Mulla on ollut akva kymmenisen vuotta ja voin väittää, että hoidan sitä hyvin. Kysymys on lähinnä näistä kalojen sairastumisista ja kalakuolemista. Kalat sairastuvat joskus syystä mitä ei pysty selittämään. Minulta sairastui viimeksi yksi keltabarbi. Kun tuntee kalansa, oppii varsin pian huomaamaan jos niiden käytöksessä on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tämäkin keltabarbi ei enää uiskennellut parven mukana kuten yleensä vaan eristäytyi. Yritin pyydystää sitä haavilla, mutta yhtäkkiä se aina piristyi ja meni miljoonaa pakoon. Samaa kiiniottoa yritin vedenvaihdon yhteydessä, mutta täysin tuloksetta. Kala söi hyvin, mutta ei mennyt takaisin parveen. Sitten sen kidukset alkoivat verestää ja kahlasin läpi kaikki taudit ja niiden oireet. Tuloksetta. Tätä eristäytymistä kesti reilut kaksi viikkoa ja sitten yhtenä aamuna löysin kalan kuolleena kasvien seasta. Tämä oli sellainen pitkänlinjan tapaus missä kala ei kovasti kärsinyt, mutta olisin lopettanut sen kyllä mikäli vaan olisin saanut sen kiinni ja se olisi ollut todella huonokuntoinen.
Sitten on ollut kertakaikkiaan heikkoja yksilöitä, jotka ovat sairastuneet, olen eristänyt ne ja lääkinnyt mutta tuloksetta. Pari kalaa on selkeästi kärsinyt niin paljon, että olen lääkitsemättä lopettanut ne.
Kirjoituksellani tarkoitan sitä, että akvaariokalat ovat nykyisin niin jalostettuja, että jotkut lajit ovat todella herkkiä. Monia sairauksia on jäljitetty ja pystytään jäljittämään, mutta ei läheskään kaikkea. Onhan se raskasta luopua kalasta kun se on siihen on tottunut ja kiintynyt, mutta menee aikamoisen itsekkyyden puolelle jos antaa omalle kiintymykselleen liian suuren vallan ja antaa kalan kärsiä suhteettoman kauan.
Joskus aikaa sitten ostin parven kaloja akvaariokeskuksesta ja siellä sanottiin, että kannattaa aina ostaa yksi ylimääräinen kala kuolemanvaralle. Silloin pidin asiaa kamalana ja välinpitämättömänä, mutta tottahan se on, jo kalojen kuljetus tänne Suomeen on aika rankkaa niille joten en usko että koskaan saadaan kaikkia kuolemia selvitettyä. Lääkintä on tarpeen silloin kun tietää mikä tauti on kyseessä. Ellei tautia tunnista, lääkitys saattaa vaan aiheuttaa haittaa kaloille.
Sitten on ollut kertakaikkiaan heikkoja yksilöitä, jotka ovat sairastuneet, olen eristänyt ne ja lääkinnyt mutta tuloksetta. Pari kalaa on selkeästi kärsinyt niin paljon, että olen lääkitsemättä lopettanut ne.
Kirjoituksellani tarkoitan sitä, että akvaariokalat ovat nykyisin niin jalostettuja, että jotkut lajit ovat todella herkkiä. Monia sairauksia on jäljitetty ja pystytään jäljittämään, mutta ei läheskään kaikkea. Onhan se raskasta luopua kalasta kun se on siihen on tottunut ja kiintynyt, mutta menee aikamoisen itsekkyyden puolelle jos antaa omalle kiintymykselleen liian suuren vallan ja antaa kalan kärsiä suhteettoman kauan.
Joskus aikaa sitten ostin parven kaloja akvaariokeskuksesta ja siellä sanottiin, että kannattaa aina ostaa yksi ylimääräinen kala kuolemanvaralle. Silloin pidin asiaa kamalana ja välinpitämättömänä, mutta tottahan se on, jo kalojen kuljetus tänne Suomeen on aika rankkaa niille joten en usko että koskaan saadaan kaikkia kuolemia selvitettyä. Lääkintä on tarpeen silloin kun tietää mikä tauti on kyseessä. Ellei tautia tunnista, lääkitys saattaa vaan aiheuttaa haittaa kaloille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus kala saattaa kuolla tai sairastua ilman mitään "syytä".
Vesiarvot, kaikki ok, muut kalat voivat hyvin, mutta joku vain kupsahtaa tosta vaan.
Lieneekö syy sitten degeneraation tai jonkun muun, siihen on vain totuttava.
Itsekin päästelin erinäisiä ärräpäitä kun metsästin kuukausitolkulla vaimoa Apistogramma Viejita- koiraalleni,
ja kun sen lopulta löysin,
se kuoli 2 päivässä karanteeniakvaarioon ilman mitään näennäistä syytä.
...näin äkkiseltään.
Mulla oli samoja oireita yhden 5vuotiaan kultapyrstösateenkaari kala natun kanssa.
Kyselin ohjeita asiantuntijoilta ja kertoilin vielä särkänniemen hoitsulle onkelmasta. Sekin sanoi ettei mitään ole tehtävissä, tautiin ei ole lääkettä ja kala kannattaa lopettaa ennenkuin se kuolee jolloinka bakut saattaisivat siirtyä muihin heikompiin kaloihin akvaariossa.
Tein niinkuin sanottiin ja viikonloppuna huomasin että yhdellä toisella natulla punertaa ja on turvoksissa toinenkidusluukku.
Sama rituaali on kait taas edessä.
Jos jollakin on vielä faktaa kalatubista, niinkertokaa ihmeessä; mistä johtuu kun kala sairastuu tähän tautiin.
Mulla kuitenkin sama sateenkaarikalaparvi kutee/on soitimella säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa samaisessa akvassa.
Olin mäkin ihmeissäni kun parttikseni kuoli hiljattain. Se ei ilmoitellut etukäteen käytöksellään meneekö huonosti. Aivan tavallisesti oli. Sitten yksilta näin sen kuoleena. Se oli vain 3 vuotta vanha. Ei mitään vikaa päällepäin. Oliskohan sillä ollut synnynnäinen sydänvika? Outoa. Kyllä harmitti. Kasvatin sen pennusta asti.