mitä mieltä olette toimintatavasta, jossa kun pettymyksiä tulee tarpeeksi, ne sivuuttaa kokonaan,. Taustalla lapsuudessa vanhempien ongelmat, taloudelliset ongelmat, jolloin oppi olemaan haluamatta mitään. Aikuisena kun halusi, mitään ei ole onnistunut. muutaman kerran ei päässyt siihen kouluun, mihin halusi, kävi sitten jotain aivan muuta, ei ole päässyt sellaiseen työhön kuin on halunnut, ystävät eivät ole sellaisia kuin haluaisin, mutta en ole ilmankaan, koko elämä on yhtä kompromissia ollut aina joka ikisessä asiassa. Mitään haaveita ei ole onnistunut toteuttaa, mihinkään haaveisiin ei oikein enää usko, eikä jaksa uskoa, mitään ei ole koskaan onnistunut, mitä olisi aidosti halunnut.
Ikinä en ole pystynyt toteuttaan itseäni. Koko elämä on kuin roikkumista jonkun reunalla kynsin hampain tarraten, että putoaako kelkasta vai ei.
Parisuhteesta puhumattakaan, ensimmäinen kaveri lähti ulkomaille ja jäi sinne, seuraavista joka ikinen on ensin ollut lupaavan oloinen, mutta hetken päästä aina löytänyt sen oikean. Ehkä se on sattumaa.
Unelmat on aikalailla haudattu, enkä pidä unelmointia järkevänä. Pettymyksiä ei jaksa enää edes ajatella. Käännän selän, jatkan asioitani, en uhraa niille puolta ajatusta, mitä se kannattaa. Kaikki menee samaa kaavaa, joku oli kerran, mutta ei toista kertaa.
Olen ollut nuorena pahasti masentunut, kärsinyt paniikkihäiriöstä ja ahdisutksesta, mutta niellyt kuitenkin nekin ja väkisin selviytynyt, oppinut olemaan välittämättä. Pikkujuttuja, muilla on ollut isommat ongelmat, en ole voinut enää enempää vanhempia rasittaa, vaan joutunut oleen heillekin ja sisaruksille tukena, mun pikkuharmit ei ole oikein mahtuneet enää. Mutta purrut hammasta aina, selvinnyt itse kaikesta. Ja kun on nähnyt läheisen masennuksen tietää että vaikka sinne sängynpohjalle jäisi, se on pakko nousta joskus ja jos ei edes jää, säästyy vielä enemmiltä hankaluuksilta.
En usko edes masentumiseen. Mitä se auttaa, sillä kerkee aiheuttaa aidosti enemmän ongemia. Kellä on varaa olla surkeana, kun elämästä putoaa kelkasta, kukaan ei jouda eikä voi auttaa ja sillä tienaa vaan entistä hankalampaa. Nytkin olisin masenutnut varmaan, mutta ei ole varaa alkaa sairastaa, eikä ottaa aikaa itselle. on vaan niin kolkko ja ontto olo. Turhan pantti.
En halua enää elämältä mitään. En viitsi toivoa enkä unelmoida oikein mitään. En edes pelkää mitään. Missään ei ole enää oikein mitään mieltä. Väsyttää koko elämä.
pettymyksistä ja toiveista
4
386
Vastaukset
- kommentoikaa
sanokaa nyt joku jotakin..
- EskoAho
helekatin hyvin mennee loppujen lopuksi, et oo kuule ainoa, mutta ELÄ LUOVUTA, kyllä se tämä tästä, tsemppiä kaikille arkeen ja muutenkin, koitama mennä etiäpäin!
- masentaakin
kuin kaksi marjaa,
sinä ja minä!
Itsellänikin nyt väsyttää päivät.
Olen siltikin saavuttanut tahtomiani asioita.
Paniikkihäiriöt ovat jo ohitse, ehkäpä toistaiseksi. En jaksa enää välittää,se on aivan sama punastunko tai salpautuuko henkeni. Olen saanut kohotettua itsetuntoa.
En ole piilotellut isäni alkoholismia. Olen kertonut kavereille avoimesti että isäni otti taas lääkkeitä ja alkoholia yhtäaikaa ja lähti ambulanssilla vatsahuuhteluun. Olen ollut ylpeä perheestäni ja kasvanut mielestäni onnellisen lapsuuden. 25 vuoden hujakoilla pelkäsin sairastuvani alkoholismiin, syömishäiriöihin tms.. ja kävin psykologilla juttelemassa. Pari kertaa riitti. Koin, että olen ihan terve!
Näyttää että itsekin pystyt asioita läpikäymään, kuten minäkin. väsyttää.. - yksi kukkahattutäti
Sä olet vahva kun olet jaksanut tuollaisten vaiheiden läpi. Sanoit: "En usko edes masentumiseen. Mitä se auttaa, sillä kerkee aiheuttaa aidosti enemmän ongemia." Niin, asenne on hyvä, mutta masennusta ei ehkä voi aina tahdonvaraisesti päättää ottaa, vaan se voi tulla pyytämättäkin. Mutta asiaan. On oikeasti hienoa että olet selviytynyt elämässä noin hyvin. Vaikeina aikoina tuollaista sitkeyttä nousta sängynpohjalta tarvitsee jokainen.
Huonommalta kuulostaa se, että vaikutat välinpitämättömältä ja jotenkin luovuttaneen oloiselta. "Mitä se kannattaa?" Kuitenkin olet terve ja vahva, luulen, että elämäniloa on sinullekin olemassa. Kaikkia pettymyksiä ei ehkä ole määrä sivuuttaa olankohautuksella. Niitten myöntäminen ja jonkinasteinen käsitteleminen, vaikka voikin olla pitkä ja vaivalloinen prosessi, voi olla lähde uudenlaiseen elämäniloon. Niin on itselläni ollut. Oli mahdollisuus terapiassa purkaa siihenastinen elämä, ja näki omat lähtökohdat elämään ja omat ratkaisut vähän uudesta vinkkelistä. Kun asiat on puhunut selväksi, ne eivät enää vaivaa tai mikä pahempaa, katkeroita. Jotakin pienenpientä katkeruuden häivääkin olen aistivinani kirjoituksestasi. Ethän anna sen vallata elämääsi?
Tekstissäsi pisti silmään myös kompromissit, joita olet joutunut tekemään. Kuitenkin aika monelle meistä isotkin valinnat voivat olla kompromisseja eri vaihtoehtojen välillä. Harvoin sitä saa omaa tahtoaan aivan puhtaana läpi. Tietenkin ymmärrän, että joissakin etenkin nuoruuden kokemuksissa se on tärkeää. Ja jos koskaan ei ole saanut päättää itse, voi tulla tunne, että elänkö minä tätä elämääni vai kuka tätä elää, toiset ihmisetkö.
Ellet tunne terapiaa itsellesi sopivaksi, niin olisiko jokin muu elämänmuutos mahdollinen? Kirjoitit: "Ikinä en ole pystynyt toteuttaan itseäni." ja "Unelmat on aikalailla haudattu". En toki tiedä ikääsi ja tämänhetkistä elämäntilannettasi, mutta aikuinen ja sitkeä sellainen kun olet, niin mikä sinua estää vaikka tekemästä pitkää matkaa sellaiseen kohteeseen johon olet aina halunnut? Tai aloittamasta vaikka opiskella jotakin mistä aina olet pitänyt mutta joka on tähän saakka ollut mahdotonta. Kuuntelisit nyt hyvä ihminen viimeinkin itseäsi. Mitä kaikkea sellaista mielessäsi on, jota et ole jostain syystä voinut tehdä. Ja mikset tekisi sitä. Sinua ei ole kukaan estämässä nyt. Mulla on se kokemus, että rohkeus toteuttaa uusia asioita tuo aika ison hyöyn iloa elämään. Mitä ne asiat kenellekin on, riippuu ihmisestä. Sillä tiellä etenee myös jokainen omaa tahtiaan. Kuitenkin, vanhaa juutalaista sananpartta lainatakseni: "Jos ei nyt, niin milloin?"
Tällaista vähän kyökkipsykologian tapaista kirjoitteli sinulle pian kuusikymppinen nainen, pitkään masentunut, jälleen elossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu3472969Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3011463En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n841292- 1081291
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991275Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591225- 481135
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi781037Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa24931- 33837