tämän ikäisenä?
Kaksi ystävää muutti pois lähemmäksi lapsiaan ja senjälkeen ei ole tullut kohdallenni ketään johon haluaisia paremmin tutustua.
Tunnen oloni yksinäiseksi vaikka harrastan kävelyä, pyöräilyä, lukemista y.m. Tanssia harrastin mutta viime aikoina sekin on jäänyt koska usein joutui senioritansseilla istumaan tai tanssimaan osaamattoman kanssa.
Täällä Helsingissä, missä voisi tavata miehiä tai naisia keskusteluun ja varsinkin viikonloppuisin kävelylle ja drinkille tai kahville?
Aika vierii hurjaa vauhtia omassa elämässä mutta silti kaipaa
kontaktia toiseen henkilöön.
Mitä ajatuksia Teillä on yksinäisyydestä ja "tulevasta" vanhuudesta?
Kaksi ystävää muutti pois lähemmäksi lapsiaan ja senjälkeen ei ole tullut kohdallenni ketään johon haluaisia paremmin tutustua.
Tunnen oloni yksinäiseksi vaikka harrastan kävelyä, pyöräilyä, lukemista y.m. Tanssia harrastin mutta viime aikoina sekin on jäänyt koska usein joutui senioritansseilla istumaan tai tanssimaan osaamattoman kanssa.
Täällä Helsingissä, missä voisi tavata miehiä tai naisia keskusteluun ja varsinkin viikonloppuisin kävelylle ja drinkille tai kahville?
Aika vierii hurjaa vauhtia omassa elämässä mutta silti kaipaa
kontaktia toiseen henkilöön.
Mitä ajatuksia Teillä on yksinäisyydestä ja "tulevasta" vanhuudesta?
Vastaukset 30
Vanhimmat
muuttanut olin aivan oudossa tilanteessa.
Toki lasten perheet ovat ystäviä ja seuraa heistä on paljon,
mutta muut ystävät ja työtoverit asuvat Helsingissä,
ja vähitellen ovat jääneet pois listaltani.
Mutta uusia ystäviä on tullut jo paljon heidän sijaansa.
Täällä netissä olen ollut anonyyminä, en edes kuvaani ole laittanut,
sillä netin tuntevat sukulaiseni, serkkuni etenkin, ovat varoitelleet,
että juuri täällä on paljon mentaalisesti sairaita,
joten yhteystietojensa antaminen olisi todella 'riskaabelia'.
En ole itse sairaita täällä huomannut,
mutta ehkä se johtuu juuri siitä,
että olen pitänyt kiinni anonyymiydestäni kakissa tilanteissa.
Harrastuksissa saa eniten samanhenkisiä, hyviä ystäviä
mielestäni.
Hyvää onnea sinulle ! t.Satu
sinulta Satu joka muutit pois Helsingistä. Oletko onnellisempi lastesi läheisyydessä vai kadut muuttoasi.
Eräs tuttavani muutti Ouluun Helsingistä lastensa perään ja harmittelee ettei näe heitä enemmän kuin täällä asuessaan.
Minäkin olen joskus ajatellut muuttoa USA:n mutta on kai liian kaukana tässä iässä lähteä.
Moni palstalainen liikkuu täällä samoin ajatuksin. Olen innokas tanssija ja lähden iltapäivällä päivätansseihin.
Olen ajatellut kirjoittaa ja kysellä Helsingin päivätanssipaikoista. Ainakin "Kurvin" lähellä yksi, siis Hämeentiellä. Keskustassa,lähellä Linja-autoasemaa myös.
Kirjoita ja kerro, voisi näissä poiketa!
mutta siellä ei enää niitä järjestetä, joten sorry, en voi auttaa.
varmaan joku muu vastaa sinulle!
Onnea matkaasi! ~
Syksyllä alkaa harraste- ja opintopiirejä, siellä ollaan kasvokkain ja löytää helposti kavereita, siitä sitten vaan jatkaa tutustumista.
Kirjastoista saa näitä Kansalaisopiston tiedotteita (kirjasia) joista kyllä löytää vaikka minkä suunnan harrasteita laulusta latinaan.
Minä saan tuttuja ihan lenkillä, kaupassa, bussipysäkillä, kirjastossa ym riennoissa. Mutta mielelläni pidänkin tuttavani hieman etäisyydellä. En halua liian läheistä tuttavuutta outojen ihmisten kanssa. kotini on linnani ja haluankin niin: ei ole viisasta haalia puolituttuja kotiinsa. Minulla on pari ystävää ja omat läheiseni niin rakkaita, että heidän kanssaan olen läheisemmin tapaamisissa. Ystäväni kanssa pidämme puhelinyhteyttä ja vierailemme toistemme luona kylässä, hän on jo läheinen vuosien takaa. Lisäksi joitakin harrastusystäviä tapaan porukalla - meillä on seura, jossa harrastelemme ja käymme matkoilla ja näyttelyitä katsomassa. - Lisäksi lenkkeilen, uin, marjastan ja sienestän ilokseni ja terveydeksi. Näin saan juttukavereita aivan riittämiin, joten yksinäisyydesta ei ole tietoakaan. Kotona on sitten mukavaa rauhassa katsoa tv:tä, kuunnella radiota, tehdä kotiaskareita ja oleilla ihan rauhassa. - En kaipaile 'sitä toista' saunaan selänpesijäksi tai vuoteenlämmittäjäksi.
meille kaikille on annettu mahdollisuus tulla ulos kuorestamme,kun olemme nettiin uskaltautuneet
kun kiireiltäsi ehdit meitä yksinäisiä , saamattomia hiirulaisia ihduttamaan.
Pidin nimimerkistäsi ja olet innokas tanssija. Tulepa esimerkiksi Kinaporin Palvelutalolle maanantaisin tai keskiviikkoisin klo 13-15 ja myös Kampin Palvelukeskuksessa tanssitaan.
Tango mielestäni on yksi ihanimmista tansseista ja tangoisin mielelläni kanssasi.
Kävin joskus Vanhalla Ylioppilastalolla mutta siellä ei kai kesällä tanssita.
Kyllä meitä naistanssijoita riittää, mutta miehistä on usein puute.
Tansseissa oli aina helppo tutustua uusiin ihmisiin.
Tervehdys ?
Viime talvena kävin kerran,mutta turhaan,ei siellä ollut sillon mittää.
Koiran kanssa käveleminen on aina rikasta, ulkoilutan muutaman kerran kuussa tyttäreni koiraa, ja minulla on aina juttuseuraa koira (uros) saa rauhassa lukea sieltä lajitovereittensa viestejä heinänkorsista urokset kun nuuskii kaiken tullen mennen.
Olen jo käynyt lenkillä tällaisen 'keskustelu' herran kanssa tuolla harjanteilla, ja hänellä oli kahvivarustukset mukana, aivan ihana ihminen.
Kävelemme metsä/kuntopolkuja ihailemme luontoa ja kahlailemme rantavesissä, eikös olekin romanttista,,no minusta aivan huoletonta tuttavuutta, sopii minulle.
säännöllisesti, jiote aina olisi pitänyt tarkistaa etukäteen.
Useimmiten ei ole ollut enää.
joka äivä jutteluita livessä paljon.
Minulla on samanlaisia tuntemuksia. En ole löytänyt ketään tosiystävää johon voisi luottaa.Olen aktiivinen harrastaja,myöskin ulospäin suuntautunut,sosiaalinen luonne.
Neljässäkin vuodessa taas on lisää tuttuja tullut, ja vanhatkin harrastukset ovat edelleen vetovoimaisia. - Olen kiitollinen, että kaikki on hyvin elämässäni.
Ja lähipiirilleni antamani lupauksen olen pitänyt.
Olen sitä tyyppiä, että jos jotain lupaan, niin sanani pidän.
Yksinäisyys on varmaan vanhuuden suurin rasite.
Yksinäisyyttä voi tietysti yrittää poistaa vaikkapa erilaisissa yhdistyksissä tai kerhoissa. Täällä keskustelupalstallakin etsitään seuraa, mutta ei paljasteta edes asuinseutua.
Helsinkiin voisimme sopia tapaamispaikan, ajan ja päivämäärän.
käsinkosketeltavaa, jos menen kesämökille yksinäni.
Jos tulen sinne klo 12 päivällä, kuljen ensin kaikki paikat, katselen ja muistot täyttävät mielen, tulen sisään ja laitan radion soimaan jotain, ihan mitä vaan, katselen jääkaapista ja keitän jotain ruokaa, käyn ehkä uimassa, en lämmitä saunaa, - ja kohta alan suunnitella kotiin lähtöä. Olen kotona jo neljältä.
Koti on viihtyisä paikka, en tunne olevani yksin. Tänne liittyvät muistot ovat eläviä, niitä ei tarvitse ajatella.
Tottakai olisi hyvä, jos elämäntoveri olisi elossa ja mukana, mutta olen oppinut tyytymään siihen todellisuuteen, mikä on.
Olen kiitollinen siitä, mitä on.
.
Eräs kirjoittaja kertoi, miten rasittavaa on tansseissa, kun joutuu jatkuvasti istumaan seinustalla tai sitten tanssimaan tanssitaidottoman kanssa.
