Itse oon sitä mieltä, että kun on kyse demoneista ja saatanasta, ne eivät välitä paskan vertaa ihmisistä, syöttivätpä he sitten näille pikkulapsia, mitä vaan. Uskon että kokonaan pahat joihin on ohjelmoitu vain kyky vihata ja ehkä jotain muuta, eivät voi muuta kuin eksyttää. Koska heissä ei ole yhtään hyvyyttä, eivät he myöskään voi johtaa muuhun ihmisiä kuin ikäviin asioihin. Raamatun mukaan saatana "(kauhun kuningas)" tahtoo ihmisten sielut vain hupileluikseen helvettiin ja hän vähät välittää kuinka kauan ihminen sielä joutuisi notkumaan.
Minä uskon että demonit ovat kuin koneita joihin on ohjelmoitu vihaamisen ja pilkkaamisen taidot.
Minä uskon että demonit ovat kuin koneita joihin on ohjelmoitu vihaamisen ja pilkkaamisen taidot.
Vastaukset 1
Vanhimmat
//Minä uskon että demonit ovat kuin koneita joihin on ohjelmoitu vihaamisen ja pilkkaamisen taidot.//
- Roomalaiskirje 9:11 >> Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa." Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui
h ä n e n
o m a a n valintaansa, ei
i h m i s e n
t e k o i h i n vaan kutsujan tahtoon.
13 Onhan kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin."
14 Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan.
15 Hän sanoo Moosekselle: "Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon."
16 Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.
17 Kirjoituksissa sanotaan faraolle: "Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa."
18 Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja
p a a d u t t a a kenet tahtoo. "Kuka olen?"-etsintä kestää reilusti ohi yhden elä'män
Ihminen kyllä kuvittelee olevansa maailman-napa, jumalien mielitietty, kuolematon ja muuta suuruuden'hullua, mutta tosi asiassa
i h m i s i n ä olemme vain eläimiä eläinten joukossa samoin odottein.
Voisiko kuvitella että merkittävyys liittyisi seurauksiin joita edustamme konkretiana, eikö pikemminkin merkittävyys liity Syihin joista Ideoista kaikki versoo?
Syiden-maailmassa kumpuaa kaiken oleellisuus tai olemattomuus, tässä ihminen hauraassa ole'massa'olossaan asettuu ainoastaan esimerkkiksi jonkinmoisena epä-onnistuneena kokeiluna.
Syiden/Ideain-maailman vaikuttavat voimat emanssipatuessaan saavat irvokkaita muotoja. Syiden/Ideain muodot tiivistyvät masokistiseksi nautinnoksi, sadistiseksi nautinnoksi ja empatiasta nouseviksi hyvän olon tunteiksi tiivistyneessä konkretisoituneessa muodossa eli ihmisessä.
Näiden seurausten ilmiöllisyys voidaan personoida "pahaksi" tai "hyväksi", vaikka kyse on ainoastaan luonnollisesta syy/seuraus suhteesta. Henki/Idea-maailma ei toimi materiassa, katoavainen ei toimi yhdessä katoavaisen kanssa, näitä vastakkaisia ei voida sovittaa ja tuoda yhteen ilman ainaista epäonnostimista.
Nämä/tämä seuraus osoittaa täten myös alku-idean/syyn tässä suhteessa epäonnistuneeksi, eli negaatioksi.