Järki voitti?

4v sitten rakastuimme. Työkaverit. Siitä alkoi pari vuotta kestänyt lämmin, antoissa ja kiihkeä suhde, jota emme olisi uskoneet kohdallemme sattuvan. Ei enää, koska molemmat olimme tahoillamme naimisissa, meillä kummallakin on lapsia.

Tiesimme mihin ryhdyimme. Tiesimme, että joku tulee kärsimään aiheuttamastamme sotkusta. Kivutonta ulospääsyä sellaisesta tilanteesta ei ole. Mutta syvillä tunteilla on suuri voima.

Rakastajani laittoi avioeropaperit vireille. Ei minun takiani koska avioliittonsa oli ollut karilla jo ennen tapaamistamme. Minusta ei ollut kestämään paineita. Salasuhde ajautui kiistoihin, keskusteluyhteys katkesi melkein vuodeksi kokonaan, eikä ole palautunut sen jälkeen ennalleen.

En rakasta aviomiestäni. Luulin rakastavani naimisiin mennessäni, mutta en tiennyt silloin mitä rakkaus on. Suhteemme on "sisarellinen". Elämme yhdessä, mutta tunteista ei ole tietoakaan. Lapset pitävät perheeni kasassa. Olisin onnellinen mieheni puolesta, jos hän voisi löytää uuden rakkauden.

Minä löysin omani ja menetin sen. Aina vain käperryn epätoivooni, vellon ikävääni ja elän muistoissa. Voiko palava kipu rinnasta koskaan loppua?
1362
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Voi. Rakastumalla uudelleen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


käpertynyt kirjoitti:

4v sitten rakastuimme. Työkaverit. Siitä alkoi pari vuotta kestänyt lämmin, antoissa ja kiihkeä suhde, jota emme olisi uskoneet kohdallemme sattuvan. Ei enää, koska molemmat olimme tahoillamme naimisissa, meillä kummallakin on lapsia.

Tiesimme mihin ryhdyimme. Tiesimme, että joku tulee kärsimään aiheuttamastamme sotkusta. Kivutonta ulospääsyä sellaisesta tilanteesta ei ole. Mutta syvillä tunteilla on suuri voima.

Rakastajani laittoi avioeropaperit vireille. Ei minun takiani koska avioliittonsa oli ollut karilla jo ennen tapaamistamme. Minusta ei ollut kestämään paineita. Salasuhde ajautui kiistoihin, keskusteluyhteys katkesi melkein vuodeksi kokonaan, eikä ole palautunut sen jälkeen ennalleen.

En rakasta aviomiestäni. Luulin rakastavani naimisiin mennessäni, mutta en tiennyt silloin mitä rakkaus on. Suhteemme on "sisarellinen". Elämme yhdessä, mutta tunteista ei ole tietoakaan. Lapset pitävät perheeni kasassa. Olisin onnellinen mieheni puolesta, jos hän voisi löytää uuden rakkauden.

Minä löysin omani ja menetin sen. Aina vain käperryn epätoivooni, vellon ikävääni ja elän muistoissa. Voiko palava kipu rinnasta koskaan loppua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu