymysten kanssa, että jos sanotaan etten kerro jotain, kerron enemmän kuin oli tarkoitus.

elää voimakkaampana kuin koskaan häntä kohtaan. En ikinä, ikinä lakkaaajatuksesta etten saisi olla hänen kanssaan, vien vaikka hautaan sen unelmani, mutta toivomasta en lakkaa. Miksi ajatella että miehellä ei olisi todellisia tunteita mukana kaivatessaan, ei aina ymmärrä miksi pitää ajatella sillätavoin..Kuinka voi muodostaa mitään kaunista ja pysyvää ihmissuhdetta tuollaisella ajattelulla. Ei jaksa enää vakuutella samasta asiasta tuhansia kertoja. Kunpa hän vain näkisi ja ennenkaikkea uskoisi minun hyvyyteeni ja kaikkeen hyvään mitä tarkoitan. Kuinka minusta voidaan ajatella että olisin täys paska. tietämättä minua.

toiveet ja unelmat kirjoitti:

elää voimakkaampana kuin koskaan häntä kohtaan. En ikinä, ikinä lakkaaajatuksesta etten saisi olla hänen kanssaan, vien vaikka hautaan sen unelmani, mutta toivomasta en lakkaa. Miksi ajatella että miehellä ei olisi todellisia tunteita mukana kaivatessaan, ei aina ymmärrä miksi pitää ajatella sillätavoin..Kuinka voi muodostaa mitään kaunista ja pysyvää ihmissuhdetta tuollaisella ajattelulla. Ei jaksa enää vakuutella samasta asiasta tuhansia kertoja. Kunpa hän vain näkisi ja ennenkaikkea uskoisi minun hyvyyteeni ja kaikkeen hyvään mitä tarkoitan. Kuinka minusta voidaan ajatella että olisin täys paska. tietämättä minua.

niin pahasti kannata ottaa. Jos joku on taipuvainen ajattelemaan ettei toisella ole todellisia tunteita, ajattelisi se varmaan niin sekä miehistä että naisista. Kyllä uskon, että miesten todellinen kaipaus välittyy ihan hyvin. Kaikki vaihtoehdot pitää vaan pyöräyttää varmuuden vuoksi aina mielessä. Ja joskus voi olla epäileväinen jostain, muttei se tarkoita että mitätöi toisen tunteet kokonaan. Omia epävarmuuksia, eikö.
Jos sinulla oikeasti on hyviä tunteita sisällä, en usko että ne jää niin piiloon, että sinun ajateltaisi olevan täysi paska. Jotenkin ihmisen sisin näkyy, vaikka näkyisi epävarmasti. Mutta ei sitä tarvi aina tunteakaan, tilanteet voi vaikka olla sellaisia, jotka ovat romuttaneet kuvan toisesta tai sen tunteista. Ei aina ole kyse siitä tietääkö toinen mitä sisällä on. Eikä sellaisessa tilanteessa sanalliset vakuuttelut välttämättä enää vakuuta mistään, kun kyse ei ole niistä.
Joskus on realistista lopettaa ne toiveet. Elämä voi kuitenkin viedä niin erilleen ettei enää ole mahdollisuutta olla yhdessä. Oman ja hänen tilanteen näen koko ajan menevän nopeammin siihen suuntaan. Ehkä olevan aikalailla jo siinä.

toiveet ja unelmat kirjoitti:

elää voimakkaampana kuin koskaan häntä kohtaan. En ikinä, ikinä lakkaaajatuksesta etten saisi olla hänen kanssaan, vien vaikka hautaan sen unelmani, mutta toivomasta en lakkaa. Miksi ajatella että miehellä ei olisi todellisia tunteita mukana kaivatessaan, ei aina ymmärrä miksi pitää ajatella sillätavoin..Kuinka voi muodostaa mitään kaunista ja pysyvää ihmissuhdetta tuollaisella ajattelulla. Ei jaksa enää vakuutella samasta asiasta tuhansia kertoja. Kunpa hän vain näkisi ja ennenkaikkea uskoisi minun hyvyyteeni ja kaikkeen hyvään mitä tarkoitan. Kuinka minusta voidaan ajatella että olisin täys paska. tietämättä minua.

kaiken vieraille ihmisille ei auta asiaa yhtään. Sinun pitää puhua suoraan sille ihmiselle, muutenhan sä olet täys paska. Ei kai todelliset tunteet koskaan voi olla tuota mitä sä teet ...!

kertoo tuon kirjoitti:

kaiken vieraille ihmisille ei auta asiaa yhtään. Sinun pitää puhua suoraan sille ihmiselle, muutenhan sä olet täys paska. Ei kai todelliset tunteet koskaan voi olla tuota mitä sä teet ...!

kun ei ole siihen mahdollisuutta? Ei hän ole sallinut minulle edes numeroaan tiedottaa. Paska minä olen, tiedän sen itsekkin vallan hyvin. Mutta eikö se toinenkin ole samanlainen paska, kun ei itsekkään tee yhtikäs mitään vaikka tuntee kuitenkin samoin.

toiselle kirjoitti:

kun ei ole siihen mahdollisuutta? Ei hän ole sallinut minulle edes numeroaan tiedottaa. Paska minä olen, tiedän sen itsekkin vallan hyvin. Mutta eikö se toinenkin ole samanlainen paska, kun ei itsekkään tee yhtikäs mitään vaikka tuntee kuitenkin samoin.

nyt noin vaikeeta oo.

numeron saanti kirjoitti:

nyt noin vaikeeta oo.

salainen.

Ei edellinen vastaaja kirjoitti:

Olet minusta hyvin viehättävä, tyylikäs, kaunis, boheemi, älykäs, seksikäs, mutta välillä kovin epävarma nainen.

etkö itse ole lainkaan epävarma?

kysyä, että pidätkö minusta oikeasti, oletko todella ihastunut minuun? Milloin ihastuit minuun? Jo viime syksynä, alussa? Minä ihastuin heti Sinuun ja sitten tunteeni Sinua kohtaan syvenivät...

Mitä haluaisit, olla ystäviä, vai jotain muuta...

ei edellinen vastaaja kirjoitti:

kysyä, että pidätkö minusta oikeasti, oletko todella ihastunut minuun? Milloin ihastuit minuun? Jo viime syksynä, alussa? Minä ihastuin heti Sinuun ja sitten tunteeni Sinua kohtaan syvenivät...

Mitä haluaisit, olla ystäviä, vai jotain muuta...

olet.................................

joita haluaisin esittää. Kysytään nyt näin tässä. Minkälainen on se mies johon ihastuit? Rehellinen vastaus mieluummin tunnistein. Missä tapasit hänet ensikerran? Rehellinen vastaus tunnistein. Missä asut? Oletko varmasti valmis tapaamaan ja vaikka treffeille kyseisen miehen kanssa?Merkitseekö sinulle vuosi 2004 jotain tämän miehen kanssa? Minulle meinaan merkkaa tämä vuosi paljon kyseisen naisen kanssa. Tässä jotain kymysyksiä minulta koska pyysit. Vastaa rehellisesti niin kuin asiat kohdaltasi on.

se joka sulta ensin kysy kirjoitti:

joita haluaisin esittää. Kysytään nyt näin tässä. Minkälainen on se mies johon ihastuit? Rehellinen vastaus mieluummin tunnistein. Missä tapasit hänet ensikerran? Rehellinen vastaus tunnistein. Missä asut? Oletko varmasti valmis tapaamaan ja vaikka treffeille kyseisen miehen kanssa?Merkitseekö sinulle vuosi 2004 jotain tämän miehen kanssa? Minulle meinaan merkkaa tämä vuosi paljon kyseisen naisen kanssa. Tässä jotain kymysyksiä minulta koska pyysit. Vastaa rehellisesti niin kuin asiat kohdaltasi on.

olevan kysymyksiä.. Minä ehtisin aloittamaan kahdella ja sinä sitten laitoit melkein puoli tusinaa kysymyksiä.
Mies johon ihastun....harvemmin en siis juuri koskaan ihastu kehenkään. Hänessä täytyy vain olla sitä jotain, mutta sanotaan tämä fraasi sielukkaat silmät. Virallisesti ottaen ensimmäinen kerta varmaan on se, kun hän teki töitä ja minä katselin. En käyttäisi sanaa treffit, jos hänet tapaisin.. toivon näin tapahtuvan. Tuo vuosi tuo iloa ja surua mieleen. Vastasinko kaikkiin kysymyksiin? Toivon itseltäsi myös vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin?

sinut nyt tunnistaisin.... ehkä olemuksesta, kävelytyylistä, kasvoista...siitä on niin kauan kun viimeksi näin... Niitä lahjoja olisi varmasti paljonkin joita tahtoisin antaa. Ensin pitää tutustua ja saada selvää mieltymyksistäsi. Ensi tapaamisellle mahdollisia lahjoja olisi useita, riippuen missä ja milloin tapaisi ja tietysti paikka huomioiden. Luulen että jotain pientä persoonallista ensin joka ei olisi heti liian intiimiä. Horoskooppi merkkiä en tiedä. En minä hänessä mitään inhoa, miksi pitäisi, jokainen on sillä omalla tavallaan viehättävä ja kaunis. Toivon hänen vain olevan hiukan rohkeampi kertomaan tunteitaan avoimesti. Niissä ei ole mitään häpeämistä ja salattavaa.

eka vastaaja kirjoitti:

sinut nyt tunnistaisin.... ehkä olemuksesta, kävelytyylistä, kasvoista...siitä on niin kauan kun viimeksi näin... Niitä lahjoja olisi varmasti paljonkin joita tahtoisin antaa. Ensin pitää tutustua ja saada selvää mieltymyksistäsi. Ensi tapaamisellle mahdollisia lahjoja olisi useita, riippuen missä ja milloin tapaisi ja tietysti paikka huomioiden. Luulen että jotain pientä persoonallista ensin joka ei olisi heti liian intiimiä. Horoskooppi merkkiä en tiedä. En minä hänessä mitään inhoa, miksi pitäisi, jokainen on sillä omalla tavallaan viehättävä ja kaunis. Toivon hänen vain olevan hiukan rohkeampi kertomaan tunteitaan avoimesti. Niissä ei ole mitään häpeämistä ja salattavaa.

Minun alku kesä meni töissä ahertaessa, mutta nyt on loma alkanut ja se on unelmaa täynnä, unelmaa siitä hänestä. Kuljen toivorikkaana kantaen unelmaa hänen kohtaamisesta. Kesä on mukavaa aikaa nyt varsinkin lomalla, ei kiirettä mihinkään. Voi nauttia elämästä, vaikka siitä nauttisi enemmän kiva ihminen rinnalla.

tuo kesän vastaus kirjoitti:

Minun alku kesä meni töissä ahertaessa, mutta nyt on loma alkanut ja se on unelmaa täynnä, unelmaa siitä hänestä. Kuljen toivorikkaana kantaen unelmaa hänen kohtaamisesta. Kesä on mukavaa aikaa nyt varsinkin lomalla, ei kiirettä mihinkään. Voi nauttia elämästä, vaikka siitä nauttisi enemmän kiva ihminen rinnalla.

lomasi täälllä koto suomessa? Milloin työsi taas alkaa?