Yhtä asiaa haluaisin sinulta kysyä. Kirjoitat Hakomajassa paljon IOK:sta. Sen mukaan ihminen pelastuu antamalla kaikille kaiken anteeksi.
Mutta entä ihmisen omat väärät teot? Niistä et puhu mitään, niinkuin olisi itsestäänselvyys, että ihminen kantaa niistä vastuun ja yrittää korjata sen minkä voi.
Kuitenkin omista pahoista teoista vastaaminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin anteeksiantaminen muille.
Näyttää siltä, että IOK ei puhu tästä asiasta juuri mitään. Miksi?
Minusta asia menee niin päin, että kun ihminen tuntee vastuun ja murheen omasta syntisyydestään ja vääristä teoistaan, hän ymmärtää myös muiden heikkoutta ja antaa heille anteeksi luonnostaan.
Jos ei jaksa nähdä rikkaa omassa silmässä, on kaivamassa innolla hirttä toisen silmästä.
En keskustele tästä enempää, mutta tämä asia vain on ihmetyttänyt.
Mutta entä ihmisen omat väärät teot? Niistä et puhu mitään, niinkuin olisi itsestäänselvyys, että ihminen kantaa niistä vastuun ja yrittää korjata sen minkä voi.
Kuitenkin omista pahoista teoista vastaaminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin anteeksiantaminen muille.
Näyttää siltä, että IOK ei puhu tästä asiasta juuri mitään. Miksi?
Minusta asia menee niin päin, että kun ihminen tuntee vastuun ja murheen omasta syntisyydestään ja vääristä teoistaan, hän ymmärtää myös muiden heikkoutta ja antaa heille anteeksi luonnostaan.
Jos ei jaksa nähdä rikkaa omassa silmässä, on kaivamassa innolla hirttä toisen silmästä.
En keskustele tästä enempää, mutta tämä asia vain on ihmetyttänyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitäisi kai olla että "jos ei näe hirttä omassa silmässään...".
Freudilainen lipsaus omavanhurskaalta?;)
Voisitko siirtää tämän ketjun Ihmeiden Oppkurssipalstalle?
"Mutta entä ihmisen omat väärät teot? Niistä et puhu mitään, niinkuin olisi itsestäänselvyys, että ihminen kantaa niistä vastuun ja yrittää korjata sen minkä voi."
Otit esiin jotain todella olennaista ja jotain joka on minusta on vaikeaa selittää. On nimittäin olemassa kahdenlaista anteeksiantoa, tätä tavallista maailman anteeksiantoa ja sitten Jeesuksen IOK:ssa opettamaa.
Ensinnäkin on pidettävä mielessä että IOK:n näkemyksen mukaan koko maailma ja siinä tehty synti ovat kaikki vain harhaunta. Eli kun iok-laisittain annetaan anteeksi, niin myönnetään juuri tämä. Lähimmäinen ei ole oikeasti tehnyt näitä syntejä vaan ne ovat osa harhaista untamme. Sitä unta jossa me koemme olevamme erossa Jumalasta. Pelastuminen on tästä unesta heräämistä.
Maailma taas näkee kaikkien synnit todellisina ja antaa ne omalla tavallaan anteeksi, mistä tavasta taas IOK selkeästi irtisanoutuu.
On aina yhtä väärin syyllistää itseään kuin syyllistää lähimmäistään yhtään mistään. Oikeasti kaikki on armahdettu ilman yhtään poikkeusta.
Kuitenkin meillä on alitajunnassamme syyllisyyttä joka heijastuu takaisin meille ulkoisena syntisenä maailmana, lähimmäiseten virheinä ym. Pyhä Henki haluaa kuitenkin hoitaa tämän pois ja vapauttaa sekä meidät että lähimmäisemme ihan täysin.
Siis heijastamme oman syyllisyytemme muihin. Tämä syyllisyys ja heijastaminen ovat harhaa, josta pääsemme antamalla muille anteeksi. Siis tosiasiassa annamme anteeksi itsellemme?
Se syyllisyys, jota emme heijasta, vaan joka jää meihin itseemme, on myös harhaa ja siitä pääsemme uskomalla itsemme jo valmiiksi armahdetuiksi?
Entä kun ne muut eivät usko IOK:hon ja tuntevat kärsivänsä ihan oikeasti pahoista teoistamme? Kaipa niitä pahoja tekoja sentään pyritään hyvittämään, ettei käytettäisi omaa uskontoa julmuuden verhona?
Sanoin, etten tästä enää keskustele, mutta tämmöisiä ihmetelyjä kuitenkin heräsi.
Tämä ketju kuuluisi tosiaan IOK-palstalle, ja ehkä sheriffi siirtää sen sinne.