Pakko kirjottaa

tänne kun aloin viimein tänään käyttämään antabusta (2 vuotta ollu purkki kaapissa). Viimeks join torstaina. Mielenterveystoimistossa joskus jutellu ongelmastani, sieltä kautta nuo pilleritkin sain (mitään muuta en saanu). Alkoholi kuulunu mun elämään melko säännöllisesti rippikouluiästä asti ja viime vuosien aikana juotu määrä on niin hirvittävä että ei mitään järkeä. Muutama raitis päivä/kuukausi. Kaljaa käyttäny "lääkkeenä" eri tilanteissa niin usein ja paljon kun vaan mahdollista. Oon varmaan siinä pisteessä että kohta alkaa jyrkkä alamäki jos en pysty muuttumaan. Haluan pystyä. Vielä mulla on perhe ja työ(kai jotain olen tehny sitte oikeinkin). Näitä juttuja palstalta tässä oon lueskellu, ja ne sai mut viimen sen purkin aukasemaan. Olo on nyt aika levoton, ärtynyt ja typerä. Solut varmaan ihmettelee että mitä v....a, kun normaalisti olisin tähän aikaan jo humalan puolella tai ainakin kaljaa hakemassa.. saa nähä miten ukon käy.. tsemppiä kaikille muille painiville :z
7333
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Hieno juttu, että tunnustat tilanteesi ja haluat muutosta. Antabusta voi käyttää alkuun kainalosauvana, tärkeintä on oma sisäinen motivaatio muuttumiseen. Toisen takia yrittäminen ei onnistu, jos oma oivallus puuttuu.

Kunhan alkukarikot on voitettu ja pää alkaa kirkastua, pystyy miettimään miten jatkossa. Raitistuminen voi tuntua vaikeammalta kuin pitäytyminen vanhassa tutussa ja elätellä toiveita kohtuukäytön onnistumisesta, mutta loppujen lopuksi lopettaminen voi olla se helpoin tie - siinä ei menetä kuin kurjuutensa, mutta vastalahjaksi saa paljon enemmän: omannäköisen elämän ja itsekunnioituksensa takaisin. Apua saa ja kannattaa ottaa vastaan, jos tuntuu että ei enää jaksa pelkästään omin voimin.

Tsemppiä, ja päivä kerrallaan! Meitä on monta.

Äänestä
  • ei onnistu toisen takia ei, monetkohan kerrat olenkaan vaimolle luvannut lopettaa kaljottelun.. kohtuukäyttöön en usko pääsevänikään, pitkiin aikoihin kun en ole pystynyt juomaan alle yhdeksää olutta, aloitti niiden juomisen miten myöhään tahansa. ja jos sattu pakkiin illasta mitään jäämään, niin heti aamusta ne kiskaistava sisuksiin.. Ei ole se oikeata elämää, vaikkakin nousuvaiheessa tuntuu niin hemmetin hienolta, ei haittaa murheet eikä vitutukset paina.. Mulla on kumminkin vielä niin paljon menetettävää!(vielä oikeastaan menettänyt kuin paljon rahaa vuosien saatossa; ollu tuuriakin matkassa roppakaupalla - mutta varmasti ei kauaa). Eli mulla on motivaatio muuttumiseen sisällä, ja alun meinasinkin nuilla antabuksilla selvitä, jatkosta en tiedä. Aa-kerhoon meneminen minun kohdalla ei tällä hetkellä ole vaihtoehto, itse aion yrittää selättää pirun kun sen kerran niskani päälle päästinkin.

    Äänestä

Tosiaan tuosta se lähtee, että itse haluaa muutosta ja ymmärtää kuinka koukussa on alkoholiin.

Itselläni on nyt 11 selvää päivää takana. Ensimmäisinä päivinä minullakin oli levottomuutta. Ja levottomutta on vieläkin. Tämä päivä oli erityisen hankala,kun teki niin mieli aukaista olutpullo. Se olo hävisi kun lueskelin Juhani Seppäsen Selvästi juovuksissa kirjaa ja pohdin mikä henkinen paha olo syntyisi, jos nyt ratkeisin.

Toivon ja uskon, että levottomuus ja jatkuvan alkoholin pohtiminen häviää ajan myötä, kun jaksaa taistella alkoholihimoa vastaan.

Tsemppiä sinulle, helppoa se ei ole mutta helpottaa hitusen joka päivä.
Jaksamista!

Äänestä
  • "Toivon ja uskon, että levottomuus ja jatkuvan alkoholin pohtiminen häviää ajan myötä, kun jaksaa taistella alkoholihimoa vastaan."

    Minulla juominen alkoi painua mielessäni jonnekin taustalle siinä vaiheessa, kun olin ollut selvä puolisen vuotta. Sinänsä jännä juttu, että tuo puoli vuotta on mainittu monessakin yhteydessä eräänlaiseksi toipumisen etapiksi, jonka jälkeen pahin retkahduksen uhka alkaa olla voitettu kanta. Noilla paikkeilla alkoi tulla tunne siitä, että alkoholiongelma on kadonnut (pysyyhän se ongelma poissa, kun en käytä alkoholia!), mutta samalla muistan joka päivä sen, että putoan hyvin nopeasti takaisin vanhalle ladulle jos rupean tekemään taas kohtuukäyttökokeiluja. Oman juomahistoriansa muistaminen (sen kieltämisen sijaan) on ollut minullekin yksi tapa pitää mielessä se, miksi minulla ei ole enää syitä juoda. Varsinkin aivan alussa tuosta oli hyötyä.

    Äänestä

  • kaffeemuki kirjoitti:

    "Toivon ja uskon, että levottomuus ja jatkuvan alkoholin pohtiminen häviää ajan myötä, kun jaksaa taistella alkoholihimoa vastaan."

    Minulla juominen alkoi painua mielessäni jonnekin taustalle siinä vaiheessa, kun olin ollut selvä puolisen vuotta. Sinänsä jännä juttu, että tuo puoli vuotta on mainittu monessakin yhteydessä eräänlaiseksi toipumisen etapiksi, jonka jälkeen pahin retkahduksen uhka alkaa olla voitettu kanta. Noilla paikkeilla alkoi tulla tunne siitä, että alkoholiongelma on kadonnut (pysyyhän se ongelma poissa, kun en käytä alkoholia!), mutta samalla muistan joka päivä sen, että putoan hyvin nopeasti takaisin vanhalle ladulle jos rupean tekemään taas kohtuukäyttökokeiluja. Oman juomahistoriansa muistaminen (sen kieltämisen sijaan) on ollut minullekin yksi tapa pitää mielessä se, miksi minulla ei ole enää syitä juoda. Varsinkin aivan alussa tuosta oli hyötyä.

    Minulla juomahimo, tupakointi, levottomuudet jne katosivat kaikki yhdellä kertaa. Ne todellakin vain katosivat! Lakkasin YRITTÄMÄSTÄ ja olin valmis tekemään MITÄ TAHANSA että juominen loppuisi. Nöyrryin, kerroin totuuden, pääsin valheiden verkosta...
    Mutta, olen ollut raittiina vasta viime talvesta ja kahdesti on pitänyt ikäänkuin sisäisestä pakosta testata miltä juominen tuntuu. Ekalla kerralla ei mitään ihmettä tapahtunut, krapula tuli sekä fyysinen että henkinen, mitään kummempia kiksejä en enää saanut juomisesta.
    Viime kerta, perjantaina, ostin kymmenen purkkia kaljaa. Minua alkoi kolmen purkin jälkeen suunnattomasti tympäistä, mutta vielä vain piti uhallakin kiskoa toiset kolme. Sitten tympäännyin lopullisesti ja rupesin nukkumaan. Aamulla kaadoin inhosta väristen loput kaljat viemäriin.

    Ja päihdehistoriani ei ole mitään kevyttä viikonloppujuontia. Vaan siihen kuuluu vuosien bentso ja viinahelvetti.

    Enkä todellakaan kuvittele palaavani kohtuukäyttöön(enkä koe siihen edes tarvetta), sitäkin on yritetty tuhannesti- Tuloksetta!

    Äänestä

  • juoppo ja tiedän sen kirjoitti:

    Minulla juomahimo, tupakointi, levottomuudet jne katosivat kaikki yhdellä kertaa. Ne todellakin vain katosivat! Lakkasin YRITTÄMÄSTÄ ja olin valmis tekemään MITÄ TAHANSA että juominen loppuisi. Nöyrryin, kerroin totuuden, pääsin valheiden verkosta...
    Mutta, olen ollut raittiina vasta viime talvesta ja kahdesti on pitänyt ikäänkuin sisäisestä pakosta testata miltä juominen tuntuu. Ekalla kerralla ei mitään ihmettä tapahtunut, krapula tuli sekä fyysinen että henkinen, mitään kummempia kiksejä en enää saanut juomisesta.
    Viime kerta, perjantaina, ostin kymmenen purkkia kaljaa. Minua alkoi kolmen purkin jälkeen suunnattomasti tympäistä, mutta vielä vain piti uhallakin kiskoa toiset kolme. Sitten tympäännyin lopullisesti ja rupesin nukkumaan. Aamulla kaadoin inhosta väristen loput kaljat viemäriin.

    Ja päihdehistoriani ei ole mitään kevyttä viikonloppujuontia. Vaan siihen kuuluu vuosien bentso ja viinahelvetti.

    Enkä todellakaan kuvittele palaavani kohtuukäyttöön(enkä koe siihen edes tarvetta), sitäkin on yritetty tuhannesti- Tuloksetta!

    oli eilen sellainen olo, että olisin halunnut vain kokeilla miltä se juominen tuntuu vaikkakin olen vasta näinkin vähän aikaa ollut raittiina. Tai minulle tuo 11, nyt 12 päivää on jo paljon.

    Kaipa tämäkin on jotain selittelyä ja valehtelemista itselle. "Kokeilin vain miltä alkoholi tuntuu elimistössä" Mutta ei, nyt on parempi olla kokeilematta ja taistella raitistumisen kanssa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kaljalava kirjoitti:

tänne kun aloin viimein tänään käyttämään antabusta (2 vuotta ollu purkki kaapissa). Viimeks join torstaina. Mielenterveystoimistossa joskus jutellu ongelmastani, sieltä kautta nuo pilleritkin sain (mitään muuta en saanu). Alkoholi kuulunu mun elämään melko säännöllisesti rippikouluiästä asti ja viime vuosien aikana juotu määrä on niin hirvittävä että ei mitään järkeä. Muutama raitis päivä/kuukausi. Kaljaa käyttäny "lääkkeenä" eri tilanteissa niin usein ja paljon kun vaan mahdollista. Oon varmaan siinä pisteessä että kohta alkaa jyrkkä alamäki jos en pysty muuttumaan. Haluan pystyä. Vielä mulla on perhe ja työ(kai jotain olen tehny sitte oikeinkin). Näitä juttuja palstalta tässä oon lueskellu, ja ne sai mut viimen sen purkin aukasemaan. Olo on nyt aika levoton, ärtynyt ja typerä. Solut varmaan ihmettelee että mitä v....a, kun normaalisti olisin tähän aikaan jo humalan puolella tai ainakin kaljaa hakemassa.. saa nähä miten ukon käy.. tsemppiä kaikille muille painiville :z

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu