Viileää on ulkoilmassa
jollei istu seinän suojassa.
Viileää ei sentään täällä,
runonurkan parrun päällä.
Elämän kirjoa kirjoitettu
ajatuksella niitä luettu.
Ylitetty runoissa jo viisikymppiä
toivottelen hyvää tsemppiä.
Runoja ilosta ja surusta
elon pienistä murusta.
Sauhuamaan taas aivot
tyhjentämään idean kaivot.
Runon luku kuin yhtä juhlaa
ainuttakaan ei kukaan tuhlaa.
Jatkettaan runon kirjotusta
ettei tule pahaa vierotusta.
Nautitaan yhdessä olosta
ja kynä kaivetaan kolosta.
Kiitos runoistanne. Niissä on tosiaan elämän kultalankaa ja monia säikeitä.
jollei istu seinän suojassa.
Viileää ei sentään täällä,
runonurkan parrun päällä.
Elämän kirjoa kirjoitettu
ajatuksella niitä luettu.
Ylitetty runoissa jo viisikymppiä
toivottelen hyvää tsemppiä.
Runoja ilosta ja surusta
elon pienistä murusta.
Sauhuamaan taas aivot
tyhjentämään idean kaivot.
Runon luku kuin yhtä juhlaa
ainuttakaan ei kukaan tuhlaa.
Jatkettaan runon kirjotusta
ettei tule pahaa vierotusta.
Nautitaan yhdessä olosta
ja kynä kaivetaan kolosta.
Kiitos runoistanne. Niissä on tosiaan elämän kultalankaa ja monia säikeitä.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Onhan tuo viina
melkonen piina
iloseks kun saa
ja elämä maittaa
vaan kerkiinkö enää
saaha siitä haittaa
ko haluun sitä juua
ei tartte kottiin tuua
en oo mikään paha
haittana vain on raha
siihen tätyy tyytyä
ettei tarttis hyytyä
iloiseks kun minut tekkee
niin ei tarvis tuskaan reppee
muija kun jo minut jätti
oli oikein soma nätti
kohta taas myö tavataan
taivaan kartanoil myö ravataan
anteeks jos työ tämän suotta
ei siin mäne monta vuotta.
Viilentynyt kesäilta ikkunat auki maailmaan
voimakas pääskynlento taivoon avaraan.
Liito vapaa ylös alas kauniit kaarrokset
siipi piirtää vedenpintaan viivat ohuet.
Viivähtää vain hetken, luona poikueen
sitten lentoon syöksyäkseen yhä uudelleen.
Kesän tuova lintu, sulava ja kaunis niin
väreissään on vastakohta valkojoutseniin.
Aiai ukkopahhaa
sullon kohta vähän rahhaa
kivistääkö nyt jo mahhaa
turvottaako rasvamaksaa
tuskin iloitakaan jaksaa.
Kirjoittelen kateellinen siksi
kuunnellut oon jäkätystä rouvan
aikoo nostaa kassit portahille
jonoon jou'un asunnottomille
kun vielä pääsen rouvan viereen
ei enää tullut viinat mieleen.
Ukkokulta sull on hyvin
mamman viereen toive syvin.
Siitä lähtee elos parain
se on myöskin selvyys varain
siitä muori ilahtuu
silloin suukkon aukee suu
lämmin sun on köllötellä
muorin vieres möllötellä
aamu tuo taas uudet kujeet
jos ei vaivannut sua luteet
aamukaffeet voisit keittää
sekä sängyn peitteen heittää
ettei tarttis aina muoris
jälkiäs kun tuo ain suoris
teill ois onni auvoinen
näkisinpä joskus sen
meill on täällä ukko paha
yhteinen on meillä raha
tota kyllä rakastan
mansikoita pakastan
mutta toivoisimpa
joskus sanovan on vinka
kanssas olla sun
paree hiljaa olla mun.
Hän vuosia sitten
yksin jääneenä
heitteellä tuntee
yhä olevansa.
Ei löydä tekemistä
ei uutta ystävää,
elämä mennyt
mieltä kirveltää.
Mies kaverin tapaa
alkoon askel kulkee
yksinäisyyden
poistoa hetkinen
myöhemmin palaten.
Yksinäinen ukko
muistoissaan eläen.
Sais ukkoa helliä
siinä kun nurmella
yrittää kelliä
perhonen nenää kutittaa
varmaan sitä huvittaa
ukko pois sen pyyhkäisee
perho hetken nyyhkäisee
muurarahainen kiipeää
kohti olkaa leveää
pysähtyvi kauluspaitaan
jänö hyppi ahonlaitaa
tuuli otsaa hivelee
suukkojakin jakelee
taivahalla pilvet soutaa
lämpö hyvä auringon
onnellinen ukko on
Ois ukkeli onnellinen
kun vain joku ihminen
kuunnella jaksais juttujansa
lähes sadan vuoden takaa
itsestään ei mitään kerro
mutta muista ihmisistä
henkensä jo heittäneistä.
Akkoiko lainkaan ei muistella
yksisteen täällä saa luistella
kahvit nyt hyvät ihtellein keitän
hartiat kipiät huivillain peitän
kylymäkin on minuu viluttaa
puitakin pitäis hakemaan
miks sie minuun tänne jätit
vaik ruokat aina suuhusi mätit
vaan kiikkustoolin teitkin hyvän
siks mull on sulle lämmin sytän.
Akka puotiin kulkeutuu
ostaa kahveeta ja kakun.
Ehtooseen päivä sulkeutuu
vahingossa kohtaa Akun.
Aatteli akka hurvitella illan
tummuvassa maisemassa.
Akupoika iskee silmäsillan
on mukaan kutsumassa.
Akka miettii siinä tovin,
on komea Akupoika tuo,
ehkä mukaan sovin
ja ujon katseen suo.
Leipää ja lenkkimakkaraa
Aku koriin survaisee.
Kimpun päivänkakkaraa
akalle näin kirmaisee.
Akan luo mennään käsikynkkää
pihassa jo grilli sihisee.
Kakusta ja kahveestakin tykkää
jo uutta pannussa pihisee.
Yksin ei istu akka enää
Akun kanssa porhaltaa.
Ei pitkät illat tee tenää
syliin Akun sukeltaa.
No, semmosta se on
kun suomi-filmiin eläytyy.
Voi jo sulkea television
ja unet pian näyttäytyy.
Kärsivällisyyttä
en pyydä syyttä
en jaksa enää
niin tekee tenää
kuunnella
samoja juttuja
ja aina alusta
ne on niin tuttuja
en korviain voi lukita
se voidaan väärin tulkita
mun pinna venyy, veenyy yy
se onko oma syy?
Elämän varsi,
mamma sanoi.
Elämän farssi,
pappa kuuli.
Siitä on tehty elokuvakin.
Illan kultaa auringonlasku
lammen pinnalla renkaita.
Pienen jalanjälkiä hiekalla,
lumpeenlehtiä laiturilla.
Suomen kesässä.
Peura katselee vastarannalla
kaislikossa liikkuu vene.
Sorsaemo poikueensa piirittämänä,
New York - Moskova linjalla kone.
Suomen kesässä.
Tuohella sytytetty saunankiuas
lähikoivikossa vastantekijä.
Lasten naurua rinteessä
naapuri ruokkii kalkkunoita.
Suomen kesässä.
Minäkö tarpeeton, en toki,
istun ja kirjoitan kymmenellä sormella.
Mikä sitten on tarpeetonta
no ainakin vaatteet ...saunassa.
Suomen kesässä
Huomenna on paljon työtä,
Huomenna on uusi ihana päivä
Huomenna on tiistai,
Klaus ja Launo viettävät nimipäivää.
Suomen suvessa.
Heräisit, runoheppa, heräisit jo
pianhan laskee jo aurinko
vai odotatko kuuta nousevaa
ennenkuin ryhdyt sä laukkaamaan?
Runohepan jalat jotenkin jumissa
lieneeko ihan heppa jo unessa
kirmailee unien niityillä
vapaana, villinä metsissä
haukkallen ruohoa vihreillä rinteillä.
Unien kauroja maistelee.
vain kauniisti seisoo
maisema niin huikaisevan ihana
vuoret utuisina siintää
kukkien terälehdet tuulessa
tuoksuaan jakaa,Pegasos on
saanut syödä ja olla vapaa
löytää kyllä paikan missä
laskeutuu levolle,hirnahtaen-
tummenee ilta, ja taivaalla
syttyy ensi tähtönen.
Voi, mikä kesäsää,
niin on kylmää,
että sielunkin
jäädyttää.
Hetken aurinko
lämmittää,
kun esiin pilkistää,
- taas pilven taakse jää.
Ilmastoko lämpenee?
Höh, kyllä se kylmenee.
Jääkausi tulossa lienee.
Puu peittää pilvet
paistekin piilossa
pian poistun paikaltani
piilostani
pupuna puikkelehdin puistoon
pakenen poikien pyöriä
pelkään pöriseviä pakoputkia
puiston pensastossa
pesäpaikkani pehmoinen.
Aloittelen aamuani
haukotellen hartaasti
hieroskelen hartioita
jännittelen jalkojani
kahvia keittää koitan
kirjoitellakin kotvasen
virkistyinpä vikkelästi
reipastuin ripeästi.
Ei ystävä soita, ei tuttavakaan
vain lehtikauppiaat muistaa
ei kirjeitä tule, ei korttejakaan
vain mainoksia jakajat jakaa
ei ovikello soi, ei kilahdakaan
ja kahvinkeitin kaappiin jo joutaa.
Vaan, - lupaahan sääennustus poutaa.
sormiani jalotellen
ei ajatuksen ituakaan
nyt näpit näppäimille
niillä runot mitä hienoimmat
laulut kaikkein vienoimmat
jylisevät saarnat
ankarimmat moitteet
lepytykset,
anteeksi myös annot.
kuiskii ystävä näin
katso aurinkoon.
Tartu käteeni mun
hyräillen tuulen
laulua ja meren.
Kaunis on sävel
se luonnosta kumpuaa.
Se meidän kaikkien on
laulu sun ja mun.
Mikä meidän ollessamme,
joutavana istuissamme,
jouammepa runoilemaan,
vaikka virttä veisailemaan,
vaikka omaksi iloksi
tahi tuttavien harmiksi.
Aurinko kutsui ulos juoksin
ilosta silmäni loisti.
Vihreät lehvät siivilöi hohteen
ujostutti laulun kauneus.
Käteni laitan käteesi sun
hellästi otit sen vastaan.
Leivoset kuoroon jo yhtyvät
silmäni sirrillään katsoi
Auringon kirkkaus ihana on
ilo jäi asumaan rintaan.
Kun sain ystävän laulua
muidenkin kanssa jakaa.
Sadepäivä rattoisasti kuluu kirjoitellen
mietiskellen, lueskellen,
sanoja järjestellen
monella ihmisellä
huolia on sydämellä
yrittelen keventää
huoliansa hellittää
kuunnellen ja vastaillen
siten kuin vain osailen.
vähän loilotin mukana
säveltä kaunista tapailin
kätesi lämpimän kourassani
sanoista, silmistä lähteenkirkkaista
tunsin ystävän mekosta ja lapikkaista.
Yöpilven reuna
toista koskettaa
saa aikaan tuulta
harpun lailla soittavaa.
Ja Sulle yön silkin
haaveita kutomaan .
Vielä käsikädessä
yöksi illan vaihtuessa
serenaadin suloisen
silmät kirkkaana loistaen
Sulle näin hyräillen.
Runoako tämä lie.
En tiedä mihin vie tää tie.
Ehkä hiukan kompastellen,
ympärille tähyellen
haahuilen mä yössä tässä
harmaudesta pimenevässä.
Aatos kehää kiertelee,
pesää ei se tee.
Ojennan käteni
sinä tartut siihen,
tunnen lämpösi
hyväilevän.
Kulta, kuiskaat
kuin silloin
tavatessamme
aivan sattumalta.
Tuttavuus on
pitkältä muistoissa
koulussa samassa
luokkahuoneessa.
Nyt tunnemme,
toisin kuin silloin
aitoa intohimoa,
rakkautta.
Lämmin hymysi
ohimoissa hopeaa,
olemuksesi,
olemme peilikuvat.
Sulle ja Mulle oli kaverukset
lähtivät yhdessä kulkemaan
kokeileman suksiaan.
Sulle vikkelä oli sanoissaan
Mulle taas onnen omiaan
hauskuutta onnea iloa
repussaan monta kiloa.
Sulle oli jämerä poika niin
usein jäikin aatoksiin.
Mulle se likka vallan hurja
tempasi ja sano et saa olla nurja.
Sulle vain vislasi iloissaan
istahti niitylle housuissaan
tempasi Mullen polvelleen.
sano itse mä päätän mitä teen!
Uskoihan Mulle varmast sen
oli tuo aika oppivainen.
Siinä nyt istuivat kauniisti illan
silmistään löysivät yhteisen sillan.
Sulle se sano,että tulehan nyt
Mulle oli vielä hämmästynyt.
Uni jo silmiin oli löytänyt tien
puolet siitä minäkin vien.
Laulun viel Sulle evääksi antoi
molempia nyt sävel kantoi.
En iloinen ole ollenkaan,
en hauskoja jaksa kirjoittaa.
Kateellinen olen teille,
noin iloluontoisille.
Minä en nauti tästä,
tällaisesta kesästä.
Satelee ja satelee,
kylmää säätä pitelee.
Minne ne kesät katosi?
Minne lämpö vajosi?
Villapaitaa ei voi pestä,
ilman sitä ei tätä kestä.
Harrasta tässä nyt matkailua,
kesäisen kotimaan tutkailua.
Mitä sitä nyt sateessa,
läpimärässä maisemassa.
Paras kotona pysytellä,
ikkunasta pilviä tähystellä.
Missäpä lienee paras olla?
-No tietysti oman peiton alla.
Aurinkoiseen aamuun täällä herätä voi
sehän jo naamalle iloisen ilmeen loi
epävakaista telkussa luvattiin
täytyypä vilkaista pilviin
sadepilven näköiset lännestä lähenee
ilo kauniista ilmasta vähenee.
Vaan minuapa sadekaan haittaa ei
ei peloita ukkoset ei
voin huoletta lukea kirjan loppua
eikä mihinkään hoppua
kirjalla kyllä jo kiire ois
pikalaina ois vietävä pois.
... että, -omien korvien välistä se on päivän hyvä mieli löydyttävä
ei se ulkopäin tule.
Ostin hänelle lahjaksi
lasisen
sinisen linnun
kun en tiennyt
onko hän lintu vai kala.
Ketä minä muistutan?
Itsenikö?
Olen rekattu ja rekkaamaton
oloni on huoleton
kirjoitukseni vapaata on
en kanna postimerkin taakkaa
en myöskään muita tsekkaa.
Vapaana kuin lintunen taivaan
minäkin täällä liitelen vaan
jos täällä oikein myrskyt pauhaa
luonnosta mä etsin rauhaa
aika kauas kuitenkin
on lennettävä minunkin
kunnes löydän rauhanpaikan.
Meri aava-- rannaton ulappa
korkea taivaankansi poutapilvineen.
Lokkien liidot,valkoisten siipien hohde
meren sinivihreän liikkuvan mosaiikin yllä.
Taivaanrannan ja meren kohdatessa äärettömyydessä
syntyi kauneus.
Itkin tänään onneani
joka minulla oli kerran
ja on kantanut minua
eteenpäin aina.
Ei kaikille ole
sellaista onnea suotu.
Eilen paha tuuli voitti,
tänään uusi päivä koitti.
Satoihan se tänäänkin,
mutta hieman paistoikin.
Hetken keinussa lämmöstä
nautin,
jo taas taivas peittyi
mustin pilvin.
Siinä tovin menneitä mietin,
tulevissakin viivähdin.
Mielikuvat kulki entisissä
kotiseudun ympyröissä.
Sinne nyt mieli tekevi,
siellä tapaan sukuni.
Satakoon tai paistakoon,
nyt matka alkakoon.
Maisemaa nyt vaihdetaan,
mieli vallatonna matkataan.
Mielikuvin ainakin
matkustaa voin minäkin.
Mihin sitten lähtisin?
Autiotaloon tietenkin.
Se jossain mua odottaa
aina uudelleen saapumaan.
Vanhat perennat kukkii siellä
vaikka ruoho kasvaa jo tiellä.
Haaveeni on aina vaan
päästä sinne uudestaan.
Suomi on täynnä autiotaloja
kylistä ei näy iltaisin valoja
tiet niin hiljaiset kotikylissä
vain metsäneläimet pihapiirissä.
Jokaisella meillä omat autiotalomme
vielä meillän on omat haaveemme
monesti se on kotimökki lahonnut
josta väki jo ammoin kaikonnut
mutta pihapiiristä löytyy vielä varmaan
vaikka elämänlanka vieressä seinän harmaan
ja kotikuusi usein pystyssä vielä on
ja kotikoivukin löytyy keskellä pusikon.
saan olla vain minä
hyvältä se tuntuu
itseni tunnen
ja hieman säälin
sitä hyväuskoista
kilttiäkin minää
joka joutui kohtaamaan
elämän kaikkineen
nyt saan olla vain minä
joka luottaa ja nauttii
siitä,ettei elon ankarat
aallot voineet minua
kahlita ja vangita
saan olla minä.
Tänäkin aamuna jossain maailmalla soditaan
ja kaikki ihmiset käyvät omia sotiaan
vaikka kaikki rauhaa haluavat
niin harvat sitä puolustavat.
Tämä kannanotto minulta tänään.
Kevennystä
pehmennystä
runoillamme
haluamme
aamuihimme
päivihimme
iltoihimme
näinkin tuoda.
Yksinämme
mietteissämme
aivojumppaa tehdessämme
aivot raksaa
sormet napsaa
vielä mummo jaksaa.
Pesemistä luonto
harjottaa innokkaana.
Kivet kannot nurmikot
katotkin pesun saa.
Pölyt pyyhkii
taivaan tuuliin.
Joltain hymy katoaa
sadepilven syliin,
kunnes aurinko
taas kaiken kuivattaa.
Kesä märkä, kylmä
välillä ikävä.
Autiotaloja, tyhjiä valoja matkalla riittää, kuka nyt niittää peltoja riittää,ketä pitäis kiittää vai moittiako pitäis.
Sivussa kaikesta lysti on katsella myrskyjen tulvaa moni voimiaan tuhlaa, moni viettää vain juhlaa.
Näitä tässä mietiskellen syrjässä vain ihmetellen.
Taas aallokko korkeena käy
ei tyyntä ees edessä näy
miten käy pienen paattini
miten löytäisin oman laiturini?
Kertoo laiturilla lokit
ja näyttää tien.
Poistuu pelon sokit
ja hiki tuo pien.
Tuli tanssii takassa
porisee kahvi hellalla.
Paatti uinuu rannassa
puisella telalla.
Narrin naamioiden takaa
moni täällä kurkistelee
vaikka tuntemattomia kaikki
ei naamiot siis tarpeen ois
niin me suojaamme minuuttamme
vaikka naamiot joutasi kokonaan pois.
Taas muualle unohtuneena
päiviin, paikkoihin sekaantuneena
havahdun taas runonurkkaan tähän
jos moikkasin aluksi vaikkapa vähän
ja palailen taas kun muistan.
Tangon taikaa taas nauttia saimme
kauniita laulajia
mukaansa tempaavaa musiikkia
jännityksen väreilyä ilmassa
elimme laulajien mukana
nautimme heidän innostaan
heidän onnestaan
ja ylihuomenna taas jännitämme lisää.
Tangoa tanssinkin tahdissaan
on tanssi tuo tempaava mukanaan
olen yksintanssimisen taidon oppinut
enkä syitä edes pohtinut
aina kun musiikki kotona soi
se minut tanssimaan temmata voi
voin tanssia valssit ja humpatkin
ja innostun joskus jenkkaamaankin.