Mites teillä, menettekö miehenne kanssa aina kahdestaan ulos baareihin jne., vaiko erikseen es. omien kavereiden kanssa?
Meillä harrastetaan viihteilyä melko harvoin, n. 2 kertaa 3:ssa kuukaudessa. Minä en päästä miestäni yksin, eikä hän minua. (Tosin meillä ei liion ole edes haluja jättää toista lapsen (3 v.) kanssa kahden kotiin.) Mummulaan ei kehtaa usein viedä, joten säästyy ainakin rahaa ja terveyttä tällaisessa järjestelyssä.
Jotain ajatuksentynkii?
Meillä harrastetaan viihteilyä melko harvoin, n. 2 kertaa 3:ssa kuukaudessa. Minä en päästä miestäni yksin, eikä hän minua. (Tosin meillä ei liion ole edes haluja jättää toista lapsen (3 v.) kanssa kahden kotiin.) Mummulaan ei kehtaa usein viedä, joten säästyy ainakin rahaa ja terveyttä tällaisessa järjestelyssä.
Jotain ajatuksentynkii?
Vastaukset 10
Vanhimmat
taas provoilee täällä.
Ajatuksentynkii....heko heko:))
Mitähän provoilua tuossa kysymyksessä mielestäsi oli?
Ja alkuperäiseen vastaus: Ei käydä baareissa yhdessä eikä erikseen, jos 10-vuotiaamme on esim. mummolassa tai kavereillansa, tehdään mielumin kotona esim. hyvää ruokaa ja kenties otetaan pari lasillista viiniä. Tai kutsutaan kavereita tänne.
jäi menneeseen elämään kun lapsia alettiin suunnittelemaan.
Vapaalla (1-2krt/vuosi) käymme syömässä ja elokuvissa tai vaan ollaan kotona ja kuunnellaan hiljaisuutta. Lapsia on 6.
Minä äiti käyn useammin, mies on lasten kanssa kotona. Joskus myös yhdessä, mutta selvinpäin toinen ainakin. Käyn itsekin useimmiten ihan ilman alkoholia baarireissuni.
Joskus nuorena pari turhaa riitaa saatiin "viinapäissään" aikaiseksi, se oli ennen lapsia. Nykyään isäntä käy kavereidensa kanssa, ja minä omieni tai yksin. Mitään mustasukkaisuus tai muita hommia ei ole ollut, miksi olisikaan?
Näin on menty jo 12 vuotta, ja näin varmaan vielä jonkin vuoden (lapset vielä pieniä osittain). Kun kummallekin on tilanne ihan ok. Yhsessä käydään joskus syömässä tai elokuvissa, teatterissa tms riennoissa. Se riittää. Yhteistä aikaa saamme tarpeeksi kotona. Puoliso lataa akkujaan työmatkoillaan, joita on aika runsaasti, joten hän ei edes halua kotona ollessaan oikeastaan mihinkään lähteä. Minä taas haluan, muuten tunnun mökkiintyväni. Ukko on kova lenkkeilemään ja käy kalassa. Minä baarissa tai ystävien luona. Molemmilla on omat menonsa, mutta eri aikaan.
Meillä vaihtelee. Joskus lähdetään yhdessä (yleensä miehen kavereiden kanssa jotka kyllä minustakin kaverinaan puhuvat) ja joskus lähtee vain toinen ja joskus mennään erikseen. Mieheni ei kuitenkaan lähde koskaan minun ystävien kanssa, ei ole kovin innokas tutustumaan uusiin ihmisiin. Toisaalta näen ystäviäni 1-3 kertaa vuodessa joten mielelläni sen ajan ihan rauhassa heidän kanssa vietänkin.
Sekä että. Siis sekä yhdessä, että erikseen käydään.
Ulkonakäyntejä on erilaisia. Joskus lähdemme ihan asiasta tehden kaksin ”kukertelumielellä” ja käymme esim syömässä, leffassa/teatterissa ja ehkä sitten parilla jossain pubissa. Tai sitten ei. Usein on kivempaa mennä kotiin/hotlaan ja juoda se viini sitten ihan muun kukertelun lomassa, jos sitä ylipäätään kaipaa.
Samoin pyrimme pitämään muutaman kahdenkeskisen loman vuodessa eli reissaamme kaksin sinne minne varat kulloinkin riittävät. Niilläkin reissuilla baarit usein jäävät kakkoseksi jollekin mielenkiintoisemmalle aktiviteetille.
Joskus taas liikutaan isommalla sakilla, esim kun meillä on sellaisia yö- tai viikonloppuvieraita, jotka tykkäävät baareihin lähteä. Silloin mukana on usein me molemmat, vieraamme ja esim. osa aikuistuneista lapsista puolisoineen.
Sitten on baarikeikkoja jotka kumpikin heittää yksinään.
Mies tekee etätöitä kotoa käsin ja käy vain kahdesti kuussa muutaman päivän ajan sillä paikkakunnalla, jossa työpaikka aktuaalisesti sijaitsee. Nämä reissut osuvat alkuviikkoon joten varsinainen bilettäminen ei oikein nappaa, mutta usein käy kyllä yhdellä (esim keilahallilla, golfradalla, hevomestassa) työkavereidensa kanssa.
Samoin käyn minä joskus työ- tai opiskelukavereiden kanssa joko spontaanisti tai järjestetysti muutamalla.
Minulla on myös sellainen paras ystävä vuosien takaa, jonka kanssa meidän perinteisiimme kuuluu tehdä muutama kahdenkeskinen reissu vuodessa. Ko. ystävä on alkoholisti joten baarittelukin kuuluu oleellisesti näihin reissuihin, jos kohta muutakin ohjelmaa useimmiten on.
Ihanko "ette päästä toisianne" ystävien kesken viihteelle. Elääkö Suomessa moni tälläisessa parisuhteessa? Miten käytännössä aikuinen ihminen voi olla päästämättä toista aikuista johonkin? Raivoatte, kiukkuatte, uhkailette tai roikutte fyysisesti kiinni toisessa, ettei se pääse vai? Saako kysyä vielä syytä, miksi "ette päästä" toisianne ystävien kanssa viettämään iltaa? Käsittämätöntä. Ihan kuin jostain koirasta puhuisi. :D
Meillä käydään ulkona sekä että, yhdessä ja erikseen, miten tykätään. Ihan terveessä, normaalissa suhteessa siis elämme.
Me käydään erikseen. Toinen hoitaa lapsia.
Olen käynyt kahdesti viimeisen neljän vuoden aikana, eli tuo teidän melko harvoin kuullostaa mielestäni tosi paljolta. Sehän on lähes joka viikonloppu!
Mun matematiikalla laskien ei kyllä ihan lähes joka viikonloppuun mene... Eikös kolmessa kuukaudessa ole suunnilleen 12-14 viikonloppua ja jos siitä on menossa noin 2 viikonloppua niin onko se sitten usein... Ei mielestäni. Itse käyn vielä useammin, tosin ei laiteta lapsia hoitoon läheskään aina vaan mies jää sitten lasten kanssa. Ehkä kerran parissa kuukaudessa lapset menee johonkin hoitoon ja lähdemme yhdessä.
Eipä tartte tuommoista edes miettiä, kun ikää jo sen verran, että baareilua tuli "harrastettua" silloin aikoinaan, ettei enää tee mieli ja alkoholia ei käytetä juuri ollenkaan. Mutta jos on esim. muita menoja, teatteria, pikkujoulua, kaupungilla käyntiä, kavereiden tapaamista, niin kyllähään sinne on päästävä yksin eikä siinä ole mitään ongelmaa. Mies katsoo silloin lapsia. Ja usein käymme myös yhdessä ulkona, niin silloin mummo ja ukki katsovat. Minusta on ihanaa laittaitua ja käydä ilman lapsia jossain miehenkin kanssa. Miksi edes miettiä moista, yksin vain erikseen, jos luottamus pelaa.