lapsia koskaan

En kyllä syönyt Seroxatia kuin reilun vuoden, mutta silloin ainakin pääsin irti siitä. Pitää vähentää todella pienillä askelilla ja USKOA asiaan. Olethan tarttunut elämääsi "pimentäviin" seikkoihin? Opetellut puhumaan muillekin kuin terapeutille, sanonut kanssaihmisille missä vika, mistä et pidä, mistä pidät....Hakenut itsellesi asioita, tekemistä josta nautit. Sallinut itsesi nauttia vähän enemmän. Ilman lääkettä tuntenukset tuntuvat voimakkaammin, hyvät ja huonot. Siihen pitää alussa varautua. Silti se ei tarkoita sitä, ettei niistä vahvoista tuntemuksista selviäisi. Eivät huonot fiilikset elämästä lopu vaikka onkin itseään hoitanut. Tosiasia joka on hyväksyttävä. Tämähän on tätä aaltoliikettä aina vaan. Olen saanut kaksi ihnaa tytärtä. Ensimmäisen jälkeen tunne-elämä meinasi jumiutua ja hain uuden kuurin siitä yli päästäkseni. Se on OK! On hyvä tietää, milloin tarvitsee apua ja hakea sitä ajoissa. Pyri eroon lääkityksestä, mutta jos ei onnistu kysy lääkäriltä suoraan mitkä vaikutukset olisi vauvaan. Kyllähän se pitkäaikainen käyttö tekee sekä ruumiin että mielen riippuviseksi. Voimia sinulle!!

Seroxatilla, eikä milään muullakaan masennuslääkkeellä, ei voi tehdä tutkimuksia sen soveltuvuudesta raskaudenajan käyttöön. Kaikkia tämän ryhmän lääkkeitä on kuitenkin käytetty hyvällä menestyksellä raskauden aikana eikä niiden ole todettu niiden lisäävän epämuodostumia yms. Tänä julkaistiin tuloksia joiden mukaan näyttää jopa siltä että masennuslääke oli sikiölle eduksi jos verrataan tilannetta siihen että äiti olisi hyvin masentunut ja ahdistunut raskauden aikana.

On kuitenkin syytä mainita että tässä ryhmässä Seroxat on haitallisempi kuin muut saman ryhmän lääkkeet ja haitallisuus liittyy siihen että synnytyksen jälkeen lapseen siirtynyt lääke poistuu melko nopeasti lapsen elimistöstä ja lapsille tulee usein ns vieroitusoireita eli vapinaa, lihasnykäyksiä, ahdistusta jne. Nämä oireet eivät ole vakavia ja tuskin aiheuttavat lapselle mitään pysyvää vammaa. Niitä voisi välttää sillä että lääke lopetetaan hyvin hitaasti ennen synnytystä.

Seroxat ei siis ole mikään ylivoimainen este raskaudelle mutta sen haitat on syytä tietää etukäteen.

Tuo lääkkeen lopettamisen vaikeus tuntuu erikoiselta. Itselläni on ollut suuria ongelmia masennusläkkeen lopettamisessa näiden vieroitusoireiden vuoksi vain yhdellä noin 2000 masennuspotilaasta. Voisiko sen lopettaa hitaasti niin että samalla aloitetaan varovaisesti rinnalla esimerkiksi Efexoria (josta on julkaistu noin 150 raskauden hyvät tulokset).

Vaikka nämä asiat ovat tuttuja useimmille psykiatreille, on alan sisällä vakiintumassa käuytännöksi että potilaita ohjataan myös kokeneille synnytyslääkäreille keskustelemaan tästä aiheesta. Tämä on mielestäni erittäin viisasta tehdä etukäteen. Jos raskaudessa tule ongelmia, voi äiti ahdistua ja epäillä lääkettä ja psykiatria ja siksi asiat on viisainta käydä etukäteen läpi mahdollisimman monen asiantuntijan kanssa.