Miksi pelkään niin kovin autolla ajamista vieraalla paikkakunnalla että taidan kesälomanikin olla kotona.
Voisin tälläkin hetkellä lähteä vaikka lappiin, mutta olotila joka tulee ajaessa toisella paikkakunnalla on hirveä.
Jalat menee veteläksi, syydän paukkuu ku mielipuoli mutta vaikein on kun tuntuu että aivot menee lukkoon, ja sehän ei ole sallittua kun olet liikenteessä. Pelkään olevani todella vaaratekijä muille liikenteessä oleville.
Olis ehkä tiedossa uus duuni mutta kun se on vieraspaikka.
tyhmä mikä tyhmä....
Voisin tälläkin hetkellä lähteä vaikka lappiin, mutta olotila joka tulee ajaessa toisella paikkakunnalla on hirveä.
Jalat menee veteläksi, syydän paukkuu ku mielipuoli mutta vaikein on kun tuntuu että aivot menee lukkoon, ja sehän ei ole sallittua kun olet liikenteessä. Pelkään olevani todella vaaratekijä muille liikenteessä oleville.
Olis ehkä tiedossa uus duuni mutta kun se on vieraspaikka.
tyhmä mikä tyhmä....
Vastaukset 4
Vanhimmat
kotipaikkakunnallasi poikkeamalla kaavastasi ja aja sellaisilla teillä mitä et ole koskaan käyttänyt. Aika nopeasti helpottaa se jännitys ja rohkeus lisääntyy. Ja ne pikkumokat ei ole niin raskaita kuin miltä ne sinusta tuntuu, opettele nauramaan itsellesi. Aina voi kääntyä ja ajaa samaa reittiä takaisin jos tuntuu että nyt on hukassa. Ja jonkun pihaan eksynytkin voi tehdä rauhassa sen uukkarin, ei se ole vaarallista. :o) Itse olin samanlainen.
jostain syystä. Ajoin noin vuosi kortin saamisen jälkeen metsikköön maaseudulla. Ja siitäkös kammo vain lisääntyi (tosin vähäistä pelkoa oli aiemminkin, kun olen arka luonteeltani, tai lie ollut vain normaalia epävarmuutta aloittelijalla)
no nyt ollaan siinä jamassa että en aja enää kuin kaupungissa pieniä matkoja. Olen kuitenkin siis sen verran pitänyt yllä tuota ajotaitoa, että ajelen silloin tällöin edes kauppareissut...
mutta maantielle lähdön ajattelukin aiheuttaa jo paniikinomaista oloa...
et siis ole ainoa.. olisikohan tähän apua vaikka hypnoosista? mutta hieman lohduttavaa, että joku muukin pelkää... koska omassa tuttavapiirissä tunnun olevan ainoa, ja häpeän tätä pelkoani:(
Olen kyllä huomanut näillä sivuilla että ei me todellakaan olla ainoita reppana kuskeja. Minä yleensä pistän puolikkaan valheen ja sanon että en pidä olleskaan autolla ajamisesta, mikä ei ole ihan totta. Kunhan jännitysoireet sais pois niin olisin jo matkalla ...jonnekin. Ehkä jonain päivänä.
eilen jo "kolaroimaan", en mitenkään pahasti, mutta silti. Auton silmäkulmaan tuli kuoppa ja valo meni sentin-pari sisään.
Kortti ollut nyt vasta noin vajaan kuukauden, ei huvittais kyllä ajaa, mutta on vissiin pakko vaan jatkaa, ei niinkään olosuhteista johtuen vaan muuten, onhan mun kuitenkin totuttava ajamaan...