Tämmöistä olen miettinyt pidemmän aikaa:
Tykkään hirveästi ujommanpuoleisista tytöistä, mutta ne joko kököttää kotona piilossa, tai aktiivisemmat on lähes varmasti joku jo vienyt. Olisiko jollakulla kertoa tarinaa siitä miten joku on saanut kotikissasta heilan? Tai miten ja missä kotikissaksi tunnustautuva toivoisi jonkun tapaavansa.
Näkyyhän noita kivan näköisiä tyttöjä kun vähänkin ulkona liikkuu. Ongelmaksi tulee silloin, että miten introverttia oikein pitäisi lähestyä? On hankala saada yhteyttä ujoon ihmiseen varsinkin kun on ite samanlainen.
Usein neuvotaan ettimään seuraa netin välityksellä. Noh, koitetaan kalastella tämmöisellä ilmoituksella:
http://treffit.suomi24.fi/showUserProfile.do?id=425920
Jos joku ujoliini sattuu kiinnostumaan, niin kirjoittele vaikka osoitteeseen [email protected]
Heh, meni vähän naamioiduksi seuranhauksi. Mutta olisi mukava nähdä kommentteja ja keskustelua noista kysymyksistäni.
Tykkään hirveästi ujommanpuoleisista tytöistä, mutta ne joko kököttää kotona piilossa, tai aktiivisemmat on lähes varmasti joku jo vienyt. Olisiko jollakulla kertoa tarinaa siitä miten joku on saanut kotikissasta heilan? Tai miten ja missä kotikissaksi tunnustautuva toivoisi jonkun tapaavansa.
Näkyyhän noita kivan näköisiä tyttöjä kun vähänkin ulkona liikkuu. Ongelmaksi tulee silloin, että miten introverttia oikein pitäisi lähestyä? On hankala saada yhteyttä ujoon ihmiseen varsinkin kun on ite samanlainen.
Usein neuvotaan ettimään seuraa netin välityksellä. Noh, koitetaan kalastella tämmöisellä ilmoituksella:
http://treffit.suomi24.fi/showUserProfile.do?id=425920
Jos joku ujoliini sattuu kiinnostumaan, niin kirjoittele vaikka osoitteeseen [email protected]
Heh, meni vähän naamioiduksi seuranhauksi. Mutta olisi mukava nähdä kommentteja ja keskustelua noista kysymyksistäni.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minulla ainoat kokemukset miesten lähestymisestä ovat vanhalta työpaikalta. En osaa kuvitellakaan, että jostain baareista löytyisi minulle mies, niin kuin niin monille tuntuu käyvän. Minä kun en niissä edes käy. ;) No, en osaa kommentoida sen enempää tuohon miten pitäisi lähestyä kun yleensä kukaan ei lähesty missään kauppojen kassalla,kaduilla kulkiessa tai lenkkipoluilla. Vastasin vaan kun olet niin ihana.
Vaikkei kokemusta olisikaan, niin olisi kiva kuulla ajatuksia siitä miten *toivoisi* toisen lähestyvän. Tai mikä kuulostaisi luontevalta tavalta omalle kohdalle. Tuntuu että ujo ihminen lähinnä vaivaantuu jos joku tuntematon hyppää puskista selittämään jotain typerää :)
Itse olen 20-vuotias tytteli, ja tosi ujo seurusteluasioissa. Kavereina ollut aina poikia, mutta jotenkin aina jääneet sille kaveripohjalle, voisi kuvitellakaan ketään heistä "heilaksi" (tai lähinnä itseäni siksi heilaksi).
En ollut koskaan seurustellut, saati esimerkiksi suudellut ketään poikaa, mutta tämän vuoden alussa tapasin täältä yhden kivan pojan, ja olemme olleet yhdessä melkein puoli vuotta :) Juttelimme tosi pitkään netin välityksellä (sähköposti, mese, skype jne.), sillä olin hyvin ujo tapaamaan tätä tyyppiä. Olin hyvin epävarma itsestäni, ja esim. ulkoisesti koin olevani kenellekään kelpaamaton (sitä en ruikuttanut kellekään, mutta siis ajatukset päässä vain sanoivat niin). Kuitenkin kun tämä poika hyväksyi minut tällaisena kuin olen, olen saanut paljon uskoa itseeni ja tyytyväinen elämääni :)
Toivottavasti sinulla käy hyvä tuuri, kyllä meitä netistäkin löytyy :)
Harmi, kun olen 20 vuotta liian vanha sinulle. Profiilisi on mielestäni hyvä, ja tuota kautta niitä ujoja varmaan saa kalasteltua. Ota rohkeasti itse yhteyttä kiinnostaviin profiileihin, kyllä se siitä!
Jotkut ujot pelkäävät, että pelästyttävät toisen ujon tiehensä lähestymisellä. Luulen kuitenkin, että ujo toivoo, että se toinen osapuoli olisi rohkeampi ja tekee aloitteen. Eli ole sinä se rohkea, jos kohtaat jonkun kiinnostavan, älä odottele liian kauan.
Kyllähän ujoja tyttöjä varmasti kaupungillakin liikkuu, ei ehkä niinkään baareissa mutta kaikkialla muualla kylläkin. Itse en ainakaan lainkaan pahastuisi, jos joku tulisi esimerkiksi ihan kadulla, kaupassa tai vaikka kirjastossa nykäisemään hihasta. Tietysti punastelisin enkä saisi mitään järkevää suustani ulos, mutta ihan varmasti olisin imarreltu. Ehkä voisi aluksi herätellä keskustelua jostain täysin arkipäiväisestä (esim. kirjastossa kirjoista, kaupassa ruoanlaitosta) ja sen jälkeen pyytää vaikka kahville. Jos huomaisin, että pyytäjääkin ujostuttaa, olisin kaksin verroin imarrellumpi ja enemmän ihastuksissani. Myös opintojen yhteydessä ja luennoilla olisi minusta erityisen mukavaa tutustua johonkuhun.
No ite ujona toivoisin että mulle tultais vain ihan reippaasti juttelemaan, vaikka en ite kykenis ikinä tekemäänkään niin. Tosin mä onnistun aina vaikuttamaan siltä etten haluu ketään mun lähelle ja kaikki mun yritykset tutustua uusiin ihmisiin kaatuu siihen, kun en osaa puhua mitään ja ihmiset kyllästyy muhun tai luulee etten tykkää niistä. Muiden ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen on vaikeaa.
pyllyhylje
Ite oon kans tosi ujo eikä mitään uskollosta lähestyä ihmisiin. Joskus toivoisin vaan että joku poika tulisi juttelemaan mulle, kun en kuitenkaan ikinä itte uskoltaisi. :D
Viestisi sai kyllä hymyilemään ja iloiselle mielelle, on mukava lukea kuinka sinunlaisiasi miehiä on olemassa... ja profiilisi olisi kyllä kiinnostava mutta vain kaveruusmielessä :) Olen kyllä enimäkseen tällainen kotikissa, joka viihtyy paljolti kotosalla ja monta monta vuotta menikin piilossa sisällä kyhjöttäessä aikaa viettäessä hiljaisuudessa. Minulle kävin hämmästyttävän samalla tavalla kuin keskustelussa aiemmin vastanneelle tänävuonna... En ollut ikinä seurustellut, eikä miespuolisiin ollut oikeassa elämässä ollut ikinä mitään kunnon kontaktia, mitä nyt joskus muutaman sanan vaihtoit joidenkin kanssa johon se jäi. Masenti pitkään, nykyään hieman vähemmän, kun kaikki muuten kiinnostavat ihmiset aina ovat lopulta vaikuttaneet ylienergisiltä, liian sosiaalisilta, äänekkäiltä ja "vähä-älyisiltä". Olin lopen kyllästynyt yksin olemisen tuskaan, kaipasin lähelle jotakuta saman ajatusmaailman omaavaa, syvällistä, rauhallista rakastettavaa henkilöä, eikä kaverisuhteidenkaan solmimisessa ole vuosiin enää onnistanut...
No sitten se kolahti puolisen vuotta sitten ihan yllättäen pitkän etsinnän jälkeen, rakas löytyi internetistä; Ujo ja herkkä mies, juuri sellainen mistä olin haaveillut. Todellakin olen aina ollut hyvin hyvin sisäänpäinvetäytynyt, kammonnut sosiaalisia tilanteita ja vihannut ventovieraiden ihmisten kanssa puhumista.... yrittänyt paeta tilanteista joissa joku ottaisi minuun kasvokkain kontaktia, vaikka samaan aikaan ärsyttäisi kun tuntuu ettei kukaan ikinä välitä ja ole huomaavinaan :P. Muutama kuukausi meni jutellessa internetissä niitä näitä kaverimielellä erään henkilön kanssa, enkä uskaltanut ajatella mitään syvempää koskaan tapahtuvan vaikka salaa hieman olinkin kiinnostunut muutenkin kuin vain mesettelyjuttuseurasta, osasin kumminkin tukahduttaa tunteeni. Mies sitten pikkuhiljaa yritti saada minua yhä enemmän luottamaan itseensä niin että rohkeuteni riittäisi ensitapaamiseen... kävi jotakin ikävää välillämme joka sai minut vetäytymään ja mies pelkäsi menettävänsä minut, joten hän lopulta paljasti minulle tunteensa. Se tuli täysin yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta, en uskonut että kukaan ikinä voisi sanoa minulle mitään niin kaunista tarkoittaen sitä, mieletöntä että joku todella uhraisi ajatustaankaan minuun ja sitten vielä perätin ajattelisi päivin ja joskus jopa öin.
Lopulta sain kerättyä rohkeutta, pelkäsin vielä monen kuukauden kirjottelun jälkeenkin aivan hirmuisesti ensitapaamista, mutta lopulta pystyin siihen. Tapaamisen jälkeen tunteet vain syvenivät, tutustuttiin varovasti lisää toisiimme ja alettiin tapailemaan harvakseltaan. Pikkuhiljaa alettiin tapailla yhä enemmän ja enemmän, luottamus kasvoi ja uskallettiin jonkin ajan päästä olla itsemme pelkäämättä torjutuksi tulemista.
Suhde todella on lisännyt itseluottamusta, saanut rohkeammaksi, olen oppinut näkemään hieman enemmän positiivisia puolia asioissa ja on alkanut uskaltaa kokeilla asioita joita ei ikinä ennen uskaltanut tai voinut muuten tehdä. Kertomus taisi vähän sivuuntua aiheestasi mutta iski jokin halu purkaa päästä patoutuneita ajatuksia :)
Vaikutat hyväsydämiseltä ihmiseltä. Se oikea ei kovin helposti tule kohdalle, mutta aivan varmasti se jossakin vaiheessa sitten tapahtuu. Kunpa vain joku huomaisi sinut ja uskaltautuisi ottamaan yhteyttä... internet on ehkäpä se kaikkein helpoin paikka löytää joku, itse löysin omani täältä suomi 24:n sivuilta etsien keskustelupalstalta messengeriin juttuseuraa. Muuten ujoja voi löytää vaikkapa... no, ehkä mistä vain, hiljaisista, rauhallisista paikoista...
Tämä ujo ja arka tyttö löytyy metsästä lenkkipoluilta :)
Baareissa käyn äärettömän harvoin, samoin muissa paikoissa/tapahtumissa, joissa on paljon ihmisiä.
Itse pidän "normaaleista" lähestymisistä. Esimerkiksi niitä näitä juttelu on paljon mukavempi tapa lähestyä, kuin sanoa, että: "Olet tosi kaunis" tai kysyä suoraan lähtisitkö kahville/treffeille. Tuollaiset yritykset saavat ainakin minut lähtemään karkuun. Eli ujoa täytyy lähestyä hiljalleen ja ei hyökkäävästi :)
Vietän suurimman osan ajastani asunnossani tai lenkkipoluilla, kaupoissa on toki pakko käydä pari kertaa viikossa. Joka ei ole lainkaan miellyttävää puuhaa... Ja voisin kuvitella, että myös kirjastoista voisi löytää ujoja, itsekin käyn siellä melko usein luettavaa hamstraamassa :)
Tsemppiä sinulle!
"Itse pidän "normaaleista" lähestymisistä. Esimerkiksi niitä näitä juttelu on paljon mukavempi tapa lähestyä, kuin sanoa, että "Olet tosi kaunis" tai kysyä suoraan lähtisitkö kahville/treffeille. Tuollaiset yritykset saavat ainakin minut lähtemään karkuun. Eli ujoa täytyy lähestyä hiljalleen ja ei hyökkäävästi :)"
Tässä on totuus. Itse voin ujona miehenä/poikana todeta sen, että noinkin suorat lähestymiset saavat jotenkin kummasti pakenemisreaktion aikaan. Ei minua kyllä ole kauniiksi sanottu, mutta jotain sinne päin :). Varmaan aika outoa käytöstä varsinkin mieheltä, mutta enpä sille oikein mitään mahda. Ujoihin pitää vain ensin tutustua "normaalisti" ennen kuin iskee tunnekortit pöytään, siitä ei pääse mihinkään.
Minusta olis ihan mahtavaa, jos joku olisi kiinnostunut minusta ja vieläpä ihan aidosti!
Ei tulisi juttelemaan vain säälistä tai sen takia, että ei ole mahiksia muiden ns. normaalien typyjen kanssa. Olis kiva kuulla jotain kehujakin! En muista milloin joku olisi viimeks sanonut minusta mitään positiivista... kun olin lukion ekalla joku abi taisi kehua mun paitaa, se taisi olla vika kerta kun sain kehuja. Tiedän että en ole mikään Miss Suomi, mutta jos joku vieras tulisi juttelemaan olis kiva kuulla, että hän ei pidä minua ihan turhanpäiväisenä :) Jotenkin tämän ulkonäkö juttu on minulle hyvin arka asia, kun olen jatkuvasti saanut kuulla sitää kuinka tylsä ja tikkumainen olen.
Haluaisin viihdoin aloittaa baareilun, mutta en kehtaa mennä sinne, kun en mie osaa tanssia enkä mitään... nolaisin vaan itteni! Missään kahviloissakaan en hirveästi käy, ei viitti yksin istua siellä kun muilla on hauskaa kaveriporukoidensa kanssa. Missään ravintoloissa mulla ei ole varaa käydä, mutta ruokakaupassa pyörin useasti... Sieltä pussikeitto osastolta on varmaan aika vaikeeta bongata ketään :D
Noh ujoja ihmisiähän on kahdenlaisia; on niitä söpöjä ujoja, joilla on kavereita ja harrastuksia, mutta silti he punastelevat ja puhuvat hiljaa. Toiseen porukkaan kuuluvat ne koulukiusatut, yksinäiset ja "itsetunto nollissa" -ihmiset, joihin myös mie kuulun :)
Sovin ihan hyvin tuohon sinun kuvailuun, olen itsekkin rapu.
Olis kyllä kivaa tavata kova bilettäjä, niin se vois tutustuttaa mutkin tuohon baarielämään, mutta onhan tuo luontoilukin ihan jees. Paino on vaan alle 50kg, eli ei täytä ehtoja :D
Vau, minun ei siis tarvitse menettää toivoani, jotkut siis pitävät ujoistakin tytöistä...
Kyllä, pitäisin tietenkin ajatuksesta että joku tulisi vaikka kadulla/bussipysäkillä/kaupassa tulisi ja nykäisisi vaikka hihasta ja juttelisi minulle, mutta siinä on se mutta että menen helposti lukkoon näissä tilanteissa, yleensä en saa mitään suustani ulos ja välttelen katsekontaktia varsinkin jos kyseinen henkilö on sellainen johon tunnen vetoa.
Jos minuun yhteyttä haluaa saada niin sanoisin että kannattaa aloittaa tutustuminen todella varovasti eikä töksäyttää suoraan että mennään kahville. Katsoisin pystyväni nopeammin ns. rentoutumaan tilanteeseen jos vastapuoli aloittaa juttelemalla niitä näitä sen sijaan että pyytäisi heti ulos (koska jännityn heti tilanteesta kun ei tunne toista yhtään). Itseasiassa minuun pitäisi tutustua ensin vähän kaveri tasolla joitain viikkoja/kuukausia ennen kuin tekee ekan siirron.
Kyllä, olen vaikea tapaus tutustua, siksi luulenkin että mahdollinen poikaystävä tulee kaveripiirin kautta. Kaverien seurassa kun uskallan jätkillekkin alkaa flirtailemaan kasvotusten.
Muuten ei kukaan vastakkaista sukupuolta oleva henkilö uskalla minua lähestyä, tai jos uskaltaa niin paikat missä minä käyn on aika minimissään. Katsotaan sitten kun/jos alan salilla käymään ens jaksossa.
Tunnustan olevani ujo, tutustun todella huonosti uusiin ihmisiin. Tykkään kyllä jos minulle tullaan juttelemaan, kiva huomata jos joku on oikeasti kiinnostunut. En säikähdä vieraita ihmisiä, vaan tollasissa spontaaneissa tilanteissa juttelukin luonnistuu kivemmin, eikä jännitä niin paljon kuin se, että tilanne/tapaaminen olisi sovittu.
Liikun paljon ulkona lenkkeillen tai pyöräillen, joten haaveilenkin aina, että joku ihana urheilullinen kundi tulisi juttelemaan mulle ;)
Ujoudesta huolimatta mulla on takana 2 parisuhdetta, molemmat kestivät n. 2 vuotta.
Hommat ovat aina kaatuneet liikaan erilaisuuteen, eri tulevaisuuden haaveisiin, unelmiin.. ym ym. Monia asioita. Hankalia nämä parisuhteet ovat todellakin olleet.
Muuten ujoudestani ei liiemmin suhteessa haittaa ollut, mitä nyt toista kumppaniani se häiritsi välillä liikaa, jos oltiin esim. samassa isommassa porukassa enkä avannut suutani liiemmin.
Mä olen ujo tyttö,mutta minua ei ikinä kukaan huomaa koulussa tai missään muuallakaan :( en tiiä mikä muss on vikana :( mutta toivoisin että minut huomattais joten kuten vaikka oonki omasta mielestä kamalan ruma (monet on sanonut kaunis mutta omasta mielestä hirvittävä :( )
Näin about saman ikäisenä ja samoja piirteitä naisissa arvostavana miehenä olisi kiva kuulla, onko aloittajan profiili tuottanut minkäänlaisia kontakteja.