Vaihdevuodet ja ääni?

Tästäpä päästäänkin mieltäpolttavaan kysymykseen, kuinkahan on esim. Marcon eturauhasen laita, ja vaikuttaako sen mahdolliset ongelmat laulamiseen, ja bassonsoittoon? Tai muistiongelmia kenties aiheuttaa? Jos niinku sattuu, ei pystykään muistamaan laulunsanoja ehkä?
Nimimerkillä: huolestunu!

Varmaan mummollesi on tullu äänenmurros ja kasvannu letkeä mulkku. oot varmaan ihan kakara????

Vaihdevuosilla eli menopaussilla tarkoitetaan kuukautiskierron lopullista päättymistä. Kuukautiskierron päättyminen on osa suurempaa, useimmiten vuosia kestävää prosessia, jossa naisen elimistö siirtyy hedelmällisyyden tilasta hedelmättömyyden tilaan. Tätä prosessia kutsutaan klimakteriumiksi.


Oireet

Vaihdevuosioireet voivat alkaa 40-60 ikävuoden välillä. Suomalaisella naisella vaihdevuodet tulevat keskimäärin 51-vuotiaana. Tyypillisin oire lienee ns. kuumat aallot. Kuumina aaltoina pidetään useinmiten rinnasta alkavia lämpimiä tuntemuksia, jotka leviävät kasvojen alueelle aiheuttaen kasvojen punoitusta. Tähän voi liittyä sydämen tykytystuntemuksia sekä ahdistuneisuuden tunnetta. Oireet kestävät sekunneista muutamiin minuutteihin ja useimmiten kohtauksen jälkeen hikoiluttaa ja saattaa tärisyttää. Unihäiriöt ovat myös mahdollisia. Tyypillisimmillään unihäiriö on yöllistä heräilyä.


Vaihdevuosien kolme vaihetta


Vaihdevuodet alkavat tavallisesti 45-55 vuoden iässä,
keskimäärin 52 vuoden iässä. Vaihdevuodet voidaan
jakaa kolmeen vaiheeseen:



Premenopaussi:
Aika ennen viimeisiä kuukautisia, jolloin hormonitoiminta vähenee.
Tyypillisiä vaivoja ei ole.



Perimenopaussi:
On varsinaisten vaihdevuosien aika.
Vaiheen voidaan katsoa alkavan kun vaihdevuosioireita esiintyy 1.kerran.
Vaihe voi kestää jopa vuoden viimeisten kuukautisten jälkeen.



Postmenopaussi:
Alkaa suunnilleen vuoden kuluttua viimeisistä säännöllisistä kuukautisista.


Virtsateiden ja sukupuolielinten limakalvoilla on taipumus ohentua klimakteriumin yhteydessä. Tämä voi aiheuttaa erilaisia virtateiden ja sukupuolielinten oireita. Tavallisimpia oireita ovat mm. virtsankarkailu ponnistaessa, kipu virtsatessa ja yhdynnässä sekä tiheä virtsaamisen tarve. Ohentuneet limakalvot ovat myös herkät vuotamaan verta. Tulee kuitenkin muistaa, että emättimestä menopaussin jälkeen vuotava veri on AINA aihe käydä yleislääkärin tai gynekologin vastaanotolla. Muita oireita, joita menopaussiin liitetään, ovat mm. hirsutismi eli lisääntynyt ihokarvoitus, rintojen pieneneminen sekä alentunut libido eli seksuaalinen halu.


Aiheuttaja

Menopaussi on luonnollinen prosessi. Naisen munasarjoissa olevat follikkelit eli munarakkulat, joissa munasolut kehittyvät, alkavat vähentyä ja lopulta munasolujen kypsyminen loppuu (munasarjat sammuvat). Jotkin sairaudet tai muut tekijät voivat aiheuttaa ennenaikaisen menopaussin. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi säde- tai solusalpaajahoito, vammat sekä autoimmuunisairaudet.

Mikäli kuukautiset loppuvat hyvin aikaisin (< 45-vuotiaana), tulee pitää mielessä mahdolliset kromosomimuutokset. Fragile-X:n kantajilla vaihdevuodet alkavat aikaisin ja tällaisen muutoksen kantajan ja hänen sukulaistensa olisi tärkeä päästä perinnöllisyysneuvontaan ja selvittelyihin.

Menopaussi johtaa munasarjojen estrogeeni- ja progesteronihormonien tuotannon loppumiseen. Näiden hormonien puutos elimistössä johtaa puolestaan tyypillisiin klimakterisiin oireisiin.

Tyypilliset vaivat:



ärtyneisyys
masentuneisuus (75%)
kuumat aallot (80%)
yölliset hikoilupuuskat
hermostuneisuus
rintakivut
sydämen tykytys
päänsärky
nivel- ja lihaskivut
tuntohäiriöt käsissä ja jaloissa
haluttomuus
painonnousu
unihäiriöt
väsymys
aggressiivisuus
hermostuneisuus
ummetus
virtsaamisvaivat ja -karkailu
muistin huononeminen


Diagnostiikka

Diagnostiikan perustana ovat oireet. Tyypilliset oireet sopivan ikäisellä potilaalla oikeuttavat sinänsä jo vaihdevuosi-diagnoosiin. Samoin kliinisessä tutkimuksessa voidaan todeta limakalvojen ohentumista vahvistaen diagnoosia. Samalla kun tehdään gynekologinen tutkimus, suositellaan myös rintojen ja kainaloiden kliinistä tutkimista, lähinnä rintasyövän poissulkemiseksi.

Menopaussi diagnosoidaan yleensä jälkikäteen, kun kuukautiset ovat olleet poissa 6-12 kuukauden ajan. Diagnoosille on mahdollista hankkia varmistusta mm. veri- ja solunäytteillä. Verikokeissa voidaan todeta 17-beeta-estradiolin pitoisuuden laskua, mutta pääasiallinen menopaussin laboratoriodiagnostiikka perustuu follikkelia stimuloivan hormonin pitoisuuden nousuun (> 30 U/l). PAPA-näytteestä voidaan myös tehdä arvio hormonaalisesta tilanteesta.

Myös kilpirauhasen toiminnanhäiriöt, varsinkin jos vaihdevuosihormonikorvaushoito ei tuota tulosta, voivat olla oireiden taustalla.


Hoito

Menopaussin aiheuttamia oireita voidaan hoitaa hormonivalmisteilla. Useimmiten hormonikorvaushoidossa käytetään estrogeenia sekä progesteronia. Mikäli jostain syystä naiselta on poistettu kohtu, hormonikorvaushoito voidaan toteuttaa pelkkää estrogeenia käyttäen.