Kun meikäläisen tanssitaitokaan ei ole monen oppitunnin aikana hankittu, vaan perustuu pelkästään korvakuuloon ja ja jonkinlaiseen rytmituntumaan, niin kyllä tässä alkaa tansseihin meno jo panna epäröimään: Ei taida uatu kuulua siihen seuraan.
uatu olisi minulle sopivaa tanssiseuraa,
tansittas toisiamme tukien,
hittaasti keinuen,
siinä ei paljon tanssitaitoa tarvita,
nautittaisiin vain toistemme läheisyydestä sun rytmitajun mukaan,
toisen ihmisen läheisyys ja lämpö on tärkeintä minulle,
olisimme täydellinen pari,
Ihan selvä halivaje nikittömällä. Pieni on mahdollisuus nimettömien täällä kohdata, mutta saahan sitä virtuaalisesti unelmoida, jos se jo onnea antaa.
kaipaaville,
saa todellakin haaveilla ilman nikkiä-kin,
moni meistä on hyvin fiksu,
pitkä työura takana , suhteelisen hyvin toimeen tuleva,
moni meistä ei missätään hinnasta paljastaisi ken oikeesti täällä kirjoittelee ja haaveilee,
halipula vaivaa monta,
uaatu vaikuttaa sopivalta,
valitettavasti elämäntiemme ei tule koskaan kohtaamaan,
joten heittäkäämme ystävällistä " herjaa " sillointällöin toisillemme,
iloitkaamme niistä päivistä nyt, mitä meillä vielä on jäljellä,
Mikä ettei iloittaisi loppuelämästämmekin, arvokasta han se onkin, tällä kokemuksella jo. Antaa se perspektiiviä menneeseenkin, ja joka aamu on uusi ja tuore kokemuksille.
Tuolla kun tapaamisesta keskustelivat, tuli mieleeni, kuinka moni asuukin täällä kirjoittavista tällä säteellä.
Espoosta on atolfia, liisa.sal, Ramoona, irkku,Jjoutavoinen ja sini-sirkku.
Nurmijärveltä *kukkahame* ynnämuu, late vaan, ja venlastiina.
Enempää en muista, mutta tunnettuja kirjoittajia ja nimimerkkejä kaikki.
Joka kaipaa tanssipaikka kohtaamisia, etsiytyy sellaisiin, minulle riittää tätänykyä pelkkä lukeminen ja kirjoittaminen:)
Muutaman ketjun luettua von tehdä ennusteen ystävää kaipaavasta.
Jos olet yksi näistä kirjoittajien moittijoista, niin pidä kiirettä että löydät jonkin kesyttäjän.
Jos olen surullisella tuulella, koetan aina löytää jonkin piristymiskeinon mieluummin kuin tulon tänne niin sanotusti "purkautumaan", kaatamaan ongelman toisten niskaan.
Lenkki ulkoilmassa ensin, ja sitten vasta viesti. Silloin sen sävy on jo kirkastunut. Niin mielestäni pitää toimia, ottaa vastuullisesti huomioon kanssaihmisetkin, lähimmäiset. :)
Kaikkein kamalimpia ovat suoraan johonkin henkilöön menevät hyökkäilyt. - Millainen ihminen toimii niin?
???
sillä jotkut harjoittavat tuota omaa "hoitoaan" meidän kustannuksellamme! Ei meidän tarvitse kenenkään likaämpäriä niskaamme ottaa ainakaan toistuvasti, kuten täällä joku tekee.
Minun horoskopissani oli tänään näin:
" Maanantai 23.09.
Joku yrittää ehkä purkaa sinuun kehnoa oloaan päivän kuluessa, mutta koeta säilyttää rauhallisuutesi. Hänen kehnolla olollaan ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi ja riittää kun sinä tiedät sen. "
DDDDDDDDDDDDDDDD
oikein!
Olen neuvonut itseäni että kaadan saman sangon takaisin,
liika alistuminen on pahasta tässäkin iässä.
"Joskus aurinko lämmittää, vaikka vettä sataa ja kylmä uhkaa. Viikonloppu synnytti niin paljon positiivista energiaa, että syksykin väistyy hetkeksi."
tässä oli minun horoskooppini tälle päivälle.
Kyllä täällä yksi jos toinen VUOROLLAAN yrittää masentaa, pitäkää vaan puolenne.
Kertokaapa te nurmijärveläiset, missäpäin siellä asutte.
Late onkin jo maininnut joskus.
Minä olisin utelias, vaikka olisi joku entinen koulukaveri sota-ajoilta.
Olen käynyt koulua Raalan koulussa.
Jos joku alottaa mollaamisen ja saa kuitenkin siitä vain itselleen pahan mielen niin mitä ajattelet mollatun korvien välissä liikkuvan ;DDDDDD (hohotusta)
Ystäviäkö näillä vuosilla?
Ystävien saanti näillä vuosilla voi olla jo vaikeaa, jos niitä ei ole tätä ennen saanut.
Toisaalta jo on tähän saakka selvinnyt ilman niitä, niin miksei selviäisi vastaisuudessakin? Mihin niitä silloin kaipaisi?