oletteko lukeneet yhtään runoa päivän aikana?
"Jos ei hyväksy menneisyyttään,
on vaikea uskoa tulevaisuuteen"
Hanna Ekola
"Jos ei hyväksy menneisyyttään,
on vaikea uskoa tulevaisuuteen"
Hanna Ekola
Runon ja Suven päivää
vietämme
21303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minä hiihtelin hankia hiljakseen.
oliko sinulla rullasukset?
Kenenkäs runo se hiljaa hiihtely onkaan, sen voisit mainita?
Leinosta ja tarkastin netistä tietoja ,siin samalla sain tietää sen kirjottaneen melkein 166,800 sanaa.
Runojen teossa meinaan.
luin tänään yhden runon. Runo on Viljo Kajavan kirjoittama ja ajattelin laittaa sen nyt tähän.
"Kun katson teitä kukkivalta pihaltani,
minuun koskee niin kuin teihinkin jokainen
työn kovettama lihas ja jänne, ja kun kuljette
ohitseni, työn kovettamat, minulla ei ole antaa
muuta kuin katse, jonka te ymmärrätte väärin,
koska se tulee kukkivalta pihaltani."
kirjoitti minulle kerran:
"Juustoseni
et homeinen
vaan tuoreinen
ja raikasmakuinen"
Hän on jo poistunut tästä elämästä. En unohda ikinä.
lukenut ainuttakaan.
Säkeistö Päivän Sankarin, Eino Leinon Aurinkolaulusta.
Soi, helise siis, sävel hempe'in!
Halo aaltoja, laulajan haaksi!
Käy purjehin täysin ja pullistuvin,
jätä välkkyvä jälki taaksi!
Ja vaikka mun nuorena laineet vei,
niin eipä se hukkahan vaipunut, ei,
joka upposi laulujen laineisiin
ja untensa unelmiin.
runoja myös tänään ja tässä runo Tommy Tabermannilta.
Olen saanut jo monenlaista onnea,
sen kaikkia palasia, suuria ja pieniä,
yhteensopivia ja toisiaan hylkiviä.
Kertaakaan en ole vielä ehtinyt koota noista palasista ruukkua,
en kerätä siihen toisiinsa sekoittuen kyyneleitä ja sadevettä,
katsella siitä omaa kuvaani.
Sanotaan, että vain siitä kuvajaisesta voi löytää omat kasvonsa.
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino-
Hiomattoman. (Rakkaus on kuin tuuli: se hämmentää tunteidenpataa ja saa mielen ihan myllerryksiin. )
:-)
Tuultenpojalle
Rakkaani,
Olet kuin tuuli,
vieno ja lempeä,
raikas ja kipakka,
raju ja myrskyisä.
Myrskysi runtelema
mieleni ei saa rauhaa,
tunteideni meri tyrskyää.
Aallot pauhaa,
mieli kuohuaa.
Henkeni kohoa
arkana siivilleen
höyhenen lailla
korkeuksiin kohoten.
Tuuli kuiskaa korvaani:
Rakas, minä olen sinun rakkaasi.
Meri tyyntyy,
sieluni hymyilee.
15.5.2008 (Mertenprinsessa)
Ylisille, on monenkin muistot jääneet,
Jotkut kesäänsä viettävät siellä.
Lapsen muistelot, Pääskyjen karralla tuo
Miten tyttönen kirjoittaa päiväkirjaan
Sivuun, toiseenkin, sieluaan suo.
Kuulee kuinka soi Pääskysen siipi siellä.
Uneen vaipuu jo pienoinen pää.
Uusi aurinko avaa ja mielen kantaa
tytön kirjansa sivulle nuo
Kynä kiitää ja sivuille aatteen luo.
Siitä mitä on uni tuonut.
Mitä kasvava povi on antanut.
Jotain , jossain , on mulle tuolla.
montakin.
etsiskelin lauluja hääjuhlaan
monta löysinkin
yksi kaunis tässä
Ne nukkuvat sieluissamme
ja mykkinä katsovat meitä,
nuo, jotka on syntyvä kerran,
kun rakkaus kutsuvi heitä.
Ja siksipä hellyyden kaipuu
nyt täyttävi sydämemme,
ja siksi myös unta näämme
me hetkistä rakkautemme.
Näin morsioksi sinut vien,
käyn kanssas pitkän elontien
niin oikukas on onni maan
jos lemmit mua mä onnen saan.
Kyllikki Solanterän sanoin
veljen, Kasimir Leinon tämäkin runo on mielenkiintoinen.
http://fi.wikisource.org/wiki/”Kunnon_mies”
Yhden hänen runoistaan aattelin laittaa tähän.
Pieni ihminen
Pieni ihminen oli yksinäinen.
pieni ihminen oli surullinen.
Pieni ihminen tahtoi nukahtaa,
eikä enää sanaakaan pukahtaa.
Pieni ihminen näkymätön on,
nyt elääkään on mahdoton.
Kukaan ei soittanut,
kukaan ei käynyt.
Kaikki pienen ihmisen unohti,
nyt hups vaan! Ja pieni ihminen katosi.
Paluuta ei ole.
Jokaiselta haluaisin kysyä:
Loppuuko tämä tuska koskaan
Tuskin huomaat
niin hiljaa
tuskan ote hellittää
- kun aika on
tämä oli kirjastani: ( Rakkaus on väkevämpi)
Kävin nyt lomani aikana Sysmän kirjapäivillä. Kirjoja oli paaaaljon ja meinasin ihan itseni sinne hukuttaa. Ystävä veteli hiansuusta ja rykäisi ja minä ymmärsin yskän ja pakotin irrottamaan käteni kirjojen kansista. En olisi kuitenkaan ehtinyt kaikkia käpälöidä.
Ostin 5 runokirjaa (Eila Talvioja,2kpl Irja Hiironniemeä, Kaarlo Isotalo ja Harri Kaasalainen)
Ja sitten, ah kivaa, Umberto Eco: Edellisen päivän saari.
Luin joka ilta, ennen nukkumaan menoa, runoja.
Valitsen tähän yhden.
Kun on lumi lähtenyt ja kaisla siinä nukkuu
silloinko näen sinut?
Kun on tähti metsässä ja öinen kuusi valossa
silloin, silloinko näen sinut?
Kun on suuri hiljaisuus ja kaikki katsovat Jumalaa
näenkö silloin sinut?
Hiironniemi
1.Hassua.
Hassua, kun koira puree tassua
ja katso kissan massua,
voi, voi, Missua,
"Topi" kantaa tossua
Äiti raahaa Isoa Kassia.
2.Saareen.
Ah,vesi tuolla kimmeltää,
matkamme pitkä tää,
ei määränpäätä nää.
Mut`sitten alkaa sataa,
haemme hytistä suojaa.
Kun määränpäämme pilkistää,
se mieltämme nyt virkistää.
Kirjoittanut Leena 5v.
...sai suuni hymyyn :) Näihin runoihin pääsi "sisälle" kurkistamaan massua ja kassikin oli suuri ja täynnä raskasta tavaraa.
Onko Leena 5v vai unohtuiko nolla perästä?
Tulipas mieleen eräs runo, jonka veljeni n. viis vuotiaana runoili.
Oli kerran tyttö ja poika
ja heillä oli tanssilaaaava.
Ja kun se poika ei osannu tanssia,
niin ne tanssii yhdessä.
:)
Runotytöllä on jo omiakin "runotyttöjä"
Ovat "taiteellisia?", runoilevat, soittavat,piirtävät, laulavat, tanssivat.
Saas nähä, kun tulee se murkkuvaihe päälle. Osin jo orastelee, lukioon menevällä.
runoja olivatkin:)
Me jännäämme kanssa kuinka runojen käy murkkuvaiheessa, vielä toistaiseksi tyttärelläni niitä on syntynyt, hän saattaa herätä yölläkin kirjoittamaan.
Tuo "pieni ihminen", on hänen synkipiä runojaan, mutta se löytyi ensimmäiseksi.
Tämä runo oli varmaan syntynyt seurauksena veljensä kuoleman vuosipäivän lähetessä, vaikkakaan ei kerro veljen kuolemasta suoranaisesti.
...arvailua en kirjoittanut, siitä anteeksipyyntöni :), ounastelin nimittäin, että asia on juuri niin, kuten kirjoititkin, vaan en Rrrrrohjennut naputella ensiksi tullutta ajatustani ilmi.
Murkkuvaihe ei "vetäse" taiteellisuutta pellolle. Se ei hävitä mitään. Murkkuvaihe voi siirtää sisällä elelevän taiteellisuuden vähäksi aikaa sivuun, mutta siellä se on ja pysyy, kunnes murkkuvaiheen tuoma "mullistus" on ohitettu ja taiteellisuus putkahtaa uudelleen esiin. Usein paljon kypsempänä.
Esim. musiikillisesti lahjakkaat nuoret, joiden kanssa työskentelen, vaipuvat murrosiässä jonkinlaiseen itsellekin tuntemattomaan "tilaan" ja tämän "tilan" ymmärtämiseen menee niin paljon energiaa, että ei ihme, että eivät jaksa keskittyä musiikkiin. Murrosiässä saattaa hävitä totaalisesti innostus, mutta ne, joilla sitä lahjakkuutta on, niin ne jatkavat murrosiän jälkeen ja ne, joilla sitä lahjakkuutta ei ihan oikeasti ole, niin he lopettavat ja ottavat heille mielekkäämmän harrastuksen itselleen.
Sinun runotytöt näyttävät olevan taiteellisuuksien "ympäröimiä". Eikö aivan mahtavaa?
Nuorempi (vasuri) vetäsee yhdelläviivalla piirroksensa, ujo haaveilija, mutta tarvittaessa aikamoinen "räpätäti"
Vanhemman on "pakko soittaa" jotakin ja laulaa, ainakin ennen ja jälkeen koulun.
Olen ehdottanut Sibelius Akatemiaa, mutta nykyinen opetus kuulema riittää.
Haaveet vaihtelevat mielialan mukaan, niinkuin pitääkin tuossa iässä.
Kädentaidot peritty?
Kiva " kehua" jälkeläisiään, mutta tulevaisuuttahan on vaikea ennustaa ;)
Että reaalimaailmassa eletään, katsotaan sitten kuis käy!
Kiitos Sinulle myönteisestä viestistäsi :D