Olen 20v. Asun vielä kotona (Ei mahdollisuutta tällä hetkellä omaan kämppään) Äitini on ollut alkoholisti ainakin siitä lähtien kun olin 15 vuotias.
Juominen alkoi luonnollisesti vähäisellä määrällä, ensin 4 pulloa keskiolutta päivä, sitten 6 ja sitten 8 ja sitten...
No nyt tilanne alkaa olla aika paha. Kaljaa menee AINAKIN 90 pulloa viikossa. Noin kaksi kertaa viikossa vetää lärvit (n. 20 pulloa per päivä) Vähimmäismäärä muina päivinä siinä 9-15 paikkeilla.
Töitä hän tekee kotona. Tehnyt jo 12 vuotta. Työ on senlaatuista, että siinä samassa voi kivasti naukkailla sellaiset kuusi pulloa, syödä välissä ja ottaa nokoset, ja jatkaa juomista myöhemmin. Töitä hän kyllä tekee ahkerasti eikä ikinä ole lintsannut.
Äitini ei ole "perinteinen" alkoholisti. Hän tekee kotihommia, hoitaa pihaa, eläimiä. Epäilen että harva hyvänpäiväntuttu tajuaa tavatessaan hänet, paljonko hänellä on promilleja veressä :D Monet sukulaiset eivät tiedä tarkaan millaisia juomamääriä vetää (toleranssi korkealla...toistaiseksi). Eli käyttäytyy suht asiallisesti, kunnes tietty "raja" ylittyy, sitten se on menoa.
Hän ei nykyään enää mene kapakoihin vaan juo kotona (maailmalla hän on kyllä toilaillut tässä vuosien saatossa kun olin nuori).
Ihmiset varmaan kommentoivatkin, että elä nyt jo omaa elämääsi, mutta äidistä on tullut minulle holhouksen kohde. Varsinkin kun asuu saman katon alla, ei tiettyjä asioita voi olla huomaamatta. Eli älkää vaivautuko auttamaan MINUA.
Pitäisikö tässä antaa tilanteen mennä niin pahaksi, että terveys pettää? Tuntuu ettei asian vakavuus muuten hänelle aukea? Mitä tekisitte minun tilanteessani? Vai tekisittekö mitään? Tuntuu kurjalta katsoa, kun eräs lähisukulaisenikin kuoli viinaan. Tiedän että kalja ja viina nyt on eriasioita, mutta kun kyse on tuollaisesta määrästä ja kun tietää että se ei vähene vaan kasvaa.
Miten auttaa ihmistä joka ei koe olevansa sairas ?
Kiitos jos jaksoitte lukea!
Juominen alkoi luonnollisesti vähäisellä määrällä, ensin 4 pulloa keskiolutta päivä, sitten 6 ja sitten 8 ja sitten...
No nyt tilanne alkaa olla aika paha. Kaljaa menee AINAKIN 90 pulloa viikossa. Noin kaksi kertaa viikossa vetää lärvit (n. 20 pulloa per päivä) Vähimmäismäärä muina päivinä siinä 9-15 paikkeilla.
Töitä hän tekee kotona. Tehnyt jo 12 vuotta. Työ on senlaatuista, että siinä samassa voi kivasti naukkailla sellaiset kuusi pulloa, syödä välissä ja ottaa nokoset, ja jatkaa juomista myöhemmin. Töitä hän kyllä tekee ahkerasti eikä ikinä ole lintsannut.
Äitini ei ole "perinteinen" alkoholisti. Hän tekee kotihommia, hoitaa pihaa, eläimiä. Epäilen että harva hyvänpäiväntuttu tajuaa tavatessaan hänet, paljonko hänellä on promilleja veressä :D Monet sukulaiset eivät tiedä tarkaan millaisia juomamääriä vetää (toleranssi korkealla...toistaiseksi). Eli käyttäytyy suht asiallisesti, kunnes tietty "raja" ylittyy, sitten se on menoa.
Hän ei nykyään enää mene kapakoihin vaan juo kotona (maailmalla hän on kyllä toilaillut tässä vuosien saatossa kun olin nuori).
Ihmiset varmaan kommentoivatkin, että elä nyt jo omaa elämääsi, mutta äidistä on tullut minulle holhouksen kohde. Varsinkin kun asuu saman katon alla, ei tiettyjä asioita voi olla huomaamatta. Eli älkää vaivautuko auttamaan MINUA.
Pitäisikö tässä antaa tilanteen mennä niin pahaksi, että terveys pettää? Tuntuu ettei asian vakavuus muuten hänelle aukea? Mitä tekisitte minun tilanteessani? Vai tekisittekö mitään? Tuntuu kurjalta katsoa, kun eräs lähisukulaisenikin kuoli viinaan. Tiedän että kalja ja viina nyt on eriasioita, mutta kun kyse on tuollaisesta määrästä ja kun tietää että se ei vähene vaan kasvaa.
Miten auttaa ihmistä joka ei koe olevansa sairas ?
Kiitos jos jaksoitte lukea!
Vastaukset 1
Vanhimmat
lopettamalla huolehtiminen. muuten sinä sairastut mukana aina vaan pahemmin. lueskele calmaton kirjoituksia, niitä on vaikka kuinka.
sun pitää päästä omaan asuntoon mahdollisimman pian. pakko, jos meinaat järjissäsi selvitä.
äitiäsi et voi auttaa, pelkästään pahentaa molempien ongelmaa huolehtimalla.