Helvetti kun on kova ikävä sinua elämäni mies.. Olit niin kylmä.. Tarkotitko mitä sanoit, olin huono siinä ja tuossa vaikka hetki sitten kerroit miten olet aina halunnut munlaisen tytön? Itkuparku.. Kaipaan sua..
Sinulle täältä..
Nainen länestä
13623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
laita viesti jos haluat keskustelua, kyllä sä osaat kaikki konstit. Jos et osaa niin sitte ei tartte lähettää.
Ei oo numeroa (onneksi) terapeoin itseäni...
vai onko sulla noin vähän mielikuvitusta muka? Pitäis keksiä parempaa.
No on monta paikkaa mutta en mä kehtaa enää. Erosta jo puoli vuotta ja pienellä paikalla asutaan molemmat. Enkä usko että ne tosiasiat siinä mihinkään on muuttunu. Mut sydämessä on ikävä ja kaipuu, toisaalta järki tietää tosiasiat, minkätakia kirjotan sen ikävän tänne enkä sano sitä hänelle itselleen enää:/
keksiä juttuja, vaikka pyysinkin käyttämään mielikuvitusta niin en ihan tuota tarkoittanut. Tuossa alempana sanot hänen kadonneen, nyt ei kaikki täsmää.
Se onki ku ei tiedä asiaa.. En tarkottanu kirjaimellisesti kadonnutta:) Vaan että tämä ihminen kadotti itsensä mielestäni.
justiinsa samoihin aikoihin koneelle kuin minäkin, kävi tuon edellisenkin viestin kanssa samalla tavalla.
Siis löysit jonkun muka paremman ja sitten petyit tähän uuteen ja nyt pitäis vanha löytää. Noinhan ei elämä kulje, erotilastoistahan sen näkee. Mutta löytääppä se joka olisi valmis pitkään suhteeseen, pitääkö se edes niin olla? Ainakin vaikuttavat onnellisilta nuo vanhat parit.
Tottakai oon yrittäny elämässä eteenpäin päästä. Ja jotain yritystä aluksi olikin ja luulen että tämä tosirakkauteni tämän tiesikin. Ehkä vähän närkästyi ja niinpä sattui mun sydämeenkin kun oon ymmärtänyt että mä todellakin menetin kokonaan tuon persoonan elämästäni. Voi kun tämä oli mun silmissä niin niin erilainen ja erityinen verrattuna muihin, verrattuna ihmisiin kenet oon tavannu.. Tää ihminen ei ollu pätkääkään pinnallinen, sai mut aina nauramaan ja tuntemaan oloni hyväksi, noh ennen loppuajan etäisyyttä mikä sattui, sydän pakahtui kun tulin torjutuksi. Kylmää vettä päälle vaan..kai se siitä:/ Ja on totta että kuulostan ristiriitaselta koska ristiriitaista se onkin miettiä mikä lopulta oli sitä oikeaa entistäni ja mikä sitä mikä johtui siitä toisesta tekijästä mikä muutti mun elämän miehestä niin paljon... Ja se sai mut lähtemään vaikka rakastin niin paljon! Heh, kello on vasta tosi vähän eikä meinaa väsyttää enää yhtään:) Ehkä oon hiukan hidas toipumaan kun tosissaan rakastun, kun se sattuu tapahtumaan erittäin harvoin.
juttuja täällä. Ja nuo hassut kirjoitusvirheet.. ;)
juttuja juttuja, niin tuttuja.
:D Joo.. Hassuja onkin.. Ja niin koomista tää ikävä myöskin.. Se mies oli mulle elämässä toinen ihminen ketä sai mut oikeesti rakastamaan itseänsä ja todella oli mitä olin etsinyt. Harmi vaan että mies kadotti itsensä.
kadotti? Voisitko kenties auttaa häntä, että hän löytäisi jälleen itsensä.
Ja mähän yritin kyllä, yritin sanoilla, teoilla itkulla (mikä vaan pahensi välejä tosin) , ei se menny ku siihen että mies hermostui ja totesikin että pitäisi olla oma elämä ja mä siihen että oon ymmärtäny että suhteessa eletään yhdessä tätä elämää.. Joo, sivusta näki kuinka tää ihminen muuttui, ja olisin halunnu estää sen. Mutta ei mun voimat riittäny toisen ihmisen ns. pelastamiseen. Itse ihminen tiensä valitsee ja mä en hyväksyny sitä tietä kun pää pakahtui miten ihanasta ihmisestä tuli ihan toisenlainen. Itsekin tein virheitä joita kadun ja joista opin.