Kauanko

esittänyt kuitenkin selvät vastaukset.

yksiselitteinen, niin kuin hyvin tiedät... Enkä täällä muutenkaan halua keskustella niin vakavista asioista, vaan mieluiten kanssasi kasvotusten. Enhän edes voi tietää mitä itse ajattelet, tämän kaiken teksti- ja tunnemassan keskeltä...

yksi esimerkki niistä omista valinnoista. Omiahan ne tietty on. Mutta on niilläkin syy ja seuraussuhteita.

Aikaisemmin tunsin suunnattomia tunteita häntä kohtaan. Joskus oli paha olla ja kauheita epätoivonhetkiä, mutta vain hetkittäisiä, jotka menivät ohi ja oli taas ok olla. Niinäkin hetkinä vain menin peiton alle itkemään, että hän ei välitä ja olen kuvitellut kaiken enkä halua olla ilman häntä. Ei sen kummempaa. Joskus tuntui todella yksinäiseltä, mutta ajattelin silloin että sellainenkin tunne on pientä tärkeimpien asioiden rinnalla. Oli paljon stressiä aiheuttavia asioita. Suurimpana se, että pelkäsin jostain syystä kesää ja oli siitä huono olo, no olin oikeassa siinä. Mutta ne muut asiat olin jo päättänyt, että jaksan ja osaan mennä vaikean kautta. Hänestä ajattelin, että en luovuta hänen suhteensa. Olin päättänyt, että kerään rohkeuttani ja keksin keinon jolla asiat voisi selvitä. Että yritän, vaikka se tuntuu vaikealta. Kunhan ensin kerään itseäni kasaan. Ja jopa siinä mielessä ne tunteet olivat niin vahvat, että huomasin pystyväni vähän laittamaan omia odotetun kyllästymisensekaisenloukkaantumisenpettymyksen tunteita sivuun ja huvittuneisuuden siitä, että kerrankin tasapuolista sivuun ja oikeasti tunsin vain huolta, että miltäköhän toisesta tuntui. Voisin sanoa enemmän siitä huolentuntemista, mutta enpä jaksa.
Noin siis ennen. Kaiken muutti hänen valintansa. Ensin taisin pettyä häneen, tuli olo ettei sittenkään ole sellainen ihminen, josta minä voisin pitää. Vaan kaikkea muuta. Huomasin etten tunne enää juuri mitään häntä kohtaan. Enimmäkseen häntä ajatellessa tulee vaan se mieleen, miten pettyi häneen. Ja että kuinka arvokasta on, kun joku käyttäytyy erilailla kuin hän. Siitä opin todella arvostamaan muita ihmisiä. Tuntuu, että muut ja se miten ne ovat kohdelleet minua hyppäsi sen seurauksena arvoasteikolla todella paljon. Silmät niin sanotusti aukesi, muuten niin ei olisi käynyt, koska aina aika sokeasti pidin häntä hyvin suuressa arvossa. Sen seurauksena siis palasin takaisin poikaystäväni luokse ja olen viettänyt hänen kanssaan oikeastaan kaiken mahdollisen ajan, ja aionkin tästä lähtien, luonnollisesti. Meidän suhteemme tuntuu parantuneen todella paljon. Varmaankin juuri sen takia etten enää haikaile muita ja olen oppinut kuinka arvokasta on sellainen ihminen joka käyttäytyy kuin hän. Meillä menee vaan jotenkin todella hyvin, tulee joskus mieleen, että ehkä tämä kaikki tapahtui vain parantaakseen meidän suhdettamme. Kun siltä tuntuu. Sanomattakin on siis selvää, että kaikki ne päätökset mitkä olin aikaisemmin tehnyt, eivät enää päde, koska huomasin etten pidäkään hänestä ja hänen käytöksestään enkä halua tehdä asioita hänen vuokseen enää. En todellakaan koe, että minun pitäisi tai tarvisi. Hänen valintansa muutti kaiken. Enemmänkin kuin kerron, mutta jätetään ne yksityiskohdat, kun asia tuli selväksi. Oma valintani kyllä, mutta ilman hänen valintaansa tätä ei olisi tapahtunut. Elämä on erikoista.

Vaan siis eriävänä näkökulmana tuli tämä mieleen. Ja tulin pohtineeksi kuinka omituista olisi jos kaikki olisi jatkunut samoin, tai ei samoin mutta samaan suuntaan eteenpäin. Mutta näin se elämä heittelee. Olen ihan iloinen tästä.