Olen aina ollut se positiivinen ja iloinen ihminen joka kuuntelee muitten murheet ja auttaa toisia, ehkä viimeinen henkilö jonka uskois olevan masentunut. Nyt kuitenkin tuntuu että kaikki on kaatunut. Tunnen olevani ulkopuolinen kaikesta, ystäväni eivät vastaa yhteydenottoihini ja eräs hyvä ystäväni jolle kerroin tästä, ei ole kiinnostunut ja tekee mulle entistä huonomman olon ilkeilemällä ja haukkumalla mua. kysyin miksi näin, ja totesi vain että mulle on kiva vittuilla.
Olen nyt kesälomalla koska opiskelen vielä, mutta makaan vain kotona sohvalla ja olen koneella ja syön aivan valtavan paljon. Olen lihonnut monta kiloa. Ratsastan ja mulla on ollut monta ratsastettavaa hevosta mutta, nyt niitäkään ei ole, ja eniten mua ehkä masentaa se ettei mulla ole mitään tekemistä eikä ketään kenen kanssa viettää aikaa. Saatan kaupassakäynnin jälkeen olla niin väsynyt että nukun vaan monta tuntia.
Lisäksi äitini sanoo päivittäin siitä kun en saa mitään aikaiseks ja nyt on alkanut valittaa myös siitä kun vaan olen sisällä enkä liiku. Olen koittanut tutustua paremmin tuttuihin yms., mutta tuntuu että kukaan ei halua puhua kanssani saati viettää aikaa. Olen ihan normaalin hyvännäköinen ja monet kyllä kehuvat mukavaksi, mutta siihen se jää. Miten voisin puhua tästä äidilleni tai jollekkin muulle?
Anteeksi romaani, mutta pakko tästä oli jotain sanoa. Kohtalotoverit, sana on vapaa.
Olen nyt kesälomalla koska opiskelen vielä, mutta makaan vain kotona sohvalla ja olen koneella ja syön aivan valtavan paljon. Olen lihonnut monta kiloa. Ratsastan ja mulla on ollut monta ratsastettavaa hevosta mutta, nyt niitäkään ei ole, ja eniten mua ehkä masentaa se ettei mulla ole mitään tekemistä eikä ketään kenen kanssa viettää aikaa. Saatan kaupassakäynnin jälkeen olla niin väsynyt että nukun vaan monta tuntia.
Lisäksi äitini sanoo päivittäin siitä kun en saa mitään aikaiseks ja nyt on alkanut valittaa myös siitä kun vaan olen sisällä enkä liiku. Olen koittanut tutustua paremmin tuttuihin yms., mutta tuntuu että kukaan ei halua puhua kanssani saati viettää aikaa. Olen ihan normaalin hyvännäköinen ja monet kyllä kehuvat mukavaksi, mutta siihen se jää. Miten voisin puhua tästä äidilleni tai jollekkin muulle?
Anteeksi romaani, mutta pakko tästä oli jotain sanoa. Kohtalotoverit, sana on vapaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
myös masennukseen,ja mikä ikävintä nuo oireesi ovat minulle valitettavan tuttuja.
kehottaisin hakeutumaan lääkäriin.
siinä ei ole mitään hävettävää,ja ennenkaikkea saat apua,ja mikä tärkeintä helpotat omaa oloasi.
aurinkoa elämääsi.
että harva syntyy valmiiksi masentuneena tai tiedostuneena siitä, että olisi altis masentumaan. Kyllä se taitaa kaikille tulle aika puun takaa.
Itse havahduin muutama viikko sitten huomaamaan, että kaikki ei taida olla kohdallaan, oloni on kevään mittaan muuttunut todella kurjaksi. Kaikki ahdistaa, jopa kaupassa käymisestä on tullut vaikeaa, koska tavallaan häpeän itseäni. En jaksa enää tehdä kotona mitään, mieluiten makaisin sohvalla omissa ajatuksissani. En juuri syö, enkä nuku. Töissä oleminen on ollut todella takkuista ja perhe kärsii. Tunnen itseni niin huonoksi ja epäonnistuneeksi. Enkä halua kaataa tätä kaikkea perheeni niskaan. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole tällaisia ajatuksia ja tuntemuksia ollut, siksi kai tunnen itseni todella voimattomaksi kaiken tämän edessä.
Olen hakenut apua työterveyshuollosta, melko laihoin tuloksin --> "nukut väsymyksen pois, niin helpottaa" ja lyhyt sairausloma. Avun pyytäminen oli jo niin vaikeaa, että nyt en enää tiedä mitä tekisin, kenen puoleen kääntyisin? onko ketään joka osaisi kertoa, miten tästä eteenpäin?