Olen 16 vuotias ja raskaana, aborttia tekemässä. Sitä vain aina ajattelee että "ei minulle voi noin käydä", mutta tosiaan näinkin voi käydä ihan kenelle tahansa. En tiedä miten muille, mutta minulle tämä on raskasta. Pelottaa, kun lukee kaikkia asioita netistä aborteista.
Haluaisin vain kysyä, kun useat ajattelevat että abortti on murha, ja että jos kerran on valmis harrastamaan seksiä on myös oltava valmis vastaamaan seurauksista, että onkohan asia aina ihan noin? Pitäisikö esim. Minun näiden syiden perusteilla alottaa jo tässä iässä perhe-elämä? Onko se reilumpaa lapselle että hänellä on alaikäinen äiti joka luultavasti ei pysty kunnolla kasvattamaan häntä, kuin että lasta ei tulisi koko maailmaan?
Haluaisin vain kysyä, kun useat ajattelevat että abortti on murha, ja että jos kerran on valmis harrastamaan seksiä on myös oltava valmis vastaamaan seurauksista, että onkohan asia aina ihan noin? Pitäisikö esim. Minun näiden syiden perusteilla alottaa jo tässä iässä perhe-elämä? Onko se reilumpaa lapselle että hänellä on alaikäinen äiti joka luultavasti ei pysty kunnolla kasvattamaan häntä, kuin että lasta ei tulisi koko maailmaan?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ainakin mun mielestä abortti on tilanteessasi oikein, ei murha. Harvat 16 vuotiaat ovat valmiita äidiksi, itse hankkisin lapsia aikaisintaan 19 vuotiaana, riippuen tietysti elämäntilanteesta yms. 16 vuotiaana lapsesta kärsisi opiskelut yms, ja noin nuorilla tuskin on helposti varaakaan lapsen elättämiseen. Jos teet abortin, olet tehnyt oikean päätösen. Vaikka sellainen lapsikin olisi ehkä mukava, niin kannattaa ajatella realistisesti. Tsemppiä sulle, kyllä se siitä, toivottavasti sulla on lapsen isä / kavereita tukemassa =)
Miksi tekijän ikä tekisi teosta jotenkin vähemmän pahaa? Ja miksi ihmeessä olisi muka oikeampaa surmata lapsi kuin antaa hänen elää, vaikka sitten jossain muualla?!
Monet läheiset haluisivat varmasti pikemminkin tukea nuorta naista lapsen pitämisessä, kuin surmauttamisessa.. ja pärjääminen ei todellakaan ole mitenkään mahdotonta!
alkaa perhe-elämää, mutta voisit silti antaa lapsesi elää. Lapsesi on jo olemassa, hän elää jo tässä maailmassa. Ja reiluinta mitä voit tehdä, on antaa hänen pitää sen mitä hänellä jo on.
Tosin sinunkin ikäisesi nuoret reippaat äidit ovat pärjänneet, kun vastuustaan luikertelun sijaan niin ovat päättäneet.
Reiluinta on antaa tämän 16-vuotiaan pitää se mitä hänellä on ja antaa hänen elää omaa nuoren ihmisen elämäänsä ILMAN lasta. Varsinkin kun hän ei lasta tahdo.
Lapsen tulee olla toivottu ja olosuhteet kunnossa, että lapsikin olisi sitten onnellinen. Pelkkä vastuun kantaminen ei riitä syyksi synnyttää ei-toivottu lapsi.
vaikkei lasta tapetakaan. Lapsi(kin) voi olla onnellinen muuallakin.
Tappaminen ei ole vastuun kantamista vaan sen raukkamista pakoilua.
ja myös vanhempiesi ja poikaystäväsi kanssa. Jotkut 16-17-vuotiaina äidiksi tulleet ovat pärjänneet oikein hyvin elämässään. Toiset taas eivät. Paljon riippuu siitä, ovatko läheiset ihmiset valmiita tukemaan nuorta äitiä. Mieti asioita kunnolla. Älä tee hätäistä päätöstä.
Jos saa lapsen esim 17 vuotiaana, ei koko ikänsä ole mikään teiniäiti. Jo parin vuoden kuluttua on aikuinen ihminen ja lapsella on silloin aikuinen äiti. Äidiksi tulleet tytöt aikuistuvat aivan silmissä. Minulla on paljon nuoria äitejä lähipiirissäni, joten tiedän, mistä puhun.
Itse olen 16 vuotiaana abortin tehnyt jos oisin lapsen pitänyt olisi koulu ikäinen mutta mulla ei ois ammattia eli ei töitä millä lapseni elättäisin sossun luukulla. En tietenkään tiedä onko sinun vanhempasi mitä mieltä asiasta, mutta omani eivät olisi lasta kanssani kasvattaneet.
Kukin tekee omat ratkaisunsa, mutta älä pilaa elämääsi lapsen kanssa ehdit vielä saamaan paljon lapsia kun niiden aika on. On ihan tarpeeksi yh-äitejä ja teiniäitejä.
Keskity olemaan nuori ja opiskelemaan kunnon ammatti sitä nykypäivänä tarvitsee ja lapsen kanssa se ei ole helppoa jos ylipäätänsä mahdollista.
Harkitse nyt kuitenkin tarkkaan asiasi mutta uskon että teet oikean ratkaisun mikä sinulle parhaiten sopii =)
takaat että joku saa myöhemmin lapsia? Tämä voi olla hänen ensimmäinen ja viimeinen lapsensa koskaan, ja varmaa on että tämä lapsi ei voi elää enää koskaan myöhemmin jos nyt henki riistetään!!
Elämä voi mennä todellakin pilalle ja pahasti - ABORTISTA! Onpa se johtanut monen tekijänkin ennenaikaiseen hautaan..
Itse olen haluamani kaksospojat menettänyt myöhäisellä keskenmenolla tosin sillä että olen tehnyt abortin ei ollut asian kanssa tekemistä.
Uskon kuitenkin että nuorella ihmisellä on vielä elämää edessä mutta se jää lapsen kanssa elämättä ja moni nuoriäiti tajuaa nuoruutensa menevän ohi ja unohtaa lapsensa kun lähtee ulos. Mummit ja vaarit ei ole velvoitettuja hoitamaan lapsenlastaan alituiseen.
Itse jos olisin lapseni pitänyt tuskin olisin hengissä koska lapsen isä oli erittäin väkivaltainen tapaus.
Voi se elämä mennä teiniäitinäkin pilalle ja viedä ennen aikaiseen hautaan onko se sitten lapselle parasta?
Jos kaikki tekee kuitenkin omat päätöksensä niin kauan kun abortti on laillista on jokaisella siihen myös oikeus.
Ei ole lapsi vielä vaan alkio ei tunteva ihminen.
ne jotka eivät haudo lapsensa surmauttamista abortilla voivat puhua heistä muunakin kuin kylmästi alkioina...heille ne alkiot ovat alusta lähtien syntymättömiä lapsia :)
Ei väkivaltaisen miehen luo tarvi jäädä. Ja sinä itse et ole ehkä vähiten tekopyhä paheksumaan muiden väkivaltaista käytöstä..
Kieroutuneita lakeja ei ole kenenkään pakko hyväksyä, teoista puhumattakaan!
Moni on iloinen ettei hankkinut noin nuorena raskasta elinikäistä aborttisyyllisyyttä ja harvapa on katunut lastaan. Useimmilla kyllä joitakin läheisiä ym. tukiverkkoa on, ja monille isovanhemmille abortilta säästyneet lapset ovat suuri onni ja ilo hoitaa.
Abortoineiden itsemurhariski on synnyttäneisiin nähden kuusinkertainen.
Alkio on alkio ja kehitysasteeltaan kaukana vauvasta/lapsesta.
Syyllisyys tulee abortin jälkeen kuvaan kun abortti on tehty muusta syystä kuin omasta haluttomuudestaan tulla vanhemmaksi. Jos perusteet abortille ovat taloudelliset yms ja takaraivossa on ajatus, että jos elämäntilanne olisi toinen olisi lapsikin tervetullut, niin varmasti riski oireilla abortin jälkeen on suuri. Siksipä olisikin tärkeää, että aborttiin hakeutuville (varsinkin nuorille) annettaisiin kunnolla tietoa saatavilla olevista tuista ja muista käytännön asioista.
sillon on varmaan helpompaa ajatella noin kun sille aikoo pahoja...
Syyllisyys tulee useimmille riippumatta halusiko sitä itse enemmän vai jonkun muun taholta. Yleisesti on tiedossa että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ei ole ongelma eikä mikään pärjätä.
todistetta tästä "Syyllisyys tulee useimmille"- väitteestä.
Kyselyt palstalla ainakin osoittavat toista.
johon kuka tahansa voi jopa rekisteröitymättä kirjottaa kuinka monia viestejä tahansa, onkin sitä "vakuuttavinta" todistusaineistoa! :DD
Tätähän ei ole taidettu virallisesti missään tutkia? Tutkimukset vain osoittavat, että abortin tehneillä on kasvanut taipumus mielenterveysongelmiin, mutta tutkimuksessa ei ole otettu huomioon abortin taustoja.
Uskallan olla melko varma mutuni kanssa, että jos abortin motiivina on "en halua lasta, nyt tai ikinä" on mielenterveysriski aika olematon ja taas jos motiivi on "haluaisin kyllä, mutta en koe olevani tarpeeksi vahva yksinhuoltajaksi" nousee se mielenterveysriskikin. Ja tietysti soppaa sotkee vielä abortin tekijän moraalikäsitykset (kokeeko alkion saman- vai eriarvoiseksi syntyneen kanssa jne)
joku sattuvasti totesikin tehdyn abortin aiheuttavan jostain käsittämättömästä syystä eniten mt-ongelmia henkilöihin, jotka aborttia eivät ole tehneet ja sitä vastustavat . Outo prosessi mutta palstaa seuranneena voin allekirjoittaa tämän näkemyksen.
omaa näkemystäsi. Minä pidän alkiota alkiona ja sikiötä sikiönä. Silloin vasta olen alkanut puhumaan vauvasta kun olen päässyt niille viikoille, että voisi selvitä jos tulee ennenaikainen synnytys. Sitä ennen en ole suoraan sanottuna uskaltanut edes yrittää kiintyä siihen.
ps. Sanot ettei väkivaltaisen miehen luokse tarvitse jäädä. No se on totta. Mutta kuinka moni nainen uskaltaa lähteä? Omallakin äidillä kesti lähteä 20v!! Kyllä siinä ajassa ehti lapset kasvaa isoiksi. Ja ehtivät elää siellä väkivaltaisessa perheessä. Ehtivät saada itsekin selkäänsä. Ja kulissit kyllä oli kunnossa. Joten et edes tiedä kuinka monessa perheessä on sellaista. Yllättävän monessa.
Mistä sinä tiedät että ihmiset katuvat aborttejaan? Vaikka sinä katuisit, ei se tarkoita että kaikki ovat samanlaisia. Aika jännä että aikuinen? ihminen vieläkin luulee ihmisten olevan samanlaisia. En minäkään voi tietää toisen ajatuksia. Vain omani. Ja siksipä en ole ikinä aborttia tehnyt, koska se ei olisi ollut minulle hyvä. Itselle olisi varmasti syyllisyyttä tullut. Mutta en voi todellakaan sanoa että vaikka itselle olisi tullut, tulee myös muille :)
Ja kaikilla ei tosiaankaan sitä tukiverkostoa ole. Nuorena jos tekee lapsen, on vaarana että ne kaveritkin katoaa erilaisen elämäntilanteen vuoksi. Kuten itselläni. Yksin tässä mennään eteenpäin. Ja kaikki vanhemmat eivät välttämättä edes hyväksy sitä että oma lapsi tekee nuorena lapsen. Tai sitten jostakin toisesta syystä heistä ei ole apua.
Mustavalkoisessa maailmassa elät.
muka tiedät kuinka monelle keskustelijalle täällä on tehty abortti? Joukossa voi olla paljon sellaisia, jotka nyt vastustavat aborttia.
helpotuksekseni katua mitään mitä en ole tehnyt :)
Ei minulle tuottanut ongelmia lähteä väkivaltaisen miehen luota sitä menoa vuoden katseltuani. Ihmettelen näin jälkeenpäin etten lähtenyt jo aiemmin.
Ei siihen tarvitse kummoisiakaan psykologin taitoja olla jotta voi tajuta mistä täälläkin nähdyt tekoa puolustelevat, loputtomat seliselittelyt johtuu. Ja katumus on eri asia kuin syyllisyydentunto.
Jos kaverit jättää lapsen vuoksi niin sellaisilla "kavereilla" ei mitään olisi tehnytkään.
Parempi vain! Mutta edelleen, ihmettelen sitä miksi ihmeessä vertaat muita itseesi? Ja on kyllä aikamoiset taidot sinulla jos pystyt tekstin perusteella kertomaan kuka kituu syyllisyyden tuskissa ja kuka ei :) Kunnon psykologi xD Ajatella, jotkut tänne kirjoittavat eivät todellakaan kadu. Tai tunne syyllisyyttä. Jos se on heille ollut se oikea ratkaisu. Eli miksi sitten katuisivat?
Siinä olen samaa mieltä että jos kaverit jättää, huomaa ettei ole todellakaan hyviä kavereita ollutkaan. Mutta se nyt vain on ikävää että joillekin niin käy.
Ehkä "kaveri jättää" on hiukan dramaattinen ilmaisu, yleensähän siinä käy kuten monessa avioliitossa, "kasvoimme erillemme", kiinnostuksen kohteet vaihtuvat ajan kuluessa, yhteydenpito jää vähemmälle, silti moikataan ja vaihdetaan kulumiset kun yhteen käydään.
Oon 14 raskaana ;( kukaa ei tiiä mut teen abortin tuhoon mielummi paskan rääpäleen elämän ku oon vastuus18v. sitä kyl mietin et miten tulim raskaaks? En oo ikin harrastanu eikä oo ees poikkist!
Oon 14 raskaana ;( kukaa ei tiiä mut teen abortin tuhoon mielummi paskan rääpäleen elämän ku oon vastuus18v. sitä kyl mietin et miten tulim raskaaks? En oo ikin harrastanu eikä oo ees poikkist!
"sitä kyl mietin et miten tulim raskaaks? En oo ikin harrastanu eikä oo ees poikkist!"
Jaa, joku traumoihinsa seonnu katkerikkotrolli taas vauhdissa... :DD murhanhimoset elämän tuhoomiset ne jylläilee pimeessä pollassa 24/7, yötä päivää.. no, senku haaveilet verimässäilyjäs vaan kun ei loppuunkäytettyyn lorttokammioos kukaan viitti enää koskee pitkällä tikullakaan.