Hei!
Pakko kysyä täältä kun on kerran asiaan vihkiytynyt palsta.
Olen 18-vuotias nuori mies ja asun äitini vuokraamassa asunnossa. Äitini haluaa maksaa vuokran tästä asunnosta, koska opiskelen. Muutenkin maksaisi, vaikka en asuisi täällä. Eli tämä olisi tyhjänpanttina, koska äitini asuu miehensä kanssa tämän miehen asunnossa, eikä tämä mies suostuisi tänne muuttamaan.
Mies on kuusikymppinen entinen(?) alkoholisti, joka on tällä hetkellä kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta ei kyllä tule saamaan minkäänlaista työtä enää vaan kansaneläkkeen käteensä muutamien vuosien päästä.
Äitini on ammatiltaan sosiaalityöntekijä ja juo aina kun on vapaata, eli pääosin viikonloppuisin kun pääsee töistä - perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Samaa tekee tämä ukko, mutta ukko on selvempi eli tästä ei erota välttämättä onko kännissä vai ei.
Nyt ei puhuta siis mistään six-packin juomisesta, vaan promilleissa mennään ehkä lähelle kolmea. Tätä juomista perustellaan sillä, että on niin rankka työ ja vapaalla on oikeus rentoutua. Hoetaan, että oikeus, oikeus, oikeus, mulla on oikeus ja että mikä helvetin tuomari minä yritän olla kun haluan säännellä miten viisikymppisen äitini tulee elää.
Äitini on kärsinyt erittäin vakavasta diagnosoidusta masennuksesta ja mielialan aaltoiluhäiriöstä parin vuoden takaisen avioeron jäljiltä ja käy tällä hetkellä kerran viikossa psykiatrisella polilla puhumassa ongelmistaan. Työnsä hoitaa varsin mallikkaasti, vaikka olikin alkuun sairaslomilla niin monta kertaa, että yksityisellä sektorilla ei pomo olisi katsellut moista meininkiä.
Äitini aloitti juomalakon viime joulukuussa. Hän oli juomatta kokonaista neljä kuukautta Antabuksen voimalla. Juomalakkonsa takia julistettiin messiaan lailla, että elämä on ihanaa ja enää ei juo ikinä. Lukee vain kuulemma psykologista kirjallisuutta. Itse aavistelin kuitenkin, että turha juhlia liian aikaisin. Huhtikuussa sitten alkoi juominen taas ja selittelyt, että luuli ettei joisi enää koskaan ja että on sitä oikeus rentoutua.
Katkaisin sitten suutuksissani välini tähän. En puhu hänen kanssaan enkä tapaa häntä. Saatan korkeintaan vastata kyselyihin onko tullut postia. Olen kuulemma mustavalkoinen ihminen, jonka pitäisi hankkia samanlaiset meriitit elämän saralla kuin hän ja ikääntyä ennen kuin voin sanoa mitään. En kuulemma saa purra kättä joka ruokkii. "Minuun" menee kuulemma kuukaudessa 600 euroa, jota hän jaksaa muistuttaa jos kritisoin häntä. Minusta tilannetta ja ongelmia ei voi ratkaista rahalla ja hiljenemällä. Niin kuin ei sotiakaan voi lopettaa sillä, että laitetaan telkkari kiinni. Sota jatkuu niin kauan kunnes tapahtuu jotain konkreettista asianomaisten taholta itseltään.
Itse en juo miltei koskaan. Jos juon, niin sen verran maltillisesti, että ei mitään ongelmaa puhekyvyn tai ymmärryksen kanssa.
Mainittakoon nyt, että olen suurilapsisesta perheestä, enkä ole väleissä isäni kanssa hieman samoista ongelmista. Eli humalassa sanoi jotain niin törkeää, joka oli viimeinen tikki. Häneen en ole ollut maaliskuusta yhteydessä. Kahden aikamiehen veroisen isoveljeni kanssa olen oikein hyvissä väleissä, ja heistä toinen on vähän samanlainen kuin minä äitini suhteen.
Mitäs mieltä olette?
Pakko kysyä täältä kun on kerran asiaan vihkiytynyt palsta.
Olen 18-vuotias nuori mies ja asun äitini vuokraamassa asunnossa. Äitini haluaa maksaa vuokran tästä asunnosta, koska opiskelen. Muutenkin maksaisi, vaikka en asuisi täällä. Eli tämä olisi tyhjänpanttina, koska äitini asuu miehensä kanssa tämän miehen asunnossa, eikä tämä mies suostuisi tänne muuttamaan.
Mies on kuusikymppinen entinen(?) alkoholisti, joka on tällä hetkellä kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta ei kyllä tule saamaan minkäänlaista työtä enää vaan kansaneläkkeen käteensä muutamien vuosien päästä.
Äitini on ammatiltaan sosiaalityöntekijä ja juo aina kun on vapaata, eli pääosin viikonloppuisin kun pääsee töistä - perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Samaa tekee tämä ukko, mutta ukko on selvempi eli tästä ei erota välttämättä onko kännissä vai ei.
Nyt ei puhuta siis mistään six-packin juomisesta, vaan promilleissa mennään ehkä lähelle kolmea. Tätä juomista perustellaan sillä, että on niin rankka työ ja vapaalla on oikeus rentoutua. Hoetaan, että oikeus, oikeus, oikeus, mulla on oikeus ja että mikä helvetin tuomari minä yritän olla kun haluan säännellä miten viisikymppisen äitini tulee elää.
Äitini on kärsinyt erittäin vakavasta diagnosoidusta masennuksesta ja mielialan aaltoiluhäiriöstä parin vuoden takaisen avioeron jäljiltä ja käy tällä hetkellä kerran viikossa psykiatrisella polilla puhumassa ongelmistaan. Työnsä hoitaa varsin mallikkaasti, vaikka olikin alkuun sairaslomilla niin monta kertaa, että yksityisellä sektorilla ei pomo olisi katsellut moista meininkiä.
Äitini aloitti juomalakon viime joulukuussa. Hän oli juomatta kokonaista neljä kuukautta Antabuksen voimalla. Juomalakkonsa takia julistettiin messiaan lailla, että elämä on ihanaa ja enää ei juo ikinä. Lukee vain kuulemma psykologista kirjallisuutta. Itse aavistelin kuitenkin, että turha juhlia liian aikaisin. Huhtikuussa sitten alkoi juominen taas ja selittelyt, että luuli ettei joisi enää koskaan ja että on sitä oikeus rentoutua.
Katkaisin sitten suutuksissani välini tähän. En puhu hänen kanssaan enkä tapaa häntä. Saatan korkeintaan vastata kyselyihin onko tullut postia. Olen kuulemma mustavalkoinen ihminen, jonka pitäisi hankkia samanlaiset meriitit elämän saralla kuin hän ja ikääntyä ennen kuin voin sanoa mitään. En kuulemma saa purra kättä joka ruokkii. "Minuun" menee kuulemma kuukaudessa 600 euroa, jota hän jaksaa muistuttaa jos kritisoin häntä. Minusta tilannetta ja ongelmia ei voi ratkaista rahalla ja hiljenemällä. Niin kuin ei sotiakaan voi lopettaa sillä, että laitetaan telkkari kiinni. Sota jatkuu niin kauan kunnes tapahtuu jotain konkreettista asianomaisten taholta itseltään.
Itse en juo miltei koskaan. Jos juon, niin sen verran maltillisesti, että ei mitään ongelmaa puhekyvyn tai ymmärryksen kanssa.
Mainittakoon nyt, että olen suurilapsisesta perheestä, enkä ole väleissä isäni kanssa hieman samoista ongelmista. Eli humalassa sanoi jotain niin törkeää, joka oli viimeinen tikki. Häneen en ole ollut maaliskuusta yhteydessä. Kahden aikamiehen veroisen isoveljeni kanssa olen oikein hyvissä väleissä, ja heistä toinen on vähän samanlainen kuin minä äitini suhteen.
Mitäs mieltä olette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä et voi häntä raitistaa, eikä hän voi sinua muuttaa.
Pattitilanne jatkuu, koska sinulla on luonteesi ja periaatteesi ja hän kuvailemastasi päätellen ei juomista lopeta.
Alkamatta mihinkään pitkään sepustukseen, aika vanhana ukkona olen sitä mieltä, että vaikka sinulla on omat perustellut näkökantasi, voisit mielipiteissäsi joustaa, koska pian tulee kuitenkin aika, että ei ole äitiä eikä isää.
Se aika tulee kuin isku päin kasvoja. Odotettu, mutta odottamatta.
Et voi muuttaa heistä kumpaakaan.
Pidä heihin yhteyttä.
Olet vielä niin nuori, että olet äidistä taloudellisesti riippuvainen. Paras, mitä voit oman hyvän tulevaisuutesi eteen tässä vaiheessa tehdä, on opiskella ja hankkia itsellesi ammatti. Onneksi voit asua asunnossa yksin, niin että on opiskelurauhaa ja tilaa omalle elämällesi.
Ei auta, kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen. Äidilläsi on ollut muitakin vakavia sairauksia, kuin nyt tämä alkoholismi. Alkoholismiin liittyy usein masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö - ja toisin päin. Jos sinusta nyt tässä vaiheessa löytyisi niin paljon aikuista kypsää ajattelua, että voisit muistuttaa itsellesi olevasi tekemisissä vakavasti sairaan ihmisen kanssa aina silloin, kun uhkaa tulla iso riita.
Alkoholismisairaan ja varsinkaan juovuksissa olevan kanssa on aivan turha kiistellä, alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus, eli juova itse uskottelee itselleen juuri kuvailemallasi tavalla "rentoutuvansa" ja "elävänsä omaa elämäänsä", vaikka viina vie kuin pässiä narussa.
Et ole äidin, äidin miesystävän etkä isäsi juoma- tai muita ongelmia aiheuttanut. Et voi niitä poistaa, et edes lievittää.
Ainoa mitä voit tehdä on huolehtia omasta tulevaisuudestasi ja pysytellä sen verran väleissä, että saat hankituksi kunnon ammatin. On hienoa, että sinulla on hyvät välit veljien kanssa. Pidä yhteyttä myös omiin kavereihin ja yritä elää ihan normaalia elämää, vaikka sinulla onkin huoli ja kireät välit vanhempien kanssa.
Kannattaa yrittää saada välit neutraalin kohteliaiksi, eli älä mene mukaan alkoholistin provosoimiin riitoihin. Tämä ei ole helppoa, mutta jos onnistut, niin pääset itse vähemmällä.
Olen itse kasvanut päihdeperheessä ja myös meitä sisaruksia on paljon, kuusi. Alkoholismi sairastuttaa myös lähellä olevia, joten pidä huolta siis itsestäsi äläkä tuhlaa voimiasi hyödyttömiin yrityksiin saada äiti, tämän miesystävä ja isä järkiinsä.
Tästä linkistä löydät paljon tietoa alkoholismisairaiúdesta ja myös sen vaikutuksista lapsiin ja muihin läheisiin.
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